Anuksen linnu
| Anuksen linnu | |
|---|---|
 | |
| Linnu | Anuksenlinnu |
| Nostanduvuozi | vuvvennu 1649 |
| Buašn'at | 19 |
| Säilynyzien buašn'oin lugumiäry | 0 |
 |
|
 Медиафайлы на РУВИКИ.Медиа | |
|
Ven'an Federacien kanzoin |
Anuksen linnu (ven. Олонецкая крепость) on "rajalinnoitus" Anuksenjoven da Mägrienjoven yhtyndykohtas Anuksen pogostan piäeländypaikan ven. Толмачёв Наволок da ven. Оксентьево hieruloin lähäl[1], Ruočin rajua lähäl olii vardoičuspaikku, Anuksen vojevodan (sodapiälikön) olendukohtu.
Anuksen linnu nostettih cuari Aleksei Mihailovičan miärävös aiga lyhyös aijas, se oli valmis syvyskuus vuvvvennu 1649. Rakendusruadoloi johtettih kniäzi F’odor Volkonskii da djuakku Stepan Jelagin. Sen eläjikse tuldih Oniegantagavuon kylien bohatat muanruadajat, kudamien ammatinnu oldih kauppu da erilazet elinhommat, daigi ravvanvalandu. Linnas rodih keskus, kuduas ymbäri rubei kehittymäh da kazvamah tulii Anuksenlinnu. 1300 ammunduloukkoinneh da 19 buašn’oinneh 15-kilometrihine (libo 783 syldy) linnoituksen seiny sijoitettih jogirandoi pitkin. Linnu seizoi 10-11 metrin korgevuol vienpinnas. Sen korgevin buašn’u, Ruskei-nimel, oli 32 metrii korgevuttu.
Linnan sydämes oldih Sroičan kirikkö, vil’l’uaitat, vojevodukunnan pihat da 155 taloidu, kuduat oldih suojuspaikoinnu sodakonfliktoin aigua, sinne turvan ečos mendih kylien rahvas. Buašn’oin lugumiäräl, seinien piduhuol da sodatarbehil da -laittehil Anukesen linnu ylitti Arhangelin da Siberin linnoi. Vuvven 1741 linnu meni tulipaloh, enämbiä sidä ei nostettu.
Histourii
Vuvvennu 1617 Ruočin kuningaskundu da Ven'an valdukundu azuttih Stolbovan rauhusobimuksen, sih loppih Ven'a-ruoččilane voinu (1610—1617). Sobimuksen ehtoloin mugah uuzi mualoin väline raja oli viijenkymmenen kilometrin piäs Anuksen Rastavan pogostas, a Moskovan halličus joudui šeikkuimah raja-alovehien turvalližuttu. Vojennoloin puolistusrakendehien enzimäine nostanduaigu oli vuozinnu 1648—1649[2].
Linnan enzimäine nostanduaigu
Keviäl vuvvennu 1649 vojevodat F’odor Volkonskii da Stepan Jelagin vallittih paikan uvven linnan nostamizekse. Sinävuon sygyzyl puuhine da muahine Anuksen linnu oli nostettu Anuksen- da Mägrienjogiloin niemykäl, manderehes sen eroitti yhtes joves toizeh kaivettu levei oja. Linnan päivänlaskupuolen čuras oli Pienembi linnu (vikse sil oli linnan keskučan linnoituksen tehtävät), päivännouzupuoles — Suurembi linnu (kyläkunnanke), niilöin välis oli seiny. Muga allus algajen Anuksen linnas kačottih azuo ei vai vojennoi hallindokeskus, daigi tavalline linnu, kus torguijah sen eläjät da maltetah käziruadoloi. Samal aigua torrukse ulgomualazien kauppumiehienke oli miärätty suari Anuksen- da Mägrienjogiloin välil, peittokäskyn mugah piäzy linnah heile oli kielletty kaččomattah sih, gu linnas ruattih heih niškoi avatut myöndypaikat. Vojevodil käskiettih keriämäh hyövyllisty tieduo sanelemattah vierahile gostile Moskovan valdukunnan dieloloi da kuulumizii[3].
F’odor Volkonskii kerras vastavui senke, gu Oniegantagavuon kylien posuadan rahvas ei tahtottu mennä elämäh Anuksen linnah hallindon ezitettylöil ehtoloil — lapsien ilmoitandal vojennoile sluužbale. Ihan allus linnah puutui panna elämäh vai kuuzikymmen hengie. Oli tarkoitus luadie linnan eläjis "kyndösaldattua", yhtistäjen muanruadoloi vojennoinsluužbanke, muga halličus kačoi vähendiä denganmenon saldattoin elättämizeh da syöttämizeh. Ga jo vuvvennu 1666 moizen rajanvardoičuksen järjeständy pidi loppie. Linnan uvvet eläjät ei tahtottu jiäjä sinne elämäh, työttih Novgorodan prikuazah (rahoituslaitokseh) pakičuksii žualoboinke, gu heile ei anneta torguija, olla omis ammattihommis, hyö pakittih, gu heil ei otettas muapaloi. Yhtelläh linnan eläjii piettih sie vägehes, kieltih heile kylis jätettylöile muapaikoile kävyndy erinomazen luvan suamattah[4].
