Pyhän Apostolan Pedrun kirikkö (Dvorču)
| pravosluavine kirikkö | |
| Церковь Святого Апостола Петра | |
|---|---|
 | |
| 62°09′19″ с. ш. 33°54′10″ в. д.GЯO | |
| Mua |
 Ven'anmua |
| Sijoittumine |
Karjalan tazavaldu, Dvorču |
| Perustai | Pedru I |
| Perustandan päivymiäry | 1721 |
| Stuatussu |
 ОКН № 1010006002 |
 |
|
 Медиафайлы на РУВИКИ.Медиа | |
|
Ven'an Federacien kanzoin |
Pyhän Apostolan Pedrun kirikkö (ven. Церковь Святого Апостола Петра) on Karjalan vahnimii kirikkölöi, se nostettih vuvvennu 1721 Pedru I:n projektan mugah Ven'an enzimäzen minerualuvezien tervehyönhoidolan patsijentoih niškoi da avattih vuvvennu 1719.
Kirikkö on l'uterilazen kirikön interpritacii, on Pedrin aijan arhitektuuran mustomerkinny, federuallizen merkičyksenke Ven’an Federacien kul’tuuruperindön objektannu, kudamas enämbän kolmiesadua vuottu säilytetäh ainavoluadustu syväinpuoldu da ikonostuassua.
Histourii
Kirikön nostandua ohjai anukselaine landrattu Grigorii F’odorovič Muravjov. Sen nostamizekse vallittih kohtu, kudai on ylembä tervehyönhoidolan huonuksii, luguh ottajen imperuattoran dvorčan.
Kirikkö on salvettu pedäjäs. Se on ristan muodohine, sen keskikuohtan puolel on lačču kaheksačuppuine kupolu bašn’anke da nelličuppuhizen ristanke. Vuvvennu 1753 nostettih kellojallat lačan kaheksačuppuzen kupolan alle bašn’anke da ristanke.
Tulenduveriällyö krinčoil ollah puuhizet pordahat käzipuuloinke. Krinčoin piäl leikattulois paččahis on kaksipuoline levo. Pienes senčois pyöryžän ikkunanke levien veri7än kauti voibi piästä kirikön piähuonukseh, kudamas on nelli suurdu ikkunua. Kellojalgoih da horakohtih voibi puuttuo senčoispäi pordahii myöte. Horakohtat on eroitettu piähuonukses st’oklukehyksil tavottuloin sagaroinke, horakohtien väliseinän alahaine oza on umbinaine.
Kirikön piähuonus on zualan luaduine, sit, kui altarisgi, ollah suuret ikkunat, kudamat ollah puoličirkul’noit rouno.
Piähuonuksen keskikohtal on leikattu kaksijarussihine ikonostuassu, se tuodih Lodienoin verfin Apostolan Pedrun kiriköspäi vuvvennu 1721.
Ikonostuasas on paikalline da pruazniekkuriävyt (jarusit). Paikallizes riävys ollah Spuasan, Odigitrijan Jumaldoman, Apostolan Pedrun, Aleksandr Nevskoin, Ioann Zlatoustan da Čuvvonluadijan Miikulan obrazat. Paikallizen riävyn obrazat on luajittu temperan tehniekas. Kirikön piäobrazannu on Apostolu Pedru, se mгфlattih vuvvennu 1720 da sit on kaksi juonnehtu: molijan apostolan kuva da meriymbäristökuva sen tagan, sit on purjehveneh viijen apostolanke Ven’an kolmevärizen flavun al. Vuvvennu 1724 Apostolu Pedrun obrazan edeh tsuari riputti omil käzil slonan luus luajitun panikadilon (on ruokos Valdivollizes Piiterin histourien muzeis).
Toizen riävyn obrazat — "Hristosan kiindymyksien" kuvienke, poikkevuksennu on ven. «Тайной вечери»-obrazu — ollah pyöryžät da mualattu kangahal voikruaskoil. Enimien obrazoin obrazugruafii liittyy päivänlaskun perindölöih, se eruou perindöllizes pravosluavizes perindös. Ikonostuassu on čomendettu puuhizil leikkavuksil heruvimoin mualavuksien da tilavusmiärän piälöinke. Värit ollah valgei da sinine.
Altarih azetettih suuri leikattu nuagličusristu.
Lämmitettih kirikkö čugunpäččilöil, kudamat oldih kukkumal’loin muodohizet kieliläikähtyksineh, net oldih zualas da altaris. Päččilöi valettih vuvvennu 1721 Petroskoin oružuzavodal.
Kirikön syväinpuoles on moizii ominažuksii, kudamat ei olla tavallizet perindällizile pravosluavizile kirikkölöile: puuhizet kerättävät laučat seinien myödäh da tsuarikohtan olemattomus.
Pedru I:n käskys kirikön astiet da kniigat annettih Svirskoih manasterih.
Vuvvennu 1721 kirikkö pyhitettih Ven’an imperuattoran taivahallizen akkiloiččijan — Pyhän Apostolan Pedrun nimeh.
Kirikön viereh nostettih kodi pappih niškoi.
Imperuattoran kuolendan jälles Dvorčan tervehyönhoidolan kundo paheni, vuvvennu 1737 Kendjärven zavodan muasterit, heijän joukos oli ulgomualastugi, kiännyttih Anuksen mägizavodoin Kansel’uarieh da kyzyttih, ku annettas luba kävvä kirikköh, ku zavodal omua kirikkyö ei olluh. Halliččijan Pyhän Sinodan käskys luba annettih da kirikkö rubei kuulumah Kendjärven zavodah. Kirikön pritčua sai pidiä Anuksen mägizavodoin kaznan hyvyös.
Vuvvennu 1831 kirikkö ričittih da uvvessah salvettih da vuvvennu 1832 uvvessah pyhitettih. Jälles olii kohendus oli vuvvennu 1879.
Kirikön syväinpuoli
|
|
|
|
|
| Ikonostuassu | Apostolu Pedru | Horat | Altari | Čugunpäčči |
Vuozinnu 1928—1929 jälles miäriämisruadoloi kirikkö otettih Karjalan avtonoumizen socialistizen nevvostotazavallan mustomerkilöin joukkoh, net oldih vahnan aijan da taijon mustomerkilöin vardoičendan komissien suojeltavannu. Vuvvennu 1935 kirikkö rodih valdivon suojeltavannu.
Enzimäine tiijolline restauroičus piettih vuvvennu 1949.
Kirikön kompleksurestauroičus oli vuozinnu 1988—1992[1].
Apostolu Pedrun pravvallizien verigoin kumarduspäivänny 29. pakkaskuudu pietäh sluužbua. Pedrun da Puavilan päivänny 12. heinykuudu kirikös sežo pietäh sluužbua.
Dvorčan tervehyönhoidolu, kudamah kuuluu kirikkö, pidäy sie ekskursieloi turistoih niškoi da tervehyönhoidolan patsijentoih niškoi.
Huomavukset
Kirjalližus
- Самойлов Н. Петр Великий на Марциальных Водах. — СПб., 1852
- Капуста Л. И. Марциальные Воды. Страницы истории первого русского курорта. — СПб.: Дмитрий Буланин, 2006. — С. 72—75. — 100 с. — 1 000 экз. — ISBN 5-86007-511-1.
- Карелия: энциклопедия: в 3 т. / гл. ред. А. Ф. Титов. — Петрозаводск: ИД «ПетроПресс», 2011. — Т. 3: Р — Я. — С. 250—251. — 384 с. — 3 000 экз. — ISBN 978-5-8430-0127-8.