Sedov Georgii Jakovlevič
Экспертиза РАН
Ven'an tiedoakadiemien tarkastus
Экспертиза РАН
Ven'an tiedoakadiemien tarkastus
Материалы библиотеки имени Б.Н. Ельцина
Материалы библиотеки имени Б.Н. Ельцина
| Sedov Georgii Jakovlevič | |
|---|---|
 | |
| Roindupäivy | 23. sulakuudu (5 oraskuudu) 1877 |
| Roindukohtu | Krivaja kosa -huutor, Novoazovan piiri, Donskoin Voiskan aloveh, Ven'an valdukundu |
| Kuolendupäivy | 20. tuhukuudu (5 kevätkuudu) 1914 (36 vuottu) |
| Kuolendukohtu | Rudol'fan suari, Arhangelin aloveh, Ven'an valdukundu |
| Kuulundu |
 Ven'an valdukundu |
| Palvelun vuvvet | 1901—1914 |
| Arvonimi | Merilaivaston vahnin leitenantu (1911) |
| Palkindot |
   |
 Медиафайлы на РУВИКИ.Медиа | |
Georgii Jakovlevič Sedov (ven. Гео́ргий Я́ковлевич Седо́в, 23. sulakuudu [5 oraskuudu] 1877, Sedovo[d], Donan kazakkoin aloveh[d] — 20. tuhukuudu [5 kevätkuudu] 1914, Rudol'fan suari[d]) on Ven'an vezistöntutkii, pol’arniekku, vahnin leitenantu. Ozattoman tutkimusmatkan muanpohjazele n’avale järjestäi[1], kudaman aigua häi kuoli suavuttamattah ilmoitettuu piämiäriä mendyy läs 200 kilometrii.
Sedov oli roinnuhes kalastajien pereheh, oli vojennoin merilaivaston oficieru (kapituanu; 1911), Ven'an muantiedoliiton tovelline ozanottai, Ven'an tiähtientiijollizen liiton kunnivoitettu ozanottai.
Kävyi matkoih tutkimah Vaigač-suardu, Kara-jovensuun alovehtu, Uuttu Muadu, Karanmerdy da Kaspienmerdy, Kolima-jovensuudu da piäzendykohtii sillyö merelpäi, Krestovaja-lahtie.
Eloskerdu
Sedov oli roinnuhes Krivaja Kosa -huutoral (Donskoin Voiskan alovhel, nygözes Sedovo-pos’olkas Novoazovan piiris Doneckan rahvahan tazavallas). Perehes oli nelli poigua: Mihail, Ivan, Vasilii, kudai oli vuottu vahnembi Georgiedu, da iče Georgii (Jegor), sego viizi tytärdy: Melanja, Avdotja, Jekaterina, Marija da Anna[2]. Tuattah, Jakov Jevtihijevič Sedov, oli rodužin Poltuavan guberniespäi, elätti perehty kalastandal da mečän piluandal[2]. Konzu oli juondilleh, sih mendih kai perehen elot, pereh jäi nälgäh. Juondan jällel tartui ruadoh, pereh piäzi parembah elaigah, eli vältävälleh[3].
Lapsusaigu
Georgii kaheksavuodehizennu rubei kyvymäh tuatanke kalah, ruadoi päivypalkal, oli peldoruadolois. Sen jälgeh, konzu tuattah lähti kolmekse vuottu perehespäi, muamal — Natalja Stepanovnal — pidi ruveta palkuruadajakse, sendäh gu perehel näppäi nälgiä. Vahnin vellilöis Mihail sil aigua jo ruadoi, sai vai vähän[3], nuorembat vellet — Vasilii da Georgii — avvutettih muamal. Kerras tuatan perehespäi lähtiettyy keuhkoloin žuaruh kuoli Vasilii, sen jälgeh Georgii annettih kazakakse bohattah pereheh, sie häi ruadoi syömizeh. Brihačču paimendi häkkilöi, tuulatti vil’l’oi, vedi gruuzuu[3]. Perehdielot vähäzel parettih tuatan kodih järilleh tulduu.
Vuvvennu 1891, 14-vudehizennu, Georgii piäzi opastumah kirikköškolah, kahtes vuvves häi loppi kolmevuodehizen opastuksen. Školas häi oli parahannu opastujannu, ei-virrallizennu opastajan abuniekannu, vahnembannu vojennois voimistelus da opastuksen loppiettuu sai kiitoskirjan. Školan jälgeh kazakoičči bohatas Afončikovan kois, ga sen jälhen, konzu häi magai liigua väzyndiä da sai plettii, abevuksis lähti iäre. Kuun mendyy lähti Frolovan laukkah ruadajakse Krivaja Kosa -huutoral.