Linnan toine nostanduaigu
Anuksen linnoituksen mollembat linnat palettih vuvvennu 1668 — koval tuulel tuleh mendih kai toine toizes kiini nostetut huonukset da taloit. Vuozinnu 1670—1672 linnu nostettih uvvessah endizenjyttymäkse da samankogozekse, jatkua da levendiä sidä ei annettu jogiloin syvimät virdukohtat. Uuttu linnoitustu enämbiä ei juattu kahtekse linnua. Eigo ruvettu nostamah savistu linnoitustu mualoin pädemättömiä periä nostanduruadoloih niškoi: "muat ollah mudahizet, turvehkohtua ei ole". Buašn’oin lugumiäry väheni — nygöi niidy rodih kolmetostu[5].
Meijän päivissäh säilyttih XVII vuozisuan linnan pluanat, se, kuduas on enin tieduo, tänäpäi on Ven'an tiedoakadiemien Käzikirjutusozastos. Sen pluanan mugah, kudaman luadijakse arbaillah kedätahto obrazoin piirdäjis, Anuksen linnan keskiuuličču algai Moskovan vorotois, meni linnan päivännouzupuoles läbi, sit kiändyi suveh päi da loppih Nikol’skoin vorotoilluo. Piäuuličču sego hallindon taloin da kirikön väline kohtu oli piälystetty. Moskovan Proboinois uulučas — kudai oli 12 metrin levei — mendih uuličat Yllözen da Mägrien vorotoissah. Linnan päivännouzupuoles oldih vil’l’uaitat, torguriävyt, djuakan piha huonuksinneh. Päivänlaskupuoles oli vojevodan aijoitettu piha, pihaspäi sai piästä Anuksenjoven randah linnan seinyvorotois läbi. Linnan sydämes oli kaksi kivirakendustu: porohuvaraston da valdivokasan (käskypaluatan) taloi da Sroičan kirikkö[6]. Käskypaluatan taloidu ammundutarbehien piendäh da denguvarastoh niškoi nostettih vuozinnu 1674—1676. Kirpiččutaloi seizoi puupačasalužimel piälystyksenke koskemattomas kives. Paluatan kuvat linnan eri pluanois ei anneta suaja sen endizeh tovellizeh ulgonägöh. XVII vuozisuan pluanas paluattu on kuvattu korgiekse, toinahgi kaksikerroksizekse taloikse. XVIII vuozisuan pluanas nägyy yläh vönytetty yksikerroksine taloi. Dokumentutiedoloin mugah, XVIII vuozisual käskypaluatan taloi oli jo häpistynnyh[7].
Anuksen linnu menetti oman merkičyksen rajan puolistajannu Pohjazen voinan jälgeh, konzu Ruočin vastaine raja siirdyi loittos päivänlaskupuoleh päi. Tovennägösty on se, gu Anuksen linnu meni tulipaloh vuvvennu 1741 da sidä enämbiä ei nostettu uudehes[8].
Arheolougiellizet tutkimikset
Kaivandat alovehel, kus konzutahto oli Anuksen linnu, pidi Ven'an tiedoakadiemien Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien instituutan arheolougoin joukko S. Kočkurkinan johtol vuozinnu 1973—1975, 1988, 1990—1991, 1993, 1995. Viijentostu kaivamizen da monen kuopan yhtehizen alan suurus on 874 nellikkömetrii[8].
Huomavukset
- ↑ Согласно документальным сообщениям о строительстве крепости. Однако деревни с такими наименованиями не встречаются в Переписных и Писцовых книгах Олонецкого погоста
- ↑ Кочкуркина, 2009, с. 8.
- ↑ Кочкуркина, 2009, с. 8—9.
- ↑ Кочкуркина, 2009, с. 9.
- ↑ Кочкуркина, 2009, с. 9—10.
- ↑ Кочкуркина, 2009, с. 10—12.
- ↑ Кочкуркина, 2009, с. 13.
- ↑ 1 2 Кочкуркина, 2009, с. 10.
Kirjalližus
- Кочкуркина С. И. Олонецкая крепость: итоги новых археологических исследований // Ученые записки Петрозаводского государственного университета. Серия: Общественные и гуманитарные науки: научный журнал. — Петрозаводск: Изд-во Петрозаводского государственного университета (ПетрГУ). — С. 7—14.