Boris Jel'cin

On otettu Рувики-späi

Экспертиза РАН

Logo-ran.png
On pietty
Ven'an tiedoakadiemien tarkastus
Ližäkse

Экспертиза РАН

Logo-ran.png
On pietty
Ven'an tiedoakadiemien tarkastus
Ližäkse

Перейти к материалам ОГЭ/ЕГЭ

Ege oge.png

РУВИКИ для ОГЭ/ЕГЭ

Siirdykkiä RUWIKIN portualale, kus ollah materjualat Valdivollizeh perustutkindoh da Yhtenäzeh valdivollizeh tutkindoh valmistandakse.

К материалам

Перейти к материалам ОГЭ/ЕГЭ

Ege oge.png

РУВИКИ для ОГЭ/ЕГЭ

Siirdykkiä RUWIKIN portualale, kus ollah materjualat Valdivollizeh perustutkindoh da Yhtenäzeh valdivollizeh tutkindoh valmistandakse.

К материалам

Материалы библиотеки имени Б.Н. Ельцина

Library.png
Täs kirjutukses on käytetty materjualoi B. N. Jel'cinan nimizen prezidentan kirjaston fondoispäi
Ližiä tieduo

Материалы библиотеки имени Б.Н. Ельцина

Library.png
Täs kirjutukses on käytetty materjualoi B. N. Jel'cinan nimizen prezidentan kirjaston fondoispäi
Materjualoih
Boris Nikolajevič Jel'cin
Борис Николаевич Ельцин-1 (cropped) (cropped).jpg
Флаг
1. Ven'an Federacien piämies
Флаг
25. talvikuudu vuvvennu 1991 — 31. talvikuudu vuvvennu 1999
Halličuksen piämies Jegor Gaidar (virrastoimii, 1992)
Viktor Černomirdin (1992—1998)
Sergei Kirijenko (1998)
Viktor Černomirdin (virrastoimii, 1998)
Jevgenii Primakov (1998—1999)
Sergei Stepašin (1999)
Vladimir Putin (1999—2000)
Varapiämies Aleksandr Ruckoi (1991—1993)
virgu otettih iäre (jälles 1993)
Ielolii virgu perustettih; häi iče kui Ven'an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan piämies
Jatkai Viktor Černomirdin (virrastoimii operacien aigah, 5.—6. kylmykuudu vuvvennu 1996)
Vladimir Putin
22. syvyskuudu — 4. ligakuudu vuvvennu 1993 Aleksandr Ruckoi kiisti täyzivaldažuksis
Флаг
Iččenäzien valdivoloin yhtymän Nevvoston piälikkö
Флаг
1. pakkaskuudu vuvvennu 1994 — 31. talvikuudu vuvvennu 1999
Ielolii virgu perustettih
Jatkai Vladimir Putin
Флаг
Ven'an Federacien halličuksen piämies
kui Ven’an Federacien piämies
Флаг
6. kylmykuudu vuvvennu 1991 — 15. kezäkuudu vuvvennu 1992
Ielolii Ivan Silajev
Jatkai Jegor Gaidar (vt.)
Viktor Černomirdin
Флаг
vt. Ven'an Federacien
puolistusministru
Флаг
16. kevätkuudu — 18. oraskuudu vuvvennu 1992
Prezidentu häi iče
Ielolii Konstantin Kobec
Jatkai Pavel Gračov
Флаг
Ven'an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan piämies
Флаг
10. heinykuudu — 25. talvikuudu vuvvennu 1991
Halličuksen piämies Ivan Silajev (1990—1991)
häi iče (halličuksen piämies kui prezidentu, 1991—1992)
Ielolii virgu perustettih;
häi iče kui Ven'an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan Korgeviman Nevvoston piälikkö
Jatkai virgu otettih iäre; häi iče kui Ven'an Federacien piämies
Флаг
Ven'an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan Korgeviman Nevvoston piälikkö
Флаг
29. oraskuudu vuvvennu 1990 — 10. heinykuudu vuvvennu 1991
Ielolii Nikolai Gribačov
Jatkai Ruslan Hasbulatov
Флаг
Kandiduattu
Nevvostoliiton kommunistizen partien Keskuskomitietan politb’uroh
Флаг
18. tuhukuudu vuvvennu 1986 — 18. tuhukuudu vuvvennu 1988
Флаг
Nevvostoliiton kommunistizen partien Keskuskomitietan sekretari
Флаг
1. heinykuudu vuvvennu 1985 — 18. tuhukuudu vuvvennu 1986
Флаг
Nevvostoliiton kommunistizen partien Moskovan linnukomitietan
enzimäine sekretari
Флаг
24. talvikuudu vuvvennu 1985 — 11. kylmykuudu vuvvennu 1987
Ielolii Vikotr Grišin
Jatkai Lev Zaikov
Флаг
Nevvostoliiton kommunistizen partien Sverdlovan alovehkomitietan
enzimäine sekretari
Флаг
2. kylmykuudu vuvvennu 1976 — 18. sulakuudu vuvvennu 1985
Ielolii Jakov R'abov
Jatkai Jurii Petrov
Roindu 1. tuhukuudu 1931(1931-02-01)
Butka, Butkan piiri, Urualan aloveh, Ven'an federatiivine socialistine nevvostotazavaldu, Nevvostoliitto
Kuolendu 23. sulakuudu 2007(2007-04-23) (76 vuottu)
Moskovu, Ven'a
Pandu muah Novodevičje-kalmužin
Tuatto Nikolai Ignatjevič Jel’cin (27. kezäkuudu vuvvennu 1906 — 30. oraskuudu vuvvennu 1977)
Muamo Klavdija Vasil’jevna Jel’cina (tytöššy Starigina, 1908—1993)
Akku Naina Iosifovna Jel'cina (s. 1956)
Lapset
  • Jelena
  • Tatjana
Partii Nevvostoliiton kommunistine partii (1961—1990)
puoleveheh kuulumatoi (1990—2007)
Opastus Urualan S. M. Kirovan nimine politehnielline instituuttu
Ammatti inženieru, rakendai
Uskondo pravosluavii
Nimikirjutus Изображение автографа
Palkindot
Armii
Armies olenduvuvvet 19??—2000
Kuulundu  Nevvostoliitto →  Ven'anmua
Arvonimi
Полковник
polkovniekku[1]
Komanduičči Ven’an Federacien Ammundutarbehil varustettuloin voimien ylimäine piälikkö (7. oraskuudu vuvvennu 1992 — 31. talvikuudu vuvvennu 1999)
Vojuičendu Elokuun putču
Karabahan konfliktu
Pridnestrovjan konfliktu
Osietii-ingušielaine konfliktu
Ven’an Korgeviman Nevvoston iäre työndämine
Kanzalline voinu Gruuzies
Enzimäine Čečeenien voinu
Kanzalline voinu Tadžikistuanas
Bojeviekkoin tungevundu Dagestuanah
Toine Čečeenien voinu
Логотип РУВИКИ.Медиа Медиафайлы на РУВИКИ.Медиа

Boris Nikolajevič Jel'cin (ven. Бори́с Никола́евич Е́льцин; 1. tuhukuudu 1931[2][3][…], Butka[d], Butkan piiri[d], Urualan aloveh[d], Ven'an federatiivine socialistine nevvostotazavaldu[d], Nevvostoliitto — 23. sulakuudu 2007[2][3][…], Moskovu, Ven'a[4]) on Nevvostoliiton da Ven’an partienruadai, valdivomies da poliitiekku, Ven’an Federacien enzimäine kogo rahvahan vallittu piämies (1991—1999); Ven’an yhteiskundu-poliittizen da talovuollizen rakendehen uvvistai. Kylmykuul vuvvennu 1991 — kezäkuul vuvvennu 1992 yhtelaigua oli Halličuksen piälikönny[5][6]. Kevätkuus oraskuussah vuvvennu 1992 oli Ven’an Federacien puolistusministran virras toimijannu.

Nevvostoliiton Korgeviman Nevvoston Liittoloin nevvoston 10. da 11. kučundukerähmön deputuattu (1979—1989); Nevvostoliiton Korgeviman Nevvoston Prezidiumah kuului (1984—1988). Nevvostoliiton rahvahan deputuattu da Nevvostoliiton Korgeviman Nevvoston Kanzalližuksien nevvostoh kuului (1989—1990). Ven’an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan rahvahan deputuattu da Ven’an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan Korgeviman Nevvoston piälikkö (1990—1991). Nevvostoliiton kommunistizeh partieh kuului (1961—1990), Nevvostoliiton kommunistizeh partien Keskuskomitiettah kuului (1981—1990); parties oli Nevvostoliiton kommunistizen partien Sverdlovan alovehkomitietan enzimäzenny sekretarinnu (1976—1985), Nevvostoliiton kommunistizen partien Keskuskomitietan sekretarinnu (1985—1986) da Nevvostoliiton kommunistizen partien Moskovan linnukomitietan enzimäzenny sekretarinnu (1985—1987). Leninan kunnivomerkin kavalieru (1981).

Lapsus- da nuorusaigu

Oli roinnuhes 1. tuhukuudu vuvvennu 1931 Urualan alovehen Butkan kyläs (nygöi Sverdlovan alovehen Talican piiri) kulakoikse sanottuloin muanruadajien pereheh, sih nähte kirjuttau iče Jel’cin mustelmis[7][8].

Boris Jel'cinan muamah — Klavdija Vasil’jevna Jel’cina (tytöššy Starigina, 1908—1993[9]), oli muanruadajien suvuspäi, ombelii[10][11].

  • Kodi Karagandinskoil uuličal Kazanis, sit kois vuozinnu 1934—1937 eli Boris Jel'cin

    Kodi Karagandinskoil uuličal Kazanis, sit kois vuozinnu 1934—1937 eli Boris Jel'cin

  • Boris Jel'cin (toine hurualpäi) lapsusaijan ystävienke

    Boris Jel'cin (toine hurualpäi) lapsusaijan ystävienke

Boris Jel'cinan tuattah — Nikolai Ignatjevič Jel’cin (27. kezäkuudu vuvvennu 1906 — 30. oraskuudu vuvvennu 1977), srojii[12]. 28. sulakuudu vuvvennu 1934 händy otettih kiini yhtes Andrian-vellen da nellän ruadajanke, heidy viäritettih nevvostovastazes kuhkutukses ruadajien kekses. 23. oraskuudu vuvvennu 1934 händy viäritti Tatarstuanan avtonoumizen socialistizen nevvostotazavallas toimijan Yhtistynnyön valdivollizen poliittizen hallindon täyzivaldazen ezitystön kolmikko (ven. тройка ПП ОГПУ) Ven'an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan kriminualukodeksan 58. stat'an 10. pygälän mugah (nevvostovastaine propagandu da kuhkutus) kolmekse vuottu luagerii.

29. syvyskuudu vuvvennu 1936 enne aigua N. I. Jel’cinua piästettih vangičuksespäi hyvän ičenviendän periä, ligakuun allus vuvvennu 1936 häi tuli järilleh Kazanih da rubei elämäh samas talois[13]. Sie vuvvennu 1937 Nikolail da Klavdijal rodivui toine poigu — Mihailu[14][15].

