Pedrunpäivy

On otettu Рувики-späi
Pedrunpäivy
Apostolu Pedru ruajun avaimenke. Obrazan oza
Apostolu Pedru ruajun avaimenke.
Obrazan oza
Tiippu Rahvahalline, usko Hristossah
Toizin Petran da Pavlan, Päiväzen pruazniekku, Pedrun kezäkižat
Sežo pyhien apostoloin Pedrun da Puavшlan päivy (kirikön pruazniekku)
Merkičys Pedrunpyhän jälgeh syvväh argie, suatetah algukeziä (kevätkeziä)
Pandih alguh sil varmah ollah muinazet juuret[1]
Pietäh päivännouzupuolen da suvipuolen slavjuanat
Päivymiäry 12. heinykuudu (29. kezäkuudu)
Piendy Pedrun kezäkižat, käveltih kruugukižois da liedžuttih, kačottih «päiväzen karguandua»[2]
Perindöt bratčinat, muatkoit vävvylöi gostitettih, rožii pestih «pedrun viel»
Логотип РУВИКИ.Медиа Медиафайлы на РУВИКИ.Медиа

Pedrunpäivy (ven. Петро́в день) on pyhien apostoloin Pedrun da Puavilan päivy slavjuanoin rahvahan kalenduaras, päiviä pietäh 12. päivänny heinykuudu.

Tämä on Kezä-Iivanan pruazniekkoin loppu da kezäsvuad’boin aijan algu[3], sinäpiän kaimattih kevätty[4][5], enzimästy kerdua mendih kytkemäh da jo varustuttih heiniä niittämäh[5][3]. Pedrunpäviä piettih kaksi-kolme päiviä[6].

On Pedrun -avaimenpidäjän — Taivahan valdukunnan avaimien kaččojan pruazniekku[7].

Pruazniekan toizet nimet

ven. Пётр-Павел[8], Петрок, Петры и Павлы, Петров день — разговенье, Петровки[9], Праздник солнца[10], Ярилин день[11], Петры-рыболовы[12], Рыболов, Облупа[13] (тульск.), Навозница[14], Петраки[15]; belor. Пятро, Пэтроў дзень, Пятро-Павел, Пятрок, Паўлюк, Павел, Пятры[16]; poles. Петра, Петро, Петров день, Петро и Павел, Петрок, Петро-павло, Петрочек[17]; ukr. Петрів день[18][19], Пе́тра[20], Петро-Павло[21], Петропавлов день, Петра і Павла[22], Петра, Свято Петра й Павла[23]; serb. Петровдан[24]; bolg. Петровден, pol. Piotra i Pawła[25], čeeh. Sv. Petr a Pavel[26].

Pruazniekan perustamine

Rostovan pyhän Dmitrien mugah, apostolan Puavilan kuolendupäivy on libo yhten aigaine apostolan Pedrun kuolendupävänke, lido se kuoli vuvven mendyy apostolu Pedrun ristahnuagliččemizes. Sit, gu apostolan Pedrun kuazni oli ielpäi apostolan Puavilan kaznii, sanou Pyhä Avgustiinu[27].

Tämä pruazniekku liitetäh apostoloin Pedrun da Puavilan pyhien jiännöksien siirdämizeh, kudai oli Riiman linnas 29. kezäkuudu vuvvennu 258, sego sih, gu aijan mugah tämän tapahtuman merkičys menetettih da 29. päivy kezäkuudu ruvettih pidämäh pyhien apostoloin Pedrun da Puavilan yhtehizenny muokkuandukuolendan päivänny[28].