Sih aigah nuorel brihal jo oli huaveh roita pitkän matkan laivan kapituanakse, а Krivaja Kosa-paikan randutelinehih kävijän kiinittymäh laivan nuoren kapituananke paginan jälgeh se huaveh vie enämbäl lujeni, nuori mies varmah piätti lähtie opastumah Taganrogan libo Rostov-na Donu -linnan merimieskluassoih[3]. Vahnembat vastustettih poijan opastundua, häi rubei peitoči varustamah koispäi lähtendiä — suitti dengua, tuakse peitti oman roindutovestuksen da kirikköškolan kiitoskirjan.
Opastumine
Vuvvennu 1894 Sedov jätti perehen, piäzi Taganrogassah, siepäi ielleh höyrylaival meni Rostov-na-Donu-linnah. Merenkulgukluassoin tarkastai azetti hänele opastumah piäzendän ehtokse suostumuksen lähtie kolmekse kuukse kauppulaivale. Nuorel brihal tuli ruveta merimiehekse Trud-hyörylaivale[3]kapituanu N. P. Mussurin alazekse[2] da häi purjehti sil kezän algusygyzyssäh Azovan- da Mustumeril. Jälgikuun aigua kapituanu pani händy omale sillale ohjavoratasmiehekse. 13. kylmykuudu Georgii Sedov piäzi opastumah gruafu Kocebun Merimieskluassoih Rostov-na-Donu-linnas[4], vaste sen jälgeh häi kirjazes pidi viestin omile vahnembile. Hyö täs dielos tiijustettuu lauhtuttih, muutettih mielen da ielleh kannatettih poigua[3], iče häi omas puoles työndi heile siästetyt dengat. Vuvven toizel puoliškol hyvis opastundutuloksis briha piästettih maksamizes opastundas, tutkindoloittah siirrettih toizeh kluassah da enne aigua työttih lomale[2]. Kezäl vuvvennu 1895 Sedov ruadoi Trud-hyörylaival ohjavoratasmiehenny, а tulien navigacien aigua oli kapituanan toizennu abulazennu[2].
Kolme vuottu kestänyön merimieskluassois opastundan jälgeh vuvvennu 1899 Sedov sai kabotuažumerikullun perämiehen diploman da škiperan ruodopaikan pienel gruuzulaival. 14. kevätkuudu vuvvennu 1899 Potis häi piäzi tutkindos läbi sa sai pitkän matkan laivan perämiehen diploman, sai miärävön Sultan-hyörylaivale[3]. Erähäl matkal laivan omistai pani händy kapituanakse da ehoitti ohjata laivu kivilöih päi kaičusmaksun suamizekse. Georgii Jakovlevič kieldävyi da toi hänele luotetun laivan Novorosiiskan meriportah lujannu. Sen jällel nuorele kapituanale piettih čottu da häi jäi ruavottah[5]. Ruaduo hänele ei lyödynyh, sen ližäkse häi tahtoi opastuo meritiedoh da harjavuo tutkimusmatkutoimindah[3], sih niškoi pidi siirdyö vojennoih merilaivastoh.
Palvelu
Sedov piäzi omavaldazennu Ven’an imperuattoran vojennoih merilaivastoh da meni Sevastopolih, kus händy otettih opastusjoukkoh da häi sai perämiehen miärävön Berezan’-opastuslaivale[5]. Vuvvennu 1901, rezervan praporščiekan arvon suaduu, Georgii Jakovlevič tuli elämäh Piiterih, sie kävymättäh luvendoile piäzi merijalguväin kursan tutkindolois läbi da händy ylendettih rezervan poruččiekassah[6]. Varustumah merijalguväin kursan tutkindoloih Sedovua avvutti merikulguopiston tarkastai kontr-admirualu Aleksandr Kirillovič Driženko, häi työndi endizele opastujale merijalguväin kursan opastusohjelman da kniigat[3], andoi hänele ehoituskirjaizen vellele — F. K. Driženkole[7].