Tatarstuanan avtonoumizen socialistizen nevvostotazavallas toimijan Yhtistynnyön valdivollizen poliittizen hallindon täyzivaldazen ezitystön vuvvennu 1934 oraskuun 23. päivän protokolan № 12 kirjutus joukon viärittämizes (heijän joukos oldih Nikolai da Adrijan Jel’cinat)

Vuvvennu 1937 Jel’cinat tuldih uvvessah elämäh Urualale, kus N. I. Jel’cin ruadoi muasterinnu hiimiellizen kombinuatan rakendusruadolois Berezniki-linnas, а sentämän vuvven mendyy rodih rakendusozaston piälikökse zavodal[10][16].

Jel’cinan lapsusaigu meni Permin alovehen Brezniki-linnas, sie häi loppi školan (nygöine A. S. Puškinan nimine škola № 1). Jel’cinan virrallizen eloskerran mugah[10] da joukkoviestimien tiedoloin mugah opastui häi hyvin, oli kluasan vahnembannu, ga ičenviendäs ei kai olluh hyvin, oli toračunnu[11].

Jel'cinal ei olluh huruas käis kahtu sormie da kolmanden sormien piädy[17]. Jel'cinan versien mugah häi kaimai net granuatan räjähtyksen aigah, sen granuatan häi oppi avata[17]. Sidä versiedy ebäiltih Sergei Kara-Murza[18] da Jurii Muhin. Sendäh ku Jel'cinal ei olluh sormiloi, häi ei sluužinuh armies[17].

Iččeh 8. sulakuudu vuvvennu 1955 kirjutetus eloskerras kirjutti, ku vuvvennu 1949 piäzi opastumah Urualan S. M. Kirovan nimizeh politehniellizeh instituuttah rakendustiedokunnale[7][19], vuvvennu 1955 loppi sen da sai inženierurakendai -ammatin tevolližus- da siviilirakendamine -opastusalan mugah[8].

Opastusvuozinnu kižai verkomiäččyh, ezitti linnan joukkovehtu, rodih Nevvostoliiton sportumuasterikse. Vuvvennu 1952 oli Molotovan alovehen naizien verkomiäččyjoukon harjaittelijannu, joukko otti ozua Ven'an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan alovehkilboih (piäzi kuvvendele sijale)[20].

Ammatilline da parties ruado

Vuvvennu 1955 Jel'cinua työttih ruadoh ven. «Уралтяжтрубстрой»-trestah, kus vuvves häi opastui moneh rakendusammattih, jälles ruadoi erilazien objektoin rakendusruadolois, oli ruadomuan valvojannu. Vuvvennu 1957 rodih trestan rakendushallindon ruavonjohtajakse[10]. Vuvvennu 1961 liityi Nevvostoliiton kommunistizeh partieh. Vuvvennu 1963 händy pandih Sverdlovskan kodiloinrakenduskombinuatan piäinženierakse[8]. Vuvves 1966 oli Sverdlovan kodiloinrakenduskombinuatan johtajannu[21].

Vuvvennu 1963 XXIV Kirovan piirin Sverdlovskan linnan partienyhtistyksen konferensiel händy yksimielizesti vallittih Nevvostoliiton kommunistizen partien linnan konferensien deleguatakse. XXV piirikonferensiel händy vallittih Nevvostoliiton kommunistizen partien Kirovan piirikomitietan ozanottajakse da Nevvostoliiton kommunistizen partien Sverdlovskan alovehen konferensien deleguatakse.

Nevvostoliiton kommunistizen partien Sverdlovskan alovehkomitietas

Nevvostoliiton kommunistizen partien Sverdlovskan alovehkomitietan enzimäzen sekretarin ruadomašin ven. «Чайка»

Vuvvennu 1968 rubei ruadamah Nevvostoliiton kommunistizen partien Sverdlovskan alovehkomitietas, kus rodih rakendusozaston piälikökse. Vuvennu 1975 händy vallittih Nevvostoliiton kommunistizen partien Sverdlovskan alovehkomitietan sekretarikse, alovehen tevolližuon kehittämizes vastuajakse[7][8].

Vuvvennu 1976 Nevvostoliiton kommunistizen partien Keskuskomitietan polib’uron kehoitukses Jel’cinua vallittih Nevvostoliiton kommunistizen partien Sverdlovskan alovehkomitietan enzimäzekse sekretarikse (toziazies Sverdlovskan alovehen piämiehekse), oli sit virras vuodessah 1985[7]. Jel’cinan käskys Sverdlovskas nostettih 23-kerroksine, linnas kaikis suurin Nevvostoliiton kommunistizen partien Sverdlovskan alovehkomitietan taloi, kudamua linnas ruvettih sanomah "Valgiekse Taloikse", ven. «Зуб мудрости» da ven. «Член партии»[22]. Vuozien 1970 toizel puoliškol pani alguh Sverdlovskan pohjazenke yhtistäjän ven. Р352-juaman rakendamizen[23], sežo rahvahien barakois muutandan uuzih taloloih[17]. Todevutti Politb’uron piätöksen Ipatjevien taloin riiččimizes (tsuarin perehen ammundupaikku vuvvennu 1918), sidä ei ruadanuh hänen ielolii J. P. R’abov, sai Politb’uron piättämäh Sverdlovskan metron rakendamizes. Huomattavah parandi einehien tuondan Sverdlovskan alovehele, rutosti lindufuabrikkoin da fermoin rakendamistu. Jel’cinan aigah loppiettih maijon talonoih ostandu. Vuvvennu 1980 aktiivizesti kannatti nuorižon eländykompleksua da koittelupos’olkoin nostandua Baltim- da Patruši-kylis. Ylbevyksenny rodih Baltiman kul’tuurusportukompleksu, kudaman "taloin verdastu ei olluh rakendamizes"[24].

Sverdlovskas partiiruavos olles Boris Jel’cin sai rezervan polkovniekku -arvonimen[1].

Nevvostoliiton Korgevimas Nevvostos

Vuozinnu 1978—1989 — Nevvostoliiton Korgeviman Nevvoston deputuattu (Liittoloin Nevvoston ozanottai). Vuozinnu 1984 — 1988 — Nevvostoliiton Korgeviman Nevvoston Prezidiumah kuului. Vuvvennu 1981 Nevvostoliiton kommunistizen partien XXVI kerähmöl händy vallittih Nevvostoliiton kommunistizen partien Keskuskomitiettah da häi kuului sih partiespäi lähtendässäh vuvvennu 1990[7][8].

Vuvvennu 1985, M. S. Gorbačovan Nevvostoliiton kommunistizen partien Keskuskomitietan piäsekretarikse vallittuu, Jel’cinua työttih ruadoh Moskovah (J. K. Ligačovan kehoitukses), sulakuul häi rodih Nevvostoliiton kommunistizen partien Keskuskomitietan rakendusozaston piälikökse, а kezäkuul vuvvennu 1985 händy vallittih Nevvostoliiton kommunistizen partien Keskuskomitietan sekretarikse rakendamizen kyzymyksis[7].

Nevvostoliiton kommunistizen partien Moskovan linnukomitietas

Talvikuul vuvvennu 1985 Nevvostoliiton kommunistizen partien Keskuskomitietan politb'uro kehoitti Jel’cinua Nevvostoliiton kommunistizen partien Moskovan linnukomitietan enzimäzekse sekretarikse. Virgah tulduu rubei puhtastamah linnan partien da nevvostolazen apparuatan ruadokundua, työndi virroispäi Nevvostoliiton kommunistizen partien Moskovan linnukomitietan monii johtokunnas ruadajii da piirikomitiettoin enzimäzii sekretariloi. Rodih kuulužakse, ku iče tarkasti laukkoi da varastoloi, yhteiskunnallizen trasportan käyttyö. Pani alguh einehjarmankoin piendiä Moskovas. Jel’cinan aigah ruvetah kehittämäh Moskovan uuttu piäkehityspluanua, kiellettih histouriellizien rakenduksien riiččimisty, ruvettih pidämäh Linnan päiviä[10].

Nevvostoliiton kommunistizen partien XXVII kerähmöl vuvvennu 1986 Jel’cinua vallittih Nevvostoliiton kommunistizen partien Keskuskomitietan Politb’uron ozanottajan kandiduatakse, oli sit virras vuvven 1988 tuhukuun 18. päivässäh[8].

Sygyzyl vuvvennu 1987 rubei julgizesti kritikuimah partien johtokundua. 21. ligakuudu jyrkäh pagizi Nevvostoliiton kommunistizen partien Keskuskomitietan plenumas (kritikuičči erähien Politb’uron ozanottajien ruaduo, niilöin joukos Jegor Ligačovan, perstroikan hil’l’astu menendiä, ližäkse ilmoitti Mihail Gorbačovan persounan kul’tan rodivundas), min jälles kyzyi piästämäh händy Politb’uron ozanottajien kandiduatan velvolližuksis[8]. Händy ruvettih kritikuimah netgi, ket enne kannatettih händy (ezimerkikse, "perestroikan arhitektoru" Aleksandr Jakovlev). Loppujen lopukse hänel tuli tunnustua omat hairahtukset.

3. kylmykuudu Jel’cin työndi Gorbačovale kirjazen, kudamas kyzyi jättiä händy Moskovan linnukomitietan enzimäzen sekretarin virgahs[25].

9. kylmykuudu händy tabai syväimes da häi puutui bol’niččah[10].

11. kylmykuudu Moskovan linnukomitietan plenumas uvvessah tunnusti omat hairahtukset[26], ga händy piästettih iäre Moskovan linnukomitietan enzimäzen sekretarin virras.

14. pakkaskuudu vuvvennu 1988 Jel'cinua pandih Nevvostoliiton valdivollizen rakenduskomitietan enzimäzekse varapiälikökse — Nevvostoliiton ministrakse[7][21][8].

18. tuhukuudu Nevvostoliiton kommunistizen partien Keskuskomitietan politb'uron piätökses händy piästettih Nevvostoliiton kommunistizen partien Keskuskomitietan Politb’uron ozanottajan kandiduatan velvolližuksis, ga häi jäi Keskuskomitiettah.

B. N. Jel’cinan ezitys Liittoloin taloin kolonnuzualas Nevvostoliiton rahvahan deputuatakse pyrgivyjes, 21. tuhukuudu vuvvennu 1989

Nevvostoliiton rahvahan deputuattu

26. kevätkuudu vuvvennu 1989 Jel’cinua vallittih Nevvostoliiton rahvahan deputuatakse kanzallis-alovehellizes valličuskunnas № 1 (Moskovu), häi sai 91,53 % moskovalazien iänii, valličukseh tuli läs 90 % eläjii[10]. Jel’cinanke kilbaili ZIL-zavodan piäjohtai Jevgenii Brakov. Deputuatakse vallittuu Jel’cinua piästettih Nevvostoliiton ministran virras (ga häi jäi Nevvostoliiton valdivollizen rakenduskomitietan enzimäzekse varapiälikökse)[27]. Kerähmöl valličuksen aigah Jel’cin ei puuttunuh Korgevimah Nevvostoh, ga deputuattu A. I. Kazannik kieldävyi omas manduatas Jel’cinan hyväkse (ligakuul vuvvennu 1993 Jel’cin hyväksyy händy Ven’an Federacien piäprokurorakse).

Vuvven 1989 kezäkuus vuvven 1990 talvikuun 26. päivässäh Boris Jel’cin oli Nevvostoliiton Korgeviman Nevvoston Kanzalližuksien nevvoston ozanottajannu[28]. Händy vallittih Nevvostoliiton Korgeviman Nevvoston rakendamizen da arhitektuuran komitietan piälikökse da häi rubei kuulumah Nevvostoliiton Korgeviman Nevvoston Prezidiumah. Oli erähii Alovehienvälizen deputuattujoukon johtajii.