Apostoloin mielikuva slavjuanoil

Slavjuanoin perindös Pedru da Puavilu ollah puaruhenget (verdua: Kuz’mah da Demjanah, Florah da Lavrah), kudamat puaksuh toimitah yhtenny kuvannu: ven. Пётр-Павел, Петро-Павло, Петропавля. Bolguarat piettih heidy vellilöinny, toiči kai kaksozinnu, kudamil oli sizär Pyhä Jelena libo Pyhä Marija Magdalina (Tulenkarvaine)  (ven.) (olo.. Pedru oli nuorin vellilöis da hyväntahtozembi: häi andau vallan muanruadajile ruadua hänen pruazniekupävänny. Puavilu on vahnin, häi on hirvei da kovah tabah kurittau pruazniekkutaboin rikkojii, työndäy taivahaspäi jyryy da tuleniškuu, poltau lyyhtehii. Serbielazen legendan mugah, "uskon jago pravosluavizeh da katoulizeh rodih apostoloin riijan täh: Pedru sanoi iččie pravosluavizekse (serbakse), а Puavilu sanoi, gu häi on katouliekku (ven. шокац)". Slavjuanoin mieles Pedrul da Puavilal on oma erilline paikku, sendäh gu hyö ollah ruajun avaimien kaččojat (verdua: valgoven’alaizil Joučen-tiähtijoukon nimi on Пятрова палка (Pedrun keppi), kuduadu pietäh ruajun avaimennu). Bolguaratgi piettih pyhiä Pedruu ruajun savun kaččojannu, kudai vardoiččou ruajun puudu, kuduas ymbäri kiärbäzinny da kimalehinnu lennelläh kuolluzien lapsien henget[29].

Ven'an rahvahan perindöllizes muailmankuvas apostolu Pedru on yksi počitoittavimii pyhii hengilöi. Suarnois da starinois se ezittyy nimel apostolu-avaimenpidäi[30].

Guculoin keskes oli uskomus, gu muan avaimii pyhä Pedru ymbäri vuvven pidäy ičen tagan da vaigu keviäl net ottau pyhä Jyrgi  (ven.) (olo.; Pedrunpäivänny net Pedru suau järilleh, sitgi jo algavuu sygyzy[31].

Serbies apostolu Pedruu kuvattih "kuldusarvipedran raččahis taivastu myö tähkäkkähien peldoloin piäl ajajannu"[7].

Pruazniekan perindöt

Kostroman muahpanendu. ven. Лубok -gruafiekas otettu kuva. XIX vuozisada
V. Pruškovskii. Huondeszor'an vastundu. vuozi 1876
Ukrainan Свято Петра і Павла -poštumarku, vuozi 2005

Pedruu da Puavilua molitah, kyzytäh heil hoivendustu žuarus da säräitykses[32]. Kasperovskoin Jumaldoman obrazan ies pannah malittuu, pakitah katkuamizes, langeilu- da uravustaudilois piäständiä[32].

Pruazniekan piendäh vaikutettih ei vai Hristossah uskon legendat apostolois Pedrus da Puavilas, enimäl kai muinažuon miifat, kuduat ollah kiini päiväzen palvondas [33].

Yhtes Agrafenan  (ven.) (olo. da Kezä-Iivananpäivienke Pedrunpäivy luadiu yhtenäzen pruazniekkusarjan, kudai merkiččöy luonnon voimien täydelästy da parastu aigua[34].

Erähis paikois kezän päivii laskiettih Pedrunpäiväs: "Pedru kezän alguau, Il’l’u sen piättäy" (Oniegantagavozes)[35]. Pedrunpäivy on kezän "ladvu", tullah räkkisiät[36]. Pädemättömis veššilöis da tyhjis taričuksis jäi nagrosanondu: "Pidäy, gu Pedrunpäivänny alazet kädeh!"[37].

Pedrun päivänny kaimatah kevätty (kevätkeziä) da vastatah "čomua kezästy"[38]. Pedrunpävänny oli taba pidiä Pedrun kezäkižoi, kävellä kruugukižois da liedžuo liedžul[8]. Toiči kižates arbailtih: brihat käveltih tyttölöin keskes peittäjen rožii nenäpaikoil. Sil neidizel, kudai oigieh arbai brihan, ennustettih miehele menendiä jo lähiaijal. Oniegantagavozes Viändöin aigua jälgikerdua kyläs šuutittih (ruattih pahua) da arbailtih[35].