Vuvvennu 1901 Sedov tuli senke F’odor Kirillovič Driženkolluo. N. V. Pinegin musteli:
Tiedomies vastai händy ystävällizesti, kai pakoittajen käski jiäjä elämäh ičellyö kuni Sedov ei piäze sluužimah. Driženko da hänen dovariššu gidrografu Aleksandr Vernek avvutettih hänel voittua estiet, kudamat ilmendyttih lubua hommajes muanraudajan poijale piästä merijalguväin kursan tutkindoloih. Sedov saneli, gu hänen dovarišat da puolistajat sovittih, gu ennepäi tutkindoloi hänele järjestetäh mittuinelienne koittelu… Virrallizes tutkindos läbi häi piäzi hyvin, sai Admiralteistvan poruččiekan virguarvon… Driženkon nevvos Sedov lähti sluužimah Vezigruafizeh piähallindoh.[8]
Keviäl vuvvennu 1902 Sedovua otettih Admiralteistvan tozisluužbah Vezigruafizeh piähallindoh.
Händy työttih Jiämerele vezigruafizeh tutkimusmatkah, sen tehtävänny vuvvennu 1902 oli Vaigač-suaren da sen alovehen tutkimine, vezigruafizien ruadoloin pidämine Kara-jovensuus da Uvven Muan lähäl. Häi toimi tutkimusmatkan johtajan abulazennu[9].
Sedovan ruaduo suuresti arvosti tutkimusmatkan piälikkö, gidrografu Aleksandr Ivanovič Varnek:
Ainos, konzu pidi löydiä ristikanzu jygieh, ga vastuollizeh dieloh, kudai puaksuh oli kiini varavos da hengenhiäs, minä sih valličin hänen, häi täytti käskylöi da tehtävii tävvel voimal, varavozin da oman dielon tiedäjen.[10]
Vuvvennu 1903 toimi jo F. K. Driženkon johtetun tutkimusmatkan johtajan abulazennu Karanmeren kuvailus. Sil samazel vuvvel Arhangelin linnas häi vastavui Amerika-laival matkustajan Cigleran pol’arnoin matkukunnanke da tuttavui sen kapituanan Entoni Fialanke, kudai varustui lähtemäh muanpohjazele n’avale, mi jällel pani Sedovua järjestämäh omua tutkimusmatkua, ga Ven’an da Japuonien välizen voinan täh sen varustandupluanat pidi siirdiä[9].
Ven’a-japuonielazel voinal Sedov sluuži Siberin vojennoin merilaivaston hävittäiyhtymäs. Allukse händy pandih miinoittajan laivan № 17 tarkastajakse, myöhembi häi oli yhtymän tarkastai da miinoittajan laivan № 48 komandiiru. Yhtymy oli vardoičusvuoros Amuran jovensuus, vardoičči Amurale piäzendiä merelpäi. Japounien laivat ei ruvettu murdamah puolistustu da tungevumah jovensuuh, muga heile ei ni puuttunuh ottua ozua bojuloih.
Vuvvennu 1905 Georgii Jakovleviččua pandih Nikolajevsk-na-Amure -linnan locmeisteran abulazekse. 2. oraskuudu vuvvennu 1905 "kiitettäväs da ahkeras kunnon sluužbas" händy palkittih Pyhän Stanislavan 3. astien kunnivomerkil. Vuvvennu 1906 Sedovan johtol piettih locmeisteriruadoloi Amur-jovel laivuliikehehtoloin parandamizekse. Vuozinnu 1906 da 1907 Ussuriiskaja žizn’ -lehtes häi julgai kirjutukset 'ven. '"Северный океанский путь" da ven. "Значение Северного океанского пути для России", kudamis perusteli Pohjazen merimatkan iellisty jatkokehittämisty[9]. Vuvvennu 1907 Georgii Jakovlevič omah dengah painatutti kniigazen naizen oigevukses mereh ven. "Право женщины на море", kudamas sanoi, gu naizilegi maksaš andua oigevus merenkulguopastukseh[9].
Vuvvennu 1908 Sedov štabs-kapituanan virguarvos tuli järilleh Piiterih, kus uvvessah rubei kuulumah Vezigruafizeh piähallindoh, da jo terväh händy työttih F. K. Driženkon tutkimusmatkah Kaspienmerele, sie häi toimi tutkimusmatkan piälikön abulazen tehtävis, pidi tiijusteluruadoloi uuzien navigaciikartoin luadimizeh niškoi, mis oli palkittu Pyhän Annan 3. astien kunnivomerkil.