Vuvvennu 1989 Jel'cin rodih monien skandualutapahtumien ozanottajakse. Kezäl Amierikan Yhtysvaldoih kučuttu Jel’cin[29], sanottih, ezityi humalikos[30] — itualielazes lehtes La Repubblica olluos V. Dzukkonin kirjutuksen sih tapahtumah nähte Pravda-lehteh painandua roindumual otettih vastah kui partien johtokunnan provokacii "toizin duumaiččijua" Jel’cinua vastah da sen tuloksennu rodih lehten piätoimittajan V. G. Afanasjevan iärelähtendy. Iče Jel’cin sellitti, ku se oli unirohtuloin periä, kudamii häi oli juonnuh huondesyöl, konzu ei voinnuh uinota[17]. Syvyskuul Jel’cinanke oli kummu tapahtumu Moskovan lähäl, kudamas häi pakui sillaspäi, sen ližäkse vie puutui avto-ozattomuoh: 21. syvyskuudu Volga-mašin, kudamas häi ajoi, ähkähtihes Žigulinke, Jel’cin silloi satatti landehen.

4. kevätkuudu vuvvennu 1990 Jel’cinua vallittih Ven’an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan rahvahan deputuatakse[7] Sverdlovskaspäi.

25. sulakuudu vuvvennu 1990 Ispuanieh ei-virrallizen matkan aigua Jel’cin puutui lendo-ozattomuoh, satatti selgyrangan da hänele luajittih operacii. Kuun peräs jälles tädä tapahtumua, Ven’an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan Korgeviman Nevvoston piälikön valličuksen aigah, lehtistös sai lugie vihjavuksii sit, ku sen ozattomuon luadijannu oli Nevvostoliiton valdivollizen turvalližuon komitiettu. Sanottih, ku moniluguzet paginat tämän ozattomuon periä vaikutettih valličuksen tulokseh.

Ven’an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan Korgeviman Nevvoston piälikkö

29. oraskuudu vuvvennu 1990 Jel'cinua vallittih Ven’an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan Korgeviman Nevvoston piälikökse — kolmandes yrrästykses, häi sai 535 iändy (vähimyölleh pidi suaja 531), "Kremlin" kandiduatal Aleksandr Vlasoval oli 467 iändy[10].

Jel’cinan johtol Korgevin Nevvosto hyväksyi zakonat, kudamat vaikutettih muan tulieh kehitykseh, niilöin joukos oli zakon omažuos Ven’an federatiivizes socialistizes nevvostotazavallas.

12. kezäkuudu vuvvennu 1990 Ven’an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan rahvahan deputuattoin kerähmö hyväksyi Ven’an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan iččenäžyön deklaracien, kudaman mugah Ven’an zakonoinluajindu rodih piälimäzekse migu Nevvostoliiton. Se jyrkäh ližäi Ven’an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan Korgeviman Nevvoston piälikön poliittistu arvuo, kudai enne oli rippuvazis sivuroulilois. Kezäkuun 12. päivy vuvvennu 1991 rodih Ven’an Federacien Korgeviman Nevvoston azetukses[31], Ven’an Federacien valdivollizekse pruazniekakse.

12. kezäkuudu Nevvostoliiton kommunistizen partien XXVIII kerämöl Jel’cin kritikuičči partiedu da sen johtajua Mihail Gorbačovua da ilmoitti, ku lähtöy iäre partiespäi.

Elokuul — syvyskuul vuvvennu 1990 nevvostotazavaldoin "iččenäžysparuadan" jälles rodih avtonoumizien yksikkölöin da erähien Ven’an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan alovehien "iččenäžysparuadu"[8][21]. Hyväksyttih deklaraciet Karjalan avtonoumizen socialistizen nevvostotazavallan, Komin avtonoumizen socialistizen nevvostotazavallan, Tatarstuatan avtonoumizen socialistizen nevvostotazavallan, Udmurtien da Jakuutien avtonoumizen socialistizen nevvostotazavaldoin, Čukotkan avtonoumzien alovehen, Adigeiskoin avtonoumizen okrugah, Bur’atien avtonoumizen socialistizen nevvostotazavallan, Baškiirien avtonoumizen socialistizen nevvostotazavallan, Kalmiikien avtonoumizen socialistizen nevvostotazavallan, Marin avtonoumizen socialistizen nevvostotazavallan, Čuvašien avtonoumizen socialistizen nevvostotazavallan, Jamalo-Neneckoin avtonoumzien alovehen, Mägi-Altain avtonoumizen okrugan, Irkutskan alovehen da toizien iččenäžyös. Nämmis da toizis dokumentois tazavallat oldih iččenäzet, ga kyzymys iäre lähtendäs Ven’an federatiivizes socialistizen nevvostotazavallas ei nossuh.

Nevvostoliiton piämies M. S. Gorbačov talvikuul vuvvennu 1990 kehoitti uvven Liittosobimuksen. 24. talvikuudu vuvvennu 1990 Nevvostoliiton IV rahvahan deputuattoin kerähmö piätti pidiä tarbehennu säilyttiä Nevvostoliitto täyzivaldazien iččenäzien tazavaldoin uvvistetunnu federaciennu, kudamas ruvetah kogonah turvuamah joga kanzalližukseh kuulujan ristikanzan oigevukset da vällyöt[32].

19. tuhukuudu vuvvennu 1991 Boris Jel’cin Rigan da Vil’n’usan tapahtumii jälles (kudaman aigah Nevvostoliiton johtokundu käytti sodatoimiloi) TV:s ezittyjes kritikuičči sidä da enzikerdua kyzyi Mihail Gorbačovan iärelähtendäs da vallan annandas Federacien Nevvostole, kudamah kuuluttih liittotazavaldoin piämiehet. Kahten päivän peräs Ven’an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan Korgeviman Nevvoston istundos lugiettih "kuvven kirjastu", kudamat kritikuittih Jel'cinan avtorituaristu stiilii Korgeviman Nevvoston piälikön ruavos. Aktiivizesti puolistamah Jel’cinua rubei R. I. Hasbulatov (enzimäine varapiälikkö), da deputuatat ei livutettu tädä dieluo.

17. kevätkuudu Kogo Nevvostoliiton referendumal Nevvostoliiton säilytändän da uvvistandan kannatti enimistö kanzalazii, poikevuksennu oldih Latvii, Eesti, Litva, Gruuzii, Molduavii da Armienii, kudamis korgevimat valduelimet kieldävyttih referenduman piendäs.

Ven’an piämies

Piämiehen enzimäine miäryaigu

7. tuhukuudu vuvvennu 1991 Ven’an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan Korgeviman Nevvosto hyväksyi azetuksen № 581-I "Nevvostoliiton da Ven’an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan referendumoin piendäs 17. kevätkuudu vuvvennu 1991" (ven. «О мерах по обеспечению проведения референдума СССР и референдума РСФСР 17 марта 1991 года»), kudaman mugah pidi pidiä Ven'an joga alovehel Kogo Nevvostoliiton referendumu Nevvostoliiton säilytändäs da Ven’an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan referendumu[33], kudamas tazavallan eläjil pidi piättiä Ven’an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan prezidentan virran perustandas.

17. kevätkuudu vuvvennu 1991 71,34 % Ven’an valliččijois kannatettih Nevvostoliiton säilytändiä; 69,85 % Ven’an valliččijoi oldih prezidentan virran perustandan puolel[34][35]. 5. sulakuudu vuvvennu Ven’an rahvahan deputuattoin nevvosto piätti pidiä Ven’an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan piämiehen valličus 12. kezäkuudu vuvvennu 1991[36]. Samannu vuon 24. sulakuudu Ven’an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan Korgevin Nevvosto referenduman tuloksii huomavoh ottajen hyväksyi zakonan «Ven’an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan referendumu prezidentah nähte» da prezidentan valličukses[37][38].

Valličukses 12. kezäkuudu vuvvennu 1991 voitti Boris Jel’cin, kudai sai 57,30 % rahvahan iänii. Häi tuli virgah 10. heinykuudu vuvvennu 1991 da rodih Ven’an valdivon enzimäzekse kogo rahvahan vallitukse piämiehekse[7].

Jälles Jel’cinan valličendua oli elokuun putču. Yrrästys valdumuutoksih loppih 21. elokuudu, GKČP oli voitettu da se kai suatoi nevvostolazien valduelimien, Nevvostoliiton kommunistizen partien, Nevvostoliiton piämiehen Mihail Gorbačovan, kudai elokuun tapahtumien aigah oli Krimas, diskreditacieh da ennusti Nevvostoliiton hajuondan talvikuul vuvvennu 1991.

28. ligakuudu vuvvennu 1991 Boris Jel’cin V Ven’an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan rahvahan deputuattoin kerähmöl ilmoitti tulieloin talovuollizien uvvistuksien piendäs[39]. Jel'cinan allekirjutettu käsky № 171 6. kylmykuudu vuvvennu 1991 "Ven’an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan halličuksen reorganizacies" sanoi, ku uvvistuksien aigah Ven’an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan halličuksen piämehenny on Ven’an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan piämies[40]. Hedi nevvostoliiton hajuondan jälles pakkaskuul vuvvennu 1992 työnnytettih hindoin liberalizacii da sit endizien nevvostolazien valdivollizien laitoksien privatizacii.

25. sulakuudu vuvvennu 1993 piettih Kogo Ven’an referendumu, kudaman aigah Ven’an kanzalazii kyzyttih vastuamah nelläh kyzymykseh[41]:

  1. Luotattogo työ Ven’an Federacien piämiehele B. N. Jel’cinale? (58,7 % myödäh)
  2. Kannatattogo työ Ven’an Federacien piämiehen da Ven’an Federacien halličuksen sociualu-talovuollistu poliitiekkua vuvves 1992 algajen? (53,0 % myödäh)
  3. Pidäygo teijän mieles pidiä enneaigaine Ven’an Federacien piämiehen valličus? (50,5 % myödäh)
  4. Pidäygo teijän mieles pidiä enneaigaine Ven’an Federacien rahvahan deputuattoin valličus? (67,2 % myödäh)

Referedumah otti ozua 64,05 % valliččijua. Enzimäzen da toizen kyzymyksen mugah oldih pozitiivizet piätökset, sendäh ku niilöis iänesti enämbi migu puolet kanzalazis, kudamat otettih ozua referendumah, a kolmanden da nelländen kyzymyksen mugah oldih negatiivizet piätökset, sendäh ku niilöis iänesti vähembi puoldu kanzalazis, kudamil on oigevus ottua ozua referendumah (kahten jälgimäzen kyzymyksen piättämizekse pidi suaja enin iändy "kogonazes" valliččijoin luvus)[42]. Referenduman tulokset ei voidu lievendiä poliittistu vastustustu da peruszakonan kriizissua.

Vastustajien puolien borču loppih B. N. Jel’cinan allekirjutettuh käskyh № 1400, kudaman mugah Korgevimale Nevvostol da Rahvahan deputuattoin kerähmöl pidi loppie zakonoinluajindu, kerähmön da parluamentan vägehes ajandah ligakuul vuvvennu 1993 da uvven Peruszakonan hyväksyndäh.

Boris Jel’cinan piämiehen enzimäzen miäryaijan piätapahtumakse rodih voinu Čečeenies (1994—1996).