"Pedrunpäivänny päiväine karguau taivahas" (Tulan gubernii)[38]. Ven’an suvenpuolen gubernielois oli tavannu sinäpiän vardoija päivästy, silloi nuorižo, tytöt da brihat, pidi vesseliä, šuorivui, riputtajen piäle kellozii, käveltih hyö muga yön läbi pruazniekkua vaste, kačottih, kui päiväine "karguau" sen nouzemizen aigua muuttajen värilöi, nuoret järjestettih yhtehizen syöndykerran, bauhittih da riehuttih, gu tuli päčis[3]. Neidizet tuodih pellole tervu- libo voilampoi, olgie istundakse libo lauččua: poltettih robl’uo da käveltih kaiken yön[2][39]. "Kerättih kahteltostu konnulpäi kahtutostu luaduu kukkua da pandih net piänpohjih sanojen: "Kaksitostu luaduu kukkua eri konnulpäi, kaksitostu brihua! Kudai on sulhazekse suudittu, tule ozuttamahes da minuu kaččomah""[40].

Kudakus Valgo-Ven'al Pedrunpävänny piettih svuad’boi. Muga valgoven’alazil on sanondu: Pedrunpäivässäh tyttö on viizas, а jo Pedrunpävänny sil jo hoš rožii pyhki" (belor. Да Пятра дзеўка хітра, а на Пятры — хоць твар ёй падатры); Pedrunpäiviä enne tyttö oppi brihale mieldy myö roita da miehele meneldiä, libo sit tulou vuottua uuttu svuad’boin aigua[41].

Erähis paikois kerävyttih kolmele silmykaivole pezevymäh "pedrun viel"[42], sih kuuluttih gostitandu magiel viinal, pajatandu, pl’ašindu da kižat[43]. Kašinas da toizis linnois tavannu oli Synnynmuanaijan jyttyine smuutinnu kulgemine. Kižoih käydih ojan rannale[44].

Voronežan gubernies jo ruvettih syvysvil’l’ua leikkuamah, leikkuandu allettih reunois, sit uvves vil’l’as leibiä pastettih[45].

Päivii pyhäl nedälil, kudamua ven’alazet sanotah ven. Pусальная неделя, Pedrunpäiviä vaste libo enzimäzenny pyhäpäivänny jälles sidä päivännouzupuolen slavjuanoin keskes tiettih Kostroman da Jarilan muahpanendu -nimel[46]. Kostroman muanpanendu Penzan da Simbirskan gubernielois piettin nenga: enzimäi neidizet vallittih keskes yhten, kudual pidi ruveta Kostromakse; kaikin käydih hänellyö kumardumah, pandin tytön lavvale da kannettih pajoloinke jovele; sie händy kezoitettih, vahnin tyttölöis azui lastus komšan da pergi sih barabuanah rouno; jälgimäi kaikin tuldih kyläh, päivy loppih kruugukižoih da kižoih. Muuroman ujezdas oli toine taba: Kostromannu oli olgitytti, kudai oli sellitetty naizien sobih da kukkih, se pandih kartah da pajoloinke kannettih jogi- libo järvirandah; rannal kerävynnyöt jagavuttih kahteh joukkoh: yhtet puolistettih tyttii, а toizet tuldih käzin, opittih riuhtata se. Loppih kai hyökkävyjien voittoh, kuduat suadih tytin, reviteltih sen sovat da vyöt, ollet polleteltih da lykittih net vedeh, sil aigua puolistajat oldih urostumattomas gor’as, peitettih rožii käzil da itkiettih Kostroman kuolendua[47].

Serbat kolme päiviä enne Pedrunpäiviä sanottih Крешеви libo Кресиво da opittih olla käymättäh vinogruadusaduh, olla menemättäh pellole leikkomah liinua, ei pesty sobii, vai Jumal ei työndäs raistu da kaččos taudilois. Nämmin päivin hyö viritettih "eläviä tuldu", da savvus läbi ajettih kodižiivattoi taudilois suojeluksekse[24].

Suvipuolen gubernielois uskottih, sinäpiän iäre mennäh (hävitäh) merenneidizet, kuduat nostah muan piäle Sroičan päiväs [31].