Kevätkuun 3. päiväs talvikuun 15. päivässäh vuvvennu 1909 Sedov otti ozua I. P. Tolmačovan tutkimusmatkah Čukotkale, sen aigah johti joukkuo, kudai tutki Kolima-jovansuudu da piäzendykohtii sillyö merelpäi. Sedovan johtol luajittih jovensuun kartat da jogiuoman matkukartoitus, mi avvutti vuvvennu 1911 Kolima-hyörylaival pidiä enzimäzen hyvinmennyön kauppureisun Vladivostokaspäi Kolimale. Tutkimusmatku sai korgien arvosanan, Sedovua vallittih Ven'an muantiedo-da tiähtientiijollizen liittoloin tovellizekse ozanottajakse[11].
21. heinykuusu vuvvennu 1910 hyörylaival "Suuri kniäzitär Ol’ga Konstantinovna" Sedov vezigruafizen tutkimusmatkan johtajan virras lähti Uvvele Muale, sie tarkah kartoitti sego pidi Krestovaja-lahten fiziellizien ominažuksien miäriändy- da kuvuanduruadoloi, sen rannal ei muga ammui oli alustettu Ol’ginskii-pos’olku. Matkan tehtävii, kudai kesti ligakuun 4. päivässäh, oli luotettavan laivuyhtevyksen työnnyttämine Uvven Muanke. Sie Sedoval rodih hoppu pos’olkah tulluon Arhangelin alovehen generualu-gubernuattoran A. F. Šidlovskoinke, vikse se negatiivizesti vaikutti hänen tulieh karjierah[5].
Vuvvennu 1911 Georgii Jakovlevič sai tehtävän varustua uvven tutkimusmatkuprojektan Arktiekan päivännouzupuolen merile, sidä matkua muga ei ni roinnuh, а Sedovua, hänen pahakse mieldy, uvvessah työttih Kaspienmerele luadimah kartoi da meren kuvailuu. Sygyzyl, matkaspäi tulduu, häi sai kapituanan virguarvon.
Svuadb'u
Vuvvennu 1909 Sedov tuttavui oman tulien mučoinke — Vera Valentinovna Mai-Majevskoinke (generualu V. Z. Mai-Majevskoin vellentytär).
Heinykuus vuvvennu 1910 hyö Vera Valentinovnanke mendih venčale Piiterin Admiralteiskois kirikös, kudai sijaiččou Admiralteistvan piärakendukses. Sit samazes rakendukses oli Vezigruafine piähallindo, kus Sedov sluuži. Kuigi toizet hallindon virgumiehet kuului Admiralteiskoin kirikön prihodukundah.
Sulhazen tuatan sijas Sedovien svuadb’as oli F. K. Driženko[12].
Sedov uskoi, gu yhtehmenendän vuoh piäzi lähembi "ylimästy muailmua".
Erähien lähtehien mugah, vuvvennu 1908 libo 1909 häi osti muatilan Poltuavan gubernies[1]. Samal aigua Sedoval ainos ozuttihes, buitegu händy ei arvosteta tävvelleh da kaikelleh pengotah sluužbas:
Yhtytottu Sedovan paginois kuuluttih hänen pahoittelukset hänen piendäs "ristikanzannu keskinahkua, piiloinnu".[13]
Äijän kerdua Sedov tahtoi jättiä sluužban, ga F. K. Driženko joga kerdua tirpajen pagizutti händy lauhtumah, ga yhtelläh häigi ei voinnuh ainos pidiä Sedovua rajois. Pretenziet da oman ičen suures arvos piendy oldin Sedoval ylen suuret[12].
Tiijollizis seurois
Tutkimusmatkoin aigua kerätyt materjualat Georgii Jakovlevič andoi tiedolaitoksih da muzeiloih[3].
6. sulakuudu vuvvennu 1910 Ven’an muantiedoliitto P. P. Semjonovan-T’an-Šanskoin, V. A. Obručevan, P. K. Kozlovan da G. N. Potaninan ehoitukses valličči Georgii Sedovan liiton tävvellizekse ozanottajakse[14].
Ven'an tiähtientiijollizen liitto valličči Georgii Sedovan kunnivoitetukse ozanottajakse.
Tutkimusmatku muanpohjazele n’avale
Perindöllizesti G. J. Sedovan tutkimusmatkua sanotah "Ven’an enzimäzekse tutkimusmatkakse muanpohjazele n’avale". Yhtelläh täl terminäl on korvattu azieloi, sit pol’arniekku Z. M. Kanevskii kirjutti Priroda-tiedožurnualas:
Vie ni yhtes kniigas, ni yhtes kirjutukses Peräpohjazen histouries ei olluh