Boris Jel'cin (keskel) Mavzolein tribunal 50-Voitonpäivän piendän aigah, 9. oraskuudu vuvvennu 1995

Vuvven 1995 aigah Boris Jel'cin allekirjutti nelli Ven’an piämiehen käskyy[43], kudamien mugah pidi pidiä pantihol’otandukauppoi. Nämmien hol’otandukauppoin ehtoloin mugah Ven’an halličus sai krediitän kauppubankois, kudamat voitettih hol’otandukaupois, andajen heile pantikse valdivollizien laitoksien akcieloin pakietat (enne sidä Ven’an federacien rahavaroin ministerstvu avai joga bankas tilin da sijoitti sille varat, kudamat oldih läs krediitan summan arvozinnu[44])[45]. Miärättyh aigah halličuksel pidi andua järilleh krediität; ku ei andanuh sit valdivollizet akcieloin pakietat ehtoloin mugah roittih bankoin omažuokse[45]. Halličus ei andanuh järilleh krediittöi da akciet roittih bankoin omažuokse. Ven’an Federacien Lugupaluatti tovesti, ku pantihol’otandukauppoin piendän aigah federuallizen omažuon luottamine tapahtui ylen alendettulois hinnois, a kilval toziazies oli viärendetty luonneh — nimenomah kilbailendu hol’otandukaupois oli fiktiivine, a bankat toziazies "kredituittih" halličustu valdivollizilgi dengoil[44].

17. talvikuudu vuvvennu 1995 piettih Valdivollizen Duuman II kučundukerähmön valličus, sen mugah enzimäzele sijale piäzi Ven’an Federacien kommunistine partii. Jel’cin ilmoitti, ku rubieu ottamah ozua tulieh prezidentan valličukseh, 15. talvikuudu vuvvennu 1996[46]. Sidä enne, 4. pakkaskuudu vuvvennu 1996, häi ilmoitti Ven’an piämiehen hallindon piäliköle S. A. Filatovale, ku hänel pidäy ottua ozua valličukseh, ku ei andua mahtuo kommunistoile voittua piämiehen valličukses[47].

Piämiehen toine miäryaigu

Boris Jel'cin vallittih toizekse miäryaijakse kezäl vuvvennu 1996, valličukses oli kaksi ozua[7], niilöis Jel’cinan piävastustajannu oli G. A. Z’uganov[21]. Boris Jel'cinan toizeh piämiehen miäryaigah tapahtui talovuolline kriizissu Ven’al, kudaman jälles oli defoltu 17. elokuudu vuvvennu 1998; viizi kerdua muutui halličus; Ven’an Federacien kommunistine partii da sen kannattajat opittih ilmoittua impičmintan piämiehele oraskuul vuvvennu 1999; oli toine Čečeenien voinu.

31. talvikuudu vuvvennu 1999 Boris Jel'cin ilmoitti iärelähtendäs Ven’an piämiehen virraspäi[7]. Virras toimijakse miärättih Ven’an halličuksen piälikkö Vladimir Putin, kudai voitti enneaigazis piämiehen valličukses kevätkuul vuvvennu 2000[21].

Jel’cin jälles virras lähtendiä

Rahvahallizet pivot

Boris Jel'cin omas linnan ulgopuolel olijas talois (vuozi 1996 год)

6. pakkaskuudu vuvvennu 2000, konzu ei olluh piämiehenny, rodih Ven’an delegacien johtajakse Viflijeman matkan aigah, se reknailtih vie hänen ruadoaigah[48]. 5. sulakuudu Ven’an eläkehfondan piälikkö Mihail Zurabov andoi Jel’cinale eläkehtovestuksen, kudai luajittih 31. kevätkuudu vuvvennu 2000[49].

7. oraskuudu vuvvennu 2000 Boris Jel'cin otti ozua oman jatkajan Vladimir Putinan virgahastunduseremounieh[50].

Ligakuul vuvvennu 2000 piäzi ilmah Boris Jel'cinan kniigu ven. «Президентский марафон», kudamas häi sanelou vuvven 1996 valličuskampuanien tapahtumis algajen virras lähtendäs enzimäzien kuuloih suate[51]. Kuun peräs häi perusti Ven’an enzimäzen piämiehen B. N. Jel’cinan fondan[52].

12. kezäkuudu vuvvennu 2001 händy palkittih Arvoruadolois Iänmuan hyväkse -I astien kunnivomerkil.

Vuvvennu 2003 oli oman mustopaččahan avuajazis erähäl Issik-Kul’an pansionuatan alovehel (Kirgiizii). Hänen nimen sai Teskei-Ala/Toon harjandehen mäinharju (nimen muutandassah vuvvennu 2002 — ven. Огуз-Баши Центральный), kudai korgevuon mugah on tämän harjandehen kolmas mäinpiä[53]. Virraspäi lähtiettyy Jel'cin äijän kerdua oli gostis Issik-Kul’an järvel oman ystävän Kirgiizien enzimäzen piämiehen Askar Akajevan luo.

Syvyskuul vuvvennu 2004 Kirgiizien piämiehen Askar Akajevan alguhpanos jel’cinan nimi annettih Kirgiizii-ven’alazele slavjuanoin yliopistole (Biškek-linnu)[54].

7.—11. sulakuudu vuvvennu 2005 Boris Jel'cin oli Azerbaidžuanas[55][56]. Käyndän aigah vastavui piämiehen I. Alijevankeda kävyi endizen piämiehen G. Alijevan kalmale[57][58]. Samannu vuon 7. syvyskuudu, konzu huogavui Sardiinies, katkai landehen[59]. Händy tuodih Moskovah da luajittih leikkavus. 17. syvyskuudu vuvvennu 2005 händy piästettih bol’ničaspäi.

1. tuhukuudu vuvvennu 2006 erähien tiedoloin mugah Ven’an piämiehen Vladimir Putinan alguhpanos[60] Boris Jel'cin pidi 75-vuozipäivän Suuren Kremlin Dvorčan Georgijevskois zualas[60][61]. Sinäpin händy palkittih Suuren kniäzin Dmitrii Donskoin I astien kunnivomerkil (Ven’an pravosluavine kirikkö) 75-vuozipäivän nimeh.

7. oraskuudu vuvvennu 2006 Boris Jel'cin oli gost’annu Prezidentan polkan 70-vuozipäiväl[62].

22. elokuudu vuvvennu 2006 latvien piämies Vaira Vike-Freisberga andoi Jel’cinale I astien Kolme Tiähten kunnivomerkin[21] "Latvien iččenäžyön tunnustamizes tunnustamizes vuvvennu 1991 da panokses ven’alazien voiskien iäre lähtendäh Pribaltiekan mualoispäi da ven’an demokruattizes rakendamizes".

2. talvikuudu vuvvennu 2006 hhändy nähtih akanke da Marija-vunukanke Devisan tennissuturniiran finualas[63], где Россия одержала победу над Аргентиной[64].

25. kevätkuudu — 2. sulakuudu vuvvennu 2007 kävyi Iorduanien pyhih kohtih. Huogavui Kuolluon meren rannal da sit kävyi Izrail’ah, Jordanjovele, kus tarinan mugah ristittih Iisussu Hristossu[64][65][66].

Kuolendu da muahpinijazet

Boris Jel'cinan kalmu Moskovas Novodevičjen kalmužimal. Mustopačas azuttih Ven’an kolmevärizen flavun nägözekseа

Boris Jel'cin kuoli 23. vuvvennu 2007 15:45 Moskovan aigah Kliiniekan piäbol’ničas syväimen azetandah[67].

Boris jel’cinua pajatutettih Hristosan Pellastajan kirikös, kudai oli avvoi kaiken yön aigah 24. da 25. sulakuudu, ku kai tahtojat voidas prostiekseh Ven’an endizen piämiehenke. On olemas mieli, ku pajatutandua ei pietty kogonah kirikkösiändölöin mugah — sit pidi olla ven. «раб Божий»-sanat, ga Jel’cinua pajatutettih ku "novoprestavlennoidu Ven’an enzimästy piämiesty Boris Nikolajevičua"[68].

Jel8cin pandih muah 25. sulakuudu Novodevičjen kalmužimal[69] sodakunnivoloinke. Muahpanijazii ozutettih kai valdivollizet kanualat suaras efiiras.

Demogruafielline kriizissu ven’an Federacies. Rodivunnuzien da kuolluzien dinamiekku Ven’al vuozinnu 1990—2009 (miljonua hengie)

Pereh

Boris Jel'cin oli naizis, hänel oli kaksi tytärdy, viizi vunukkua da kolme pruavovunukkua.

  • Akkah — Naina Iosifovna Jel’cina (roinnuhes vuvvennu 1932, tytöššy Girina, 25 igäh suate — Anastasija).
  • Tyttäret:
    • Jelena Okulova (roinnuhes 21. elokuudu vuvvennu 1957), ukko Valerii Okulov.
    • Tatjana Jumaševa (roinnuhes 17. pakkaskuudu vuvvennu 1960), ukko Valentin Jumašev.
  • Vunukat:
    • Jelenan lapset: Jekaterina Okulova (roinnuhes 10. ligakuudu vuvvennu 1979) da Marija Žilenkova-Okulova (roinnuhes 31. kevätkuudu vuvvennu 1983), Ivan Okulov (roinnuhes 28. ligakuudu vuvvennu 1997).
    • Tatjanan lapset: Boris Jel'cin (roinnuhes 19. tuhukuudu vuvvennu 1981); Gleb Djačenko (Daunan sindromanke rodivunnuh) (roinnuhes 30. elokuudu vuvvennu1995); Marija Jumaševa (roinnuhes 2002).
  • Pruavovunukat:
    • Aleksandr Okulov (roinnuhes 22 июля 1999) (Vunukan Jekaterina Okulovan poigah)
    • Mihail (roinnuhes vuvvennu 2005) da F’odor (roinnuhes vuvvennu 2006) (Vunukan Marija Žilenkovan-Okulovan da hänen ukon biznesmiehen Mihail Žilenkovan lapset)[70].

Musto

  • Boris Jel'cinan mustopačas Čolpan-Atas, Kirgiizies

    Boris Jel'cinan mustopačas Čolpan-Atas, Kirgiizies

  • Ernst Neizvestnoin luajittu Boris Jel'cinan rinduvestos. ven. «Ельцин-центр»

    Ernst Neizvestnoin luajittu Boris Jel'cinan rinduvestos. ven. «Ельцин-центр»

  • ven. «Ельцин-центр» Jekaterinburgas
    ven. «Ельцин-центр» Jekaterinburgas
  • jel8cinan ruadoperti, siirretty Kremlispäi ven. «Ельцин-центр»:ah

    jel8cinan ruadoperti, siirretty Kremlispäi ven. «Ельцин-центр»:ah

  • Vuozisuan XXI allus Kijevas ruadoi ukrainu-ven’alaine Boris Jel’cinan nimine menedžmentan da biznesan instituuttu alovehienvälizen Ruadokunnan ohjuandan akadiemien tyves.
  • 8. sulakuudu vuvvennu 2008 Jekaterinburg-Sitin aziikeskuksen piäuuličču 9. pakkaskuun uuličču sai Boris Jel’cinan nimen[71].
  • 23. sulakuudu vuvvennu 2008 Novodevičjen kalmužimal oli virrallizet Boris Jel’cinan mustopaččahan avuajazet, sen luadijannu oli tundiettu kuvanvestäi Georgii Frangul’an. Se luajittih Ven’an kolmevärizen flavun muodozekse.
  • 23. sulakuudu vuvvennu 2008 Urualan valdivollizele tehniellizele yliopistole annettih Boris Jel'cinan nimi[72].
  • Jel'cinan kuolendupäivänny hänen Butka-roindukyläs hänen tuatan nostetun taloin seinäle azetettih mustolaudu da muutettih erähän uuličan nimi Jel’cinan nimizekse uuličakse[73].
  • Oraskuul vuvvennu 2009 Piiteris avattih B. N. Jel'cinan nimine prezidentan kirjasto.
  • Kirgiizien piälinnas Biškekas Jel’cinan nimen sai Kirgiizii-ven’alaine slavjuanoin yliopisto.
  • Kirgiizien Issik-Kul’an alovehel enzimäzen Ven’an piämiehen nimen sai mäinpiä T’an-Šan’al (korgevus 5168 metrii).
  • 1. tuhukuudu vuvvennu 2011 Jekaterinburgas Boris Jel’cinan 80-vuozipäiväkse avattih hänen mustopačas, kuvanvestäjänny oli Georgii Frangul'an[74].
  • 22. elokuudu vuvvennu 2013 Tallinnas Vahnan linnan keskukses Nunneuuličal kiviseinäl Eestin halličuksen lähäl azetettih Jel’cinan kohokuva da mustolaudu[75].
  • 25. kylmykuudu vuvvennu 2015 Jekaterinburgas avattih Prezidentan Boris Jel’cinan keskus[76].