Uskottih, kägöi kukkuu Pedrunpäivässäh, sen jälgeh "ozrutähky alguau sil rindua pystämäh" — se vaikastuu, konzu ozru on jo tähkälleh[48]. Valgoven’alazet konzu pruazniekkustolah keitettih vareniekkoi, sanottih: "будэм давить зовзюру (kägöidy)"[49]. Valgo-Ven'al on pandu tallele kerdomus sit, mindäh kägöi kukkuu vaigu Pedrunpäivässäh. Konzu apostolu Pedru varrasti hevon, Hristossu kučui tovestajikse varoin da kägöin da kyzyi niilöil, osti Pedru hevon vai varrasti, kägöi vastai ven. "ку-пил, ку-пил", varoi — ven. "крал! крал!"; sendäh Hristossu käski varoidu kruakkamah ymbäri vuvven (pravvan sanondua), kägöile kukkuo vai Pedrunpäivässäh (kielastukses)[50].

Ven'an Pohjazes on olemas legendu, kudaman mugah Tot’man tagan, Vaga-jovel, Pedrunpäivänny kyläläzien suureh pruaniekkah juoksi mečäspäi pedru, kuduan lahjakse "Pedrunpäivän pidäjile" työndeli "apostolu-pruazniekku". Pedru, kudai seizatui jo ielpäi varustettuloin kattiloin edeh iškiettih, nylgiettih da keitettih kattilois, syödih niilöi kaikel mierol. Ga oli se vai sissäh, kuni rahvas elettih pravvan da kunnolližuon mugah tuattolointuatoloin da muamoloinmuamoloin käskylöi da nevvoloi myö. Konzu "rahvahan keskes lähti leviemäh riähky da huigiettomus da miero puutui kielastuksen käzih", apostolu Pedru heitti rahvahale "pruazniekkugostitandusyömizien työndämizen, daigi niilöile, ket počitoittih hänen pyhiä päiviä". Jälles sidä rahvas ruvettih iškemäh oman karjan häkkii. Vuvvet mendih da huškettih — vousegi kyläläzet ei ruvettu pidämäh Pedrunpäiviä kaikel mierol, — jogahine vai omassah pihas toizis "eriže"[7].

Pedrunpäivy oli tärgei viehku päivännouzupuolen slavjuanoin muanruadoloih niškoi, sit algavui heinargi da muanruadajat varustuttih syvysvil’l’oin kylvändyaigah: "Pedrunpäiväs on čoma kezä, vihandu niitty"[38]; "Enne Pedrupäiviä pidäy kyndiä kezando, Il’l’anpäivässäh se astavoija, Kolmandeh Spuasassah  (ven.) (olo. ehtie kylviä"[51].

Komin tazavallas Ust’-Cil’man kyläs Pedrunpäivänny pietäh Ven’an muinastu ven. Усть-Цилемская Горка -kezäpruazniekkua[52].

Makedounielazet järjestettih sinäpiän yhtehisty Oro-tansii, myöhembi nuorižo kylan agjal tansi da pidi borčukilbailuloi[53].

Sananpolvet da primietät

  • Pedrunpäivänny päiväine karguau (Tulan gubernii)[38].
  • Pedrunpäiväs čoma kezä, vihandu niitty[38].
  • Pedrunpäivänny pidi niinipuus parkii kiškuo, eiga jälles koja rubieu kuivumah (belor. У Пятроўку трэба было ліпы драць на лыка, бо пазней ужо кара прысыхае)[54] (Valgo-Van’a).
  • Pedrunpäivänny huono počči kylmäy; bohatan veri Pedrunpäivänny jäyhtyy[55].
  • Pedru-Puavilu räkkie ližäi[38].
  • Pedru-Puavilu päivy čuasul puolendi, а Il’l’u kaksi varrasti[11].