Palkindot da arvonimet

Ven’an da Nevvostoliiton palkindot:

  • Arvoruadolois Ižänmuan hyväkse -I astien kunnivomerki (12. kezäkuudu 2001) — erinomazes panokses ven’an valdivolližuon perustandas da kehitändäs[77].
  • Leninan kunnivomerki (30. pakkaskuudu 1981) — arvoruadolois Kommunistizen partien da nevvostoliiton hyväkse 50-vuozpäivän nimeh [78].
  • 2 Ruskien Ruadoflavun kunnivomerkii:
elokuul vuvvennu 1971 — arvoruadolois viijen vuvven pluanan täyttäjes[78];
pakkaskuul vuvvennu 1974 — suavutuksis Verh-Isetskan metallurgiizavodan enzimäzen vuoron rakendamizes[78].
  • Kunnivon kunnivomerki (1966) — suavutuksis rakendamizen seiččemen vuvven pluanan täytändäs[78].
  • Kazanin 1000-vuozipäivän mustokse -medali (2006)[79].
  • Urhollizes ruavos. V. I. Leninan 100-vuozipäivän nimeh -medali (kylmykuul vuvvennu 1969)[78].
  • Vuozipäivymedali "Voiton 30-vuozipäivy Suures Ižänmuallizes voinas vuozinnu 1941—1945" (sulakuul vuvvennu 1975)[78].
  • Nevvostoliiton Ammundutarbehil varustettuloin voimien 60-vuozipäivy - medali (pakkaskuul vuvvennu 1978)[78].
  • VDNH:n kuldumedali (ligakuul vuvvennu 1981)[78].
  • Rahvahan milicien mustokse -medali (kevätkuul vuvvennu 2012, kuoltuu) suures panokses Suuren Ižänmuallizen voinan aigah surman suannuzien muston igäzeh mustoh panemizes, Ven’an valdivon histourien akkiloiččemizes suures panokses Ižänmuan puolistandan vasturiijois kuolluzien nimien säilyttämizes.

Ulgomualazet palkindot:

  • Medali «Vällyön suojusvehkeh» (Amierikan Yhtysvallat)[80].
  • Francisk Skorinan kunnivomerki (Valgoven’a 31. talvikuudu 1999) — suures panokses valgoven’a-ven’alazen yhtesruavon kehittämizes da lujoittamizes[81].
  • Kuldazen kotkan kunnivomerki (Kazahstuanu, 1997)[21][82].
  • Kniäzi Jarosluavu Mudroin I astien kunnivomerki (Ukrainu, 22. pakkaskuudu 2000) — merkittäväs panokses ukrainu-ven’alazen yhtesruavon kehittämizes[83].
  • Arvoruadolois Itualien tazavallan hyväkse -kunnivomerkin čiepis Suuren Ristan kavalieru (Itualii, 1991)[84].
  • I astien Kolmen Tiähten kunnivomerki (Latvii, 2006)[85].
  • Medali «Viflijem-2000» (Palestinan avtonoumii, 2000)[86][87].
  • Kunnivolegionan kunnivomerkin Suuren Ristan kavalieru (Francii)[88][89].
  • Hyvän Nadeždan I astien kunnivomerki (Suvi-Afriekan tazavaldu, 1999).
  • Medali š. pakkskuun mustokse (Litvu, 9. pakkaskuudu 1992)[90].
  • Vitisan Ristan kunnivomerkin Suurin Ristu (Litva, 10. kezäkuudu 2011, kuoltuu).
  • Persounallizes urhakkahuos -kunnivomerki (Pridnestrovjan Molduavien tazavaldu, 18. ligakuudu [[2001])[91].
  • Iččenäzien valdivoloin yhtymän rynnäsmerki (2002).

Virrastopalkindot:

  • A. M. Gorčakovan mustomedali (Ven’an syväinazieloin ministerstvu, 1998)[21][92].
  • Kuldaine Olimpiuadan kunnivomerki (Kanzoinväline Olimpiuadukomitiettu, 1993)[93].
  • UNESCON:n kunnivomerki «Kuningan rauhan da oigienmugažuon kunnivomerki»[94].

Kirikköpalkindot:

  • Suuren kniäzin Dimitrii Donskoin I astien kunnivomerki (Ven’an pravosluavine kirikkö, 2006)[95].
  • Spuasan Ruuhen kunnivomerkin čiepin kavalieru (Ijerusaliman pravosluavine kirikkö, 2000)[96].

Arvonimet:

  • Ven’an arhitektuuran da rakendustiedoloin akadiemien kunnivojäsen[97].
  • Sverdlovan alovehen kunnivokanzalaine (2010, пkuoltuu)[98][99].
  • Kazanin kunnivokanzalaine (2005)[100].
  • Samaran kunnivokanzalaine (2006)[101].
  • Jerevanan kunnivokanzalaine (Armienii) (2002)[102].
  • Turkmenistuanan kunnivokanzalaine[103].
  • nevvostoliiton verkomiäčyn sportumuasteri[104][105][106].

Muut arvonimet:

  • Krapovoi berietty (syvyskuu 1993) — panokses Ven’an Syväinazieloin minisrestvan syväinvoiskien erillizien ozastoloin kehitändäs[107].

Jel'cinan kniigat

B. N. Jel'cin on nellän kniigan kirjuttajannu (kolme jälgimästy piästih ilmah žurnalistan Valentina Jumaševan toimittuloinnu, jälles oli hallindon johtajannu da Jel’cinan vävvynny):

  • Б. Н. Ельцин. Средний Урал: рубежи созидания. Свердловск, Средне-Уральское книжное издательство, 1981. — 160 стр[108].
  • «Исповедь на заданную тему» (Москва. Издательство «ПИК», 1990 г.)[17] — ei suuri kniigu, kudamas kerrotah elokses, poliittizes kredos da rahvahan deputuatakse valličukses.
  • «Записки президента» (1994)[80] — kniigas sanellah vuozien 1990—93 tapahtumis, moizis kui prezidentan valličus, elokuun putču, nevvostoliiton hajuondu, talovuollizien uvvistuksien algu, peruszakonan kriizissu 1992—93, tapahtumat 21. syvyskuudu — 4. ligakuudu vuvvennu 1993 (Rahvahan deputuattoin kerähmön da Korgeviman Nevvoston iäre ajandu).
  • «Президентский марафон» (2000)[109] — kniigu piäzi ilmah hedi virras lähtendän jälles, sit sanotah prezidentan toizes valličukses da prezidentan toizes miäryaijas.

Fil’mogruafii

Taidofil’mat

  • ven. «Проект „Ельцин“» (Spinning Boris), 2003, ohjuaju Rodžer Spottisvud — amierikkalaine fil’mu amierikkalazien PR-miehien ruavos Jel’cinan štuabas vuvven 1996 valličuksien aigah.

Kinotodevutandu

  • «Три августовских дня», 1992, ohjuaju Šan Jung, prezidentan roulis Aleksandr Skorohod[110].
  • ven. «Полицейская академия 7: Миссия в Москве», 1994, ohjuaju Alan Metter, Jel’cinan roulis Aleksandr Skorohod.
  • ven. «Президент и его внучка», 1999, Oleg Tabakov.
  • ven. «Неизвестный путч», 2009, Jel’cinan roulis Vladimir Novikov.
  • ven. «Ельцин. Три дня в августе», 2011, ohjuaju Aleksandr Mohov, Jel’cinan roulis Dmitrii Nazarov.
  • ven. «Маргарита Назарова», 2015, Jel’cinan roulis Sergei Maruhin.
  • ven. «Так сложились звёзды», 2016, Jel’cinan roulis Aleksei Gus’kov.
  • ven. «Пьяная фирма», 2016, Jel’cinan roulis Sergei Koltakov.
  • ven. «Перевал Дятлова», 2020, Jel’cinan epizouduroulis Jevgenii Romancov.
  • ven. «Корона», Jel’cinan roulis 5. kavven 6. sarjas oli Anatolii Koten'ov.

Dokumetufil’mat

  • ven. «Пример интонации» (Ven’a, Aleksandr Sokurov, 1991)[111][112].
  • ven. «Царь Борис» (Yhtistynnyh Kuningaskundu, ВВС, 1997).
  • ven. «Президент Всея Руси» (Ven’a, ven. НТВ, 1999—2000)[113].
  • ven. «Б. Н.» (Ven’a, ven. ВГТРК, 2006)[114].
  • ven. «Борис Ельцин. Прощание с эпохой» (Ven’a, ven. ТВЦ, 2007)[115].
  • ven. «Борис Ельцин. Жизнь и судьба» (Ven’a, ven. ВГТРК, 2011).
  • ven. «Борис Ельцин. Первый» (Ven’a, Enzimäine kanualu, 2011).
  • ven. «Борис Ельцин. Отступать нельзя» (Ven’a, Enzimäine kanualu, 2016)[116].

Tiedokonehkižois

  • ven. «Кужлевка» (2023). Roulin iänitti Vsevolod Kuznecov[117].

Huomavukset

  1. ↑ 1 2 Ельцин, Борис Николаевич // Кто есть кто в России и в ближнем зарубежье: Справочник. — М: Издательский дом «Новое время», «Всё для Вас», 1993, С. 232—233 — ISBN 5-86564-033-X
  2. ↑ 1 2 Boris Yeltsin // Encyclopædia Britannica (англ.)
  3. ↑ 1 2 Boris Jelzin // Brockhaus Enzyklopädie (нем.) / Hrsg.: Bibliographisches Institut & F. A. Brockhaus, Wissen Media Verlag
  4. ↑ Deutsche Nationalbibliothek, Staatsbibliothek zu Berlin, Bayerische Staatsbibliothek, Österreichische Nationalbibliothek Record #118900048 // Gemeinsame Normdatei (нем.) — 2012—2016.
  5. ↑ Указ Президента РСФСР «Об организации работы Правительства РСФСР в условиях экономической реформы». № 172 - Документ - Архив Егора Гайдара - база данных документов. gaidar-arc.ru. Kačondan päivymiäry: 8. talvikuudu 2019. Arhiviiruittu originualaspäi 4. kylmykuudu 2016
  6. ↑ УКАЗ Президента РФ от 15.06.1992 № 633 «ОБ ИСПОЛНЯЮЩЕМ ОБЯЗАННОСТИ ПРЕДСЕДАТЕЛЯ ПРАВИТЕЛЬСТВА РОССИЙСКОЙ ФЕДЕРАЦИИ». Kačondan päivymiäry: 25. elokuudu 2015. Arhiviiruittu originualaspäi 4. kevätkuudu 2016
  7. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Ельцин, Борис Николаевич. Президент России. Kačondan päivymiäry: 19. sulakuudu 2024.
  8. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Ельцин Борис. История.РФ. Kačondan päivymiäry: 19. sulakuudu 2024.
  9. ↑ Московские могилы. Ельцина К.В. moscow-tombs.ru. Kačondan päivymiäry: 8. talvikuudu 2019. Arhiviiruittu 5. talvikuudu 2019
  10. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 Б. Минаев. Ельцин. — М.: Молодая гвардия, 2010. — (ЖЗЛ).
  11. ↑ 1 2 Ельцин, Борис (рус.). Lenta.ru. Kačondan päivymiäry: 8. talvikuudu 2019. Arhiviiruittu 8. kezäkuudu 2019
  12. ↑ Ельцин Николай Игнатьевич (рус.). Бессмертный барак. Kačondan päivymiäry: 8. talvikuudu 2019. Arhiviiruittu 8. talvikuudu 2019
  13. ↑ vvr2a. Ельцин Николай Игнатьевич (1906-1977) (рус.). Москва-Волга (6. oraskuudu 2017). Kačondan päivymiäry: 8. talvikuudu 2019. Arhiviiruittu 30. talvikuudu 2019
  14. ↑ Кем был отец Бориса Ельцына. Kačondan päivymiäry: 24. tuhukuudu 2017. Arhiviiruittu originualaspäi 24. tuhukuudu 2017
  15. ↑ Кузнецов Г., Игнатьева И. Подаренную Ельциными квартиру Суховым придётся подождать // Вечерняя Казань. — 1999. — № 139 (1 сентября). — С. 1.
  16. ↑ Владимир Максимович Михайлюк. Не один пуд соли. Березники в судьбе России / Т. К. Бекетова, зам. главы администрации г. Березники. — М 69. — Пермь: "Пушка", 1997. — С. 193. — 368 с.
  17. ↑ 1 2 3 4 5 6 Б. Н. Ельцин. Исповедь на заданную тему. — М.: Советско-британская творческая ассоциация «Огонёк» — «Вариант», 1990.
  18. ↑

    Se kerdomus vikse pidäy ellendiä allegouriennu. Ylen äijy kummallistu sit on: on jygei pilata rešotku, kuni vardoiččii kierdäy kirikön, granuattoi ei pietä virityksenke, käzis räjähtynnyh granuattu ottau iäre ei vaiku kahtu sormie, ga vie midätah.