Huomavukset

  1. ↑ Платонов, 2007, с. 565.
  2. ↑ 1 2 Некрылова, 1991, с. 364.
  3. ↑ 1 2 3 Агапкина, 2009, с. 27.
  4. ↑ Снегирёв, 1839, с. 65.
  5. ↑ 1 2 Сахаров, 1885, с. 96.
  6. ↑ Мадлевская и др., 2007, с. 747.
  7. ↑ 1 2 3 Коринфский, 1901, с. 318.
  8. ↑ 1 2 Коринфский, 1901, с. 319.
  9. ↑ Некрылова, 1991, с. 362.
  10. ↑ Любецкий, 1872, с. 345.
  11. ↑ 1 2 Усов, 1997, с. 135.
  12. ↑ Коринфский, 1901, с. 316.
  13. ↑ Снегирёв, 1839, с. 66.
  14. ↑ Ермолов, 1901, с. 355.
  15. ↑ Снегирёв, 1839, с. 62.
  16. ↑ Лозка, 2002, с. 144.
  17. ↑ Толстая, 2005, с. 294.
  18. ↑ Петрів день — Українська народна пісня Arhiivukoupii 16 kevätkuudu 2018 Wayback Machine (proridne.com)
  19. ↑ Сапіга, 1993, с. 112.
  20. ↑ Воропай, 1958, с. 135, т. 2.
  21. ↑ Народні прикмети. Липень (страдень) Arhiivukoupii 31 ligakuudu 2014 Wayback Machine (kasner.kiev.ua)
  22. ↑ Скуратівський, 1995, с. 172.
  23. ↑ Воропай, 1958, с. 136, т. 2.
  24. ↑ 1 2 Петровић, 1970, с. 187.
  25. ↑ Etnografia Lubelszczyzny. Kačondan päivymiäry: 10. heinykuudu 2025. Arhiviiruittu 30. elokuudu 2016
  26. ↑ Sv. Petr a Pavel Arhiivukoupii 20 kylmykuudu 2016 Wayback Machine // ceske-tradice.cz Arhiivukoupii 20 kylmykuudu 2016 Wayback Machine
  27. ↑ Слово блаженного Августина, епископа Иппонийского Arhiivukoupii 4 syvyskuudu 2017 Wayback Machine // Православие.ру
  28. ↑ День памяти свв. первоверховных апостолов Петра и Павла… Arhiivukoupii 18 kezäkuudu 2017 Wayback Machine на сайте "Православие и мир"
  29. ↑ Белова, 2009, с. 22.
  30. ↑ Зимина.
  31. ↑ 1 2 Агапкина, 2009, с. 25.
  32. ↑ 1 2 Котович, Крук, 2010, с. 202.
  33. ↑ Шангина, Некрылова, 2015, с. 133.
  34. ↑ Петров день Arhiivukoupii 4 kevätkuudu 2016 Wayback Machine // Российский этнографический музей
  35. ↑ 1 2 Логинов, 2003.
  36. ↑ Колесникова, 2005, с. 298.
  37. ↑ Лебедева, 2003, с. 167.
  38. ↑ 1 2 3 4 5 6 Некрылова, 1991, с. 262.
  39. ↑ Максимов, 1903, с. 478.
  40. ↑ Максимов, 1903, с. 479.
  41. ↑ Васілевіч, 1992, с. 579.
  42. ↑ Ермолов, 1901, с. 356.
  43. ↑ Платонов, 2001, с. 337.
  44. ↑ Платонов, 2007, с. 567.
  45. ↑ Пухова, Христова, 2005, с. 121.
  46. ↑ Афанасьев, 1869, с. 724.
  47. ↑ Сахаров, 1885, с. 207–208.
  48. ↑ Пашина, 2006, с. 93.
  49. ↑ Гура, 1997, с. 693.
  50. ↑ Варфламеев, 2006, с. 482.
  51. ↑ Анисимова и др., 1994, с. 297.
  52. ↑ Праздник «горка» в Усть-Цилемском районе Республики Коми, Культура.РФ. Kačondan päivymiäry: 17. tuhukuudu 2025.
  53. ↑ Народы зарубежной Европы, т. 1 (Народы мира. Этнограф. очерки) — 1964 — С. 477
  54. ↑ Васілевіч, 1992, с. 578.
  55. ↑ Коринфский, 1901, с. 320.

Kirjalližus

Linkat

Lähteh - "https://olo.ruwiki.ru/w/index.php?title=Pedrunpäivy&oldid=126361909"