    — С. Г. Кара-Мурза «Советская цивилизация» (том II)
  19. ↑ Фотокопия собственноручно заполненной 8 апреля 1955 года автобиографии Ельцина опубликована на ненумерованой вклейке перед страницей 65: Ельцин Б. Н. Исповедь на заданную тему. — М.: Синдбад, 2015.
  20. ↑ Загадка фотографии Бориса Ельцина (рус.). Курган и курганцы (6. kezäkuudu 2018). Kačondan päivymiäry: 8. talvikuudu 2019. Arhiviiruittu 4. oraskuudu 2019
  21. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 Ельцин, Борис Николаевич — ПЕРСОНА ТАСС. Kačondan päivymiäry: 22. kezäkuudu 2021. Arhiviiruittu 13. oraskuudu 2021
  22. ↑ Владимир Прибыловский. Президент России Борис Ельцин. — Независимая газета, 04.07.1996
  23. ↑ * Г. Соколова. Как «уральский БАМ» стал самой популярной дорогой в области Arhiivukoupii 7 elokuudu 2021 Wayback Machine // Сетевое издание «Областная газета» (27 ноября 2018)
  24. ↑ Григорий Каёта, Анатолий Кириллов. За всё в ответе, Областная газета. Arhiviiruittu 29 sulakuudu 2012 . Kačondan päivymiäry: 4. pakkaskuudu 2011.
  25. ↑ Горбачев Михаил Сергеевич. Глава 12. Решающий шаг. Дело Ельцина // Жизнь и реформы. Книга 1. — М.: Новости, 1995. — 596,[1] с. — ISBN 5-7020-0953-3.
  26. ↑ Вадим Белоцерковский. Ельцин. Жизнь «над пропастью во лжи». Kačondan päivymiäry: 29. elokuudu 2007. Arhiviiruittu originualaspäi 3. tuhukuudu 2007
  27. ↑ Указ Президиума Верховного Совета СССР от 23 мая 1989 года № 10487—XI. Kačondan päivymiäry: 3. sulakuudu 2017. Arhiviiruittu 4. sulakuudu 2017
  28. ↑ Постановление Съезда народных депутатов СССР от 26 декабря 1990 г. № 1866-I «О сложении полномочий членов Верховного Совета СССР, обратившихся с личными заявлениями о выходе из его состава»
  29. ↑ Как американский супермаркет сделал Ельцина антисоветчиком Arhiivukoupii 27 sulakuudu 2017 Wayback Machine (отрывки из книги Александра Ольбика и помощника Ельцина Льва Суханова «Три года с Борисом Ельциным», вышла в 1992 году в Риге)
  30. ↑ Boris Yeltsin Visits Hopkins on His First Trip to the U.S. Arhiivukoupii 6 elokuudu 2011 Wayback Machine Yeltsin fuels reports of drunken behavior during press conference at the University.
  31. ↑ Постановление Верховного Совета Российской Федерации от 11 июня 1992 г. № 2981-I «О праздничном дне 12 июня». www.innovbusiness.ru. Kačondan päivymiäry: 8. talvikuudu 2019. Arhiviiruittu originualaspäi 3. kezäkuudu 2011
  32. ↑ Постановление СНД СССР от 24 декабря 1990 года № 1853-1 «О сохранении Союза ССР как обновлённой федерации равноправных суверенных республик» // Ведомости СНД и ВС СССР. — 1990. — № 52. — ст. 1158.
  33. ↑ О мерах по обеспечению проведения референдума СССР и референдума РСФСР 17 марта 1991 года. pravo.gov.ru. Kačondan päivymiäry: 19. elokuudu 2021. Arhiviiruittu 19. elokuudu 2021
  34. ↑ Сообщение Центральной комиссии РСФСР по проведению референдумов Arhiivukoupii 19 elokuudu 2021 Wayback Machine // Российская газета. — 1991. — № 57 (103). — 26 марта.
  35. ↑ Сообщение Центральной комиссии РСФСР по проведению референдумов (Arhiivukoupii 8 pakkaskuudu 2012 Wayback Machine) // Известия. — 1991. — 26 марта.
  36. ↑ Постановление [Съезда народных депутатов РСФСР от 5 апреля 1991 года «О перераспределении полномочий между высшими государственными органами РСФСР для осуществления антикризисных мер и выполнения решений Съездов народных депутатов РСФСР», пункт 3
  37. ↑ О Президенте РСФСР. pravo.gov.ru. Kačondan päivymiäry: 19. elokuudu 2021. Arhiviiruittu 19. elokuudu 2021
  38. ↑ История должности президента России. Досье. ТАСС. Kačondan päivymiäry: 19. elokuudu 2021. Arhiviiruittu 19. elokuudu 2021
  39. ↑ 13-е заседание V Съезда народных депутатов РСФСР. 28 октября 1991 года. Фонд Егора Гайдара. Kačondan päivymiäry: 19. elokuudu 2021. Arhiviiruittu 19. elokuudu 2021
  40. ↑ Указ Президента РСФСР от 06.11.1991 г. № 171 (рус.). Президент России. Kačondan päivymiäry: 19. elokuudu 2021. Arhiviiruittu 19. elokuudu 2021
  41. ↑ Сообщение Центральной комиссии всероссийского референдума об итогах референдума, состоявшегося 25 апреля 1993 года // Российская газета. 1993. 6 мая
  42. ↑ Постановление Конституционного суда РФ по делу о конституционности части второй пункта 2 постановления Съезда народных депутатов РФ от 29 марта 1993 года «О всероссийском референдуме 25 апреля 1993 года, порядке подведения его итогов и механизме реализации результатов референдума». Информационно-правовая система «Законодательство России» (21. sulakuudu 1993). Arhiviiruittu 5. kezäkuudu 2012
  43. ↑ Указы Президента Российской Федерации:
    • от 31 августа 1995 г. № 889 «О порядке передачи в залог акций, находящихся в федеральной собственности»,
    • от 30 сентября 1995 г. № 986 «О порядке принятия решений об управлении и распоряжении находящимися в федеральной собственности акциями»,
    • от 02 ноября 1995 г. № 1067 «О сроках реализации акций, находящихся в федеральной собственности и передаваемых в залог в 1995 году»,
    • от 07 декабря 1995 г. № 1230 «Вопросы передачи в 1995 году в залог акций, находящихся в федеральной собственности».
  44. ↑ 1 2 2.2.3. Необоснованное занижение цены продаваемых государственных активов, притворность конкурсов, низкая результативность продаж Arhiivukoupii 20 elokuudu 2021 Wayback Machine // Анализ процессов приватизации государственной собственности в Российской Федерации за период 1993—2003 годы (экспертно-аналитическое мероприятие) / Руководитель рабочей группы — председатель Счётной палаты Российской Федерации С. В. Степашин. — М.: Издательство «Олита», 2004.
  45. ↑ 1 2 Залоговые аукционы в России в ноябре-декабре 1995 года. ТАСС. Kačondan päivymiäry: 20. elokuudu 2021. Arhiviiruittu 20. elokuudu 2021
  46. ↑ Кампания, собравшаяся на кухне (рус.). КоммерсантЪ (15. tuhukuudu 2016). Kačondan päivymiäry: 19. elokuudu 2021. Arhiviiruittu 7. elokuudu 2020
  47. ↑ «Ельцин не хотел идти на второй срок». Бывший глава АП Сергей Филатов о работе с Ельциным и об интригах в его окружении. Лента.ру (13. ligakuudu 2015). Kačondan päivymiäry: 3. heinykuudu 2020. Arhiviiruittu 25. tuhukuudu 2021
  48. ↑ Дмитрий Горностаев. Паломничество Бориса Ельцина. ng.ru. Независимая газета (6. pakkaskuudu 2000). Kačondan päivymiäry: 4. kevätkuudu 2021. Arhiviiruittu 18. oraskuudu 2021
  49. ↑ Ельцину тоже задержали пенсию. На девять лет. Газета «Коммерсантъ», № 59 (1944), 06.04.2000. Kačondan päivymiäry: 26. syvyskuudu 2011. Arhiviiruittu 4. kevätkuudu 2016
  50. ↑ Президент России
  51. ↑ Ельцин представил свой "президентский марафон" (англ.). www.ng.ru. Kačondan päivymiäry: 8. elokuudu 2021. Arhiviiruittu 10. tuhukuudu 2022
  52. ↑ Благотворительный фонд Ельцина. Kačondan päivymiäry: 30. heinykuudu 2020. Arhiviiruittu 7. elokuudu 2020
  53. ↑ «Пик Ельцина» — вершина в горах Алатау. yeltsincenter.ru. Kačondan päivymiäry: 28. tuhukuudu 2012. Arhiviiruittu 27. oraskuudu 2012
  54. ↑ Указ Президента КР от 8 сентября 2004 года № 293 "О присвоении имени первого Президента Российской Федерации Б. Н. Ельцина Кыргызско-Российскому (Славянскому) университету". Министерство юстиции Киргизии. Kačondan päivymiäry: 8. elokuudu 2021. Arhiviiruittu 8. elokuudu 2021
  55. ↑ В Баку прибыл Борис Ельцин (ven.), Day.Az (7 апреля 2005). Arhiviiruittu 13 talvikuudu 2017 . Kačondan päivymiäry: 16. kezäkuudu 2017.
  56. ↑ Азербайджанские каникулы Бориса Ельцина (англ.). www.ng.ru. Kačondan päivymiäry: 8. elokuudu 2021. Arhiviiruittu 8. elokuudu 2021
  57. ↑ В Баку состоялась встреча И. Алиева и Б.Ельцина (ven.), Day.Az (8 апреля 2005). Arhiviiruittu 13 talvikuudu 2017 . Kačondan päivymiäry: 16. kezäkuudu 2017.
  58. ↑ ntv.ru. Ельцин приехал в гости к Алиеву (англ.). НТВ. Kačondan päivymiäry: 16. kezäkuudu 2017. Arhiviiruittu 13. talvikuudu 2017
  59. ↑ Дмитрий Горностаев. Травма номер один. Коммерсантъ (8. syvyskuudu 2005). Kačondan päivymiäry: 4. kevätkuudu 2021. Arhiviiruittu 17. pakkaskuudu 2021
  60. ↑ 1 2 Ельцин вновь в Кремле (неопр.). trud.ru (2. tuhukuudu 2006). Kačondan päivymiäry: 8. elokuudu 2021. Arhiviiruittu 8. elokuudu 2021
  61. ↑ Борис Ельцин отметил своё 75-летие в Кремле (рус.). www.mk.ru. Kačondan päivymiäry: 8. elokuudu 2021. Arhiviiruittu 8. elokuudu 2021
  62. ↑ Путин вручил кремлёвским воинам новое Боевое знамя. Kačondan päivymiäry: 15. oraskuudu 2016. Arhiviiruittu 20. syvyskuudu 2016
  63. ↑ Президент России Arhiivukoupii 13 kevätkuudu 2014 Wayback Machine
  64. ↑ 1 2 У первого президента не выдержало сердце // KP.RU. Kačondan päivymiäry: 4. sulakuudu 2014. Arhiviiruittu 9. heinykuudu 2014
  65. ↑ Последние прижизненные фотографии Бориса Ельцина. Kačondan päivymiäry: 20. tuhukuudu 2016. Arhiviiruittu 25. tuhukuudu 2016
  66. ↑ Последнее паломничество Ельцина. Kačondan päivymiäry: 20. tuhukuudu 2016. Arhiviiruittu 25. tuhukuudu 2016
  67. ↑ Названа причина смерти Бориса Ельцина Arhiivukoupii 28 oraskuudu 2007 Wayback Machine РИА «Новости», 23 апреля 2007
  68. ↑ Церковное сообщество удивлено тем, как отпевали первого российского президента. Агентство REGNUM. 25.04.2007. Kačondan päivymiäry: 30. heinykuudu 2020. Arhiviiruittu 25. tuhukuudu 2021
  69. ↑ В отличие от умерших глав СССР, последним из которых был К. У. Черненко, похороненных у Кремлёвской стены
  70. ↑ У Ельцина появился третий правнук. Kačondan päivymiäry: 12. kezäkuudu 2019. Arhiviiruittu 6. syvyskuudu 2017
  71. ↑ Одна из улиц Екатеринбурга названа в честь Бориса Ельцина (видео). Kačondan päivymiäry: 24. sulakuudu 2008. Arhiviiruittu 27. sulakuudu 2008
  72. ↑ Взгляд. Kačondan päivymiäry: 30. heinykuudu 2020. Arhiviiruittu 29. heinykuudu 2020
  73. ↑ В родном селе Бориса Ельцина открыли мемориальную доску. РИА Новости (24. sulakuudu 2008). Kačondan päivymiäry: 3. syvyskuudu 2010. Arhiviiruittu 22. elokuudu 2011
  74. ↑ Дмитрий Медведев возложил цветы к памятнику Борису Ельцину, E1.RU (1 tuhukuudu 2011). Arhiviiruittu 4 tuhukuudu 2011 . Kačondan päivymiäry: 1. tuhukuudu 2011.
  75. ↑ Барельеф первому президенту РФ Борису Ельцину открыт в Таллине. РИА "Новости" (22. elokuudu 2013). Kačondan päivymiäry: 25. elokuudu 2013. Arhiviiruittu 25. elokuudu 2013
  76. ↑ 25 ноября в Екатеринбурге открылся Президентский центр Бориса Ельцина. Kačondan päivymiäry: 30. heinykuudu 2020. Arhiviiruittu 14. sulakuudu 2016
  77. ↑ Указ Президента Российской Федерации от 12 июня 2001 года № 696 «О награждении орденом „За заслуги перед Отечеством“ I степени Ельцина Б. Н.» Arhiivukoupii 23 ligakuudu 2007 Wayback Machine
  78. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 Сушков А. В., Разинков С. Л. Руководители Свердловской области: первые секретари Свердловского обкома ВКП(б) — КПСС и председатели облисполкома. 1934—1991: Биографический справочник. — Екатеринбург: Банк культурной информации, 2003. — ISBN 5-7851-0455-5
  79. ↑ Борис Ельцин награждён медалью «В память 1000-летия Казани» Arhiivukoupii 30 kylmykuudu 2020 Wayback Machine // REGNUM, 23 июня 2006.
  80. ↑ 1 2 Борис Николаевич Ельцин. Kačondan päivymiäry: 22. kezäkuudu 2021. Arhiviiruittu 24. kezäkuudu 2021
  81. ↑ Указ Президента Республики Беларусь от 31 декабря 1999 г № 785 «О награждении Б. Н. Ельцина орденом Франциска Скорины». Kačondan päivymiäry: 24. sulakuudu 2007. Arhiviiruittu originualaspäi 27. syvyskuudu 2007
  82. ↑ Новодевичье кладбище готовили к церемонии всю ночь | Статьи | Известия. Kačondan päivymiäry: 22. kezäkuudu 2021. Arhiviiruittu 24. kezäkuudu 2021
  83. ↑ Кучма наградил Ельцина орденом. // Восточно-Сибирская правда. Kačondan päivymiäry: 8. talvikuudu 2019. Arhiviiruittu originualaspäi 28. syvyskuudu 2007
  84. ↑ Информация о награждении на официальном сайте Президента Италии Arhiivukoupii 10 oraskuudu 2022 Wayback Machine (итал.)
  85. ↑ Визит Бориса Ельцина в Латвию Arhiivukoupii 27 syvyskuudu 2007 Wayback Machine 22 августа 2006
  86. ↑ Не прошло и 2000 лет. // Коммерсантъ (18. pakkaskuudu 2000). Kačondan päivymiäry: 8. talvikuudu 2019. Arhiviiruittu 8. talvikuudu 2019
  87. ↑ Medal of Bethlehem, 2000 Arhiivukoupii 27 tuhukuudu 2021 Wayback Machine (angl.)
  88. ↑ Новодевичье кладбище готовили к церемонии всю ночь. // Известия. Kačondan päivymiäry: 8. talvikuudu 2019. Arhiviiruittu 4. syvyskuudu 2012
  89. ↑ 160 обладателей ордена Почётного легиона. // Российская газета. Kačondan päivymiäry: 8. talvikuudu 2019. Arhiviiruittu 8. talvikuudu 2019
  90. ↑ Информация на официальном сайте Президента Литвы (лит.) (23. pakkaskuudu 2009). — Декрет от 9 января 1992 года № I-2193. Kačondan päivymiäry: 28. kevätkuudu 2021. Arhiviiruittu originualaspäi 24. pakkaskuudu 2015
  91. ↑ Указ Президента Приднестровской Молдавской Республики от 18 октября 2001 года № 537 «О награждении орденом „За личное мужество“ гражданина Российской Федерации Ельцина Б. Н.»
  92. ↑ Биография. Борис Николаевич Ельцин. Президент России (1991—1999) — Новости — Ельцин Центр. Kačondan päivymiäry: 22. kezäkuudu 2021. Arhiviiruittu 13. heinykuudu 2021
  93. ↑ Олимпийские награды. Государственная символика. statesymbol.ru. Kačondan päivymiäry: 8. talvikuudu 2019. Arhiviiruittu 8. talvikuudu 2019
  94. ↑ Биография Бориса Николаевича Ельцина — РИА Новости, 20.04.2012. Kačondan päivymiäry: 22. kezäkuudu 2021. Arhiviiruittu 19. talvikuudu 2021
  95. ↑ Алексий Второй вручил Ельцину Орден Дмитрия Донского. // РИА Новости (1. tuhukuudu 2006). Kačondan päivymiäry: 8. talvikuudu 2019. Arhiviiruittu 8. talvikuudu 2019
  96. ↑ Ельцин получил награду на Святой земле. // Lenta.ru (6. pakkaskuudu 2000). Kačondan päivymiäry: 8. talvikuudu 2019. Arhiviiruittu originualaspäi 17. kylmykuudu 2007
  97. ↑ Почётные члены РААСН
  98. ↑ Присвоено указом Губернатора Свердловской области (А. С. Мишарина) № 68-УГ от 29 января 2010 года. Знак вручён в тот же день Наине Иосифовне Ельциной.
  99. ↑ Борис Ельцин посмертно удостоен звания «Почётный гражданин Свердловской области». // Новости Екатеринбурга (29. pakkaskuudu 2010). Kačondan päivymiäry: 8. talvikuudu 2019. Arhiviiruittu 8. talvikuudu 2019
  100. ↑ Борис Ельцин стал Почётным гражданином Казани Arhiivukoupii 16 pakkaskuudu 2008 Wayback Machine
  101. ↑ Борис Ельцин стал почётным гражданином Самарской области. // ВолгаИнформ. Kačondan päivymiäry: 8. talvikuudu 2019. Arhiviiruittu originualaspäi 28. syvyskuudu 2007
  102. ↑ Почётные граждане г. Еревана. // Официальный сайт Еревана. Kačondan päivymiäry: 7. talvikuudu 2010. Arhiviiruittu 22. elokuudu 2011
  103. ↑ Глянец. // Rambler. Kačondan päivymiäry: 8. talvikuudu 2019. Arhiviiruittu 1. kezäkuudu 2010
  104. ↑ С подачи президента Arhiivukoupii 24 kezäkuudu 2021 Wayback Machine журнал «Огонёк» № 29 от 23.07.2006, стр. 29
  105. ↑ Команда, в которой играл Ельцин, стала призёром чемпионата страны. Но Ельцину медаль не дали Arhiivukoupii 24 kezäkuudu 2021 Wayback Machine Областная газета. 4 сентября 2015
  106. ↑ Наина Ельцина представила книгу мемуаров в день рождения супруга — РИА Новости, 01.02.2017. Kačondan päivymiäry: 22. kezäkuudu 2021. Arhiviiruittu 24. kezäkuudu 2021
  107. ↑ У кого ещё есть краповый берет. // Интерфакс. Kačondan päivymiäry: 8. talvikuudu 2019. Arhiviiruittu 21. elokuudu 2019
  108. ↑ Книги, посвящённые деятельности Б.Н.Ельцина | Уральский Центр Бориса Николаевича Ельцина. ural-yeltsin.ru. Kačondan päivymiäry: 8. talvikuudu 2019. Arhiviiruittu 22. kevätkuudu 2019
  109. ↑ Ельцин Б. Н. Президентский марафон. — М.: АСТ, 2000. — ISBN 5-17-003500-4.
  110. ↑ Двойник Ельцина выразил соболезнования. Kačondan päivymiäry: 1. kylmykuudu 2015. Arhiviiruittu 28. pakkaskuudu 2016
  111. ↑ Пример интонации. sokurov.spb.ru. Kačondan päivymiäry: 28. tuhukuudu 2023.
  112. ↑ Дни Александра Сокурова. «Пример интонации»​ (рус.). Ельцин Центр. Kačondan päivymiäry: 28. tuhukuudu 2023.
  113. ↑ Фильм телекомпании НТВ «Президент всея Руси» | Ельцин Центр. Kačondan päivymiäry: 22. kezäkuudu 2021. Arhiviiruittu 24. kezäkuudu 2021
  114. ↑ «Б. Н.» Kačondan päivymiäry: 26. tuhukuudu 2020. Arhiviiruittu 26. tuhukuudu 2020
  115. ↑ «Борис Ельцин. Прощание с эпохой» | Ельцин Центр. Kačondan päivymiäry: 22. kezäkuudu 2021. Arhiviiruittu 24. kezäkuudu 2021
  116. ↑ «Борис Ельцин. Отступать нельзя». Документальный фильм. Kačondan päivymiäry: 18. syvyskuudu 2021. Arhiviiruittu 10. tuhukuudu 2022
  117. ↑ «Никак вы, *****, не научитесь!»: Всеволод Кузнецов озвучил Ельцина и сортир в российской адвенчуре «Кужлевка», DTF (29 kylmykuudu 2022).

Kirjalližus

Ven'an kielel
  • 3089465 // Большая российская энциклопедия : [в 35 т.] / гл. ред. Ю. С. Осипов. — М. : Большая российская энциклопедия, 2004—2017.
  • Воронин Ю. М. Стреноженная Россия. Политико-экономический портрет ельцинизма. М.: Республика, 2003. — 656 с. — 2000 экз. — ISBN 5-250-01871-8
  • Докторов Б. З., Ослон А. А., Петренко Е. С. Эпоха Ельцина: мнения россиян. Социологические очерки. Arhiivukoupii 16 pakkaskuudu 2018 Wayback Machine — М.: Фонд «Общественное мнение», 2002. — 382 с. — ISBN 5-93947-006-8
  • Ельцин — Хасбулатов. Единство, компромисс, борьба. — М., 1994
  • Коржаков А. В. Борис Ельцин: от рассвета до заката. — М.: Интербук, 1997, — 480 с. — 150 000 экз. — ISBN 5-88589-039-0
  • Коржаков А. В. Борис Ельцин: от рассвета до заката. Послесловие. — М.: Детектив-Пресс, 2004. — 552 c. — ISBN 5-89935-063-6
  • Коржаков А. В. Ближний круг «царя Бориса». — М.: Алгоритм, 2012. — 288 с. — (Спецхран. Сенсационные мемуары). — 3000 экз. — ISBN 978-5-4444-0052-4
  • Кривопуск Ю. А. «У мечты должны быть крылья». Эпоха Ельцина глазами простых людей. — М., 2011. — ISBN 978-5-91039-030-4
  • Кузнецов А. Камера для Президента: Маленькие демократические истории Кремля ельцинской эпохи. — АСТ, 2007. — ISBN 5-9713-5700-X.
  • Лигачёв Е. К. Борис был не прав. — М.: Алгоритм, 2012. — 320 с. — (Политические тайны XXI века). — 3000 экз. — ISBN 978-5-4438-0089-9
  • Млечин Л. М. Формула власти. От Ельцина к Путину. — М., 2000
  • Млечин Л. М. Борис Ельцин. Послесловие. — 2007
  • Попцов О. М. Тревожные сны царя Бориса. — М.: Алгоритм, 2011. — 368 с. — (Эпоха Ельцина). — 3000 экз. — ISBN 978-5-4320-0021-7
  • Суханов Л. Е. Три года с Ельциным. Записки первого помощника. — М., 1992
  • Сушков А. В., Разинков С. Л. Руководители Свердловской области: первые секретари обкома ВКП(б)—КПСС и председатели облисполкома. 1934—1991: биографический справочник. Arhiivukoupii 3 oraskuudu 2015 Wayback Machine — Екатеринбург: Банк культурной информации, 2003. — 287 с. — 300 экз. — ISBN 5-7851-0455-5
  • Хинштейн А. Е. Ельцин. Кремль. История болезни. — 2007
  • Черняк А. Кремль 90-х: Жертвы и фавориты Бориса Ельцина. — М.: Алгоритм, 2011. — 256 с. — (Эпоха Ельцина). — 3000 экз. — ISBN 978-5-9265-0701-7
  • Шевцова Л. Ф. Режим Бориса Ельцина. — М., 1999
  • Коктейль Полторанина: Тайны ельцинского закулисья. Arhiivukoupii 18 sulakuudu 2021 Wayback Machine М.: «Алгоритм», 2013. — 224 с. — («Наследие царя Бориса»). — ISBN 978-5-4438-0357-9
  • Эпоха Ельцина. Очерки политической истории. — М., 2001
Anglien kielel
  • Yeltsin, Boris. Against the Grain. London: Jonathan Cape, 1990.
  • Yeltsin, Boris. The Struggle for Russia. New York: Times Books, 1994.
  • Shevtsova, Lilia. Yeltsin’s Russia: Myths and Reality. Washington: Carnegie Endowment for International Peace, 1999.
  • Уильям Бёрнс. Невидимая сила. Как работает американская дипломатия = William J. Burns. The Back Channel: A Memoir of American Diplomacy and the Case for Its Renewal. — М.: Альпина Паблишер, 2020. — ISBN 978-5-9614-2828-5.
  • . — ISBN 0-295-98637-9..
  • Aron, Leon. Boris Yeltsin: A Revolutionary Life. — London : HarperCollins, 2000. — ISBN 978-0002559225.
  • Barnes, A. «Property, Power, and the Presidency: Ownership Policy Reform and Russian Executive-Legislative Relations, 1990—1999» Communist and Post-Communist Politics 34#1 (2001) : 39-61.
  • Biryukov, N., & S. Sergeyev. Russian Politics in Transition: Institutional Conflict in a Nascent Democracy (Ashgate, 1997).
  • Breslauer, George W. Gorbachev and Yeltsin as leaders (Cambridge UP, 2002).
  • Brown, Archie, and Lilia Shevtsova, eds. Gorbachev, Yeltsin, and Putin: political leadership in Russia’s transition (Carnegie Endowment, 2013) excerpt.
  • Colton, Timothy J. Yeltsin: A Life. — New York : Basic Books, 2008. — ISBN 978-0-465-01271-8.
  • Depoy, Erik. «Boris Yeltsin and the 1996 Russian presidential election.» Presidential Studies Quarterly 26.4 (1996): 1140—1164. online Arhiivukoupii 2 oraskuudu 2021 Wayback Machine
  • Doder, Dusko. Gorbachev: Heretic in the Kremlin / Dusko Doder, Louise Branson. — London : Futura, 1990. — ISBN 978-0708849408.
  • Evans, Alfred B. (1994). “Yel'tsin and Russian Nationalism”. The Soviet and Post-Soviet Review. 21 (1): 29—43.
  • Gill, Graeme. «The Yeltsin Era.» in Routledge Handbook of Russian Politics and Society (Routledge, 2015) pp 3-12.
  • Mason, David S., and Svetlana Sidorenko-Stephenson. «Public opinion and the 1996 elections in Russia: Nostalgic and statist, yet pro-market and pro-Yeltsin.» Slavic Review 56.4 (1997): 698—717 online Arhiivukoupii 2 oraskuudu 2021 Wayback Machine.
  • O’Brien, Thomas A. «The role of the transitional leader: A comparative analysis of Adolfo Suárez and Boris Yeltsin.» Leadership 3.4 (2007): 419—432 online Arhiivukoupii 2 oraskuudu 2021 Wayback Machine; compares Suárez of Spain.
  • Rivera, David W., and Sharon Werning Rivera. «Yeltsin, Putin, and Clinton: presidential leadership and Russian democratization in comparative perspective.» Perspectives on Politics (2009): 591—610 online Arhiivukoupii 2 oraskuudu 2021 Wayback Machine.
  • Shevt͡sova, Lilii͡a. Russia lost in transition: the Yeltsin and Putin legacies (Carnegie Endowment, 2007).
  • Skinner, Kiron, et al. The Strategy of Campaigning: Lessons from Ronald Reagan and Boris Yeltsin (U of Michigan Press, 2010).
Francien kielel
  • Lilly Marcou, Les Héritiers, Paris, Flammarion-Pygmallion, 2003.
  • Au cœur du pouvoir russe. — Paris : La Découverte, 2014. — ISBN 978-2-7071-8325-5..
На немецком языке
  • Aufzeichnungen eines Unbequemen, aus dem Russischen von Annelore Nitschke. Droemer Knaur, München 1990, ISBN 3-426-26467-6.
  • Die Alternative. Demokratie statt Diktatur. Mit weiteren Beiträgen von Ruslan Chasbulatow, Grigori Jawlinski und Viktor Jaroschenko (mit der Rede Jelzins «An die Bürger Rußlands» vom 19. August 1991), Goldmann, München 1991.
  • Auf des Messers Schneide. Tagebuch des Präsidenten. Siedler, Berlin 1994, ISBN 3-88680-520-4.
  • Mitternachtstagebuch. Meine Jahre im Kreml. Propyläen, Berlin / München 2000, ISBN 978-3-5490-7120-5.
  • Barbara Kerneck-Samson: Boris Jelzin — Ein Porträt. Heyne, München 1991, ISBN 3-453-04451-7.
  • John Morrison: Boris Jelzin — Retter der Freiheit. Ullstein, Berlin 1991, ISBN 3-550-07510-3.
  • Wladimir I. Solowjow; Elena Klepikowa: Der Präsident. Boris Jelzin — Eine politische Biographie. Rowohlt, Berlin 1992, ISBN 3-87134-043-X.
  • Wolfgang Strauß: Drei Tage, die die Welt erschütterten. Vom Untergang des sowjetischen Multikulturalismus — Boris Jelzin und die russische Augustrevolution. Gesamtdeutscher Verlag, Wesseling 1992, ISBN 3-928415-04-2.
  • Oleg M. Popzow: Boris Jelzin. Der Präsident, der nicht zum Zaren wurde — Russland und der Kreml 1991—1995. Edition Q, Berlin 1995, ISBN 3-86124-226-5.
  • Ljew Suchanow: Drei Jahre mit Jelzin: Aufzeichnungen des engsten Mitarbeiters. Coppenrath, Münster 1995, ISBN 3-8157-1295-5.
  • Heiko Pleines: Wirtschaftseliten und Politik im Russland der Jelzin-Ära (1994—1999). LIT, Münster 2003, ISBN 978-3-8258-6561-0.

Linkat

Lähteh - "https://olo.ruwiki.ru/w/index.php?title=Boris_Jel%27cin&oldid=126360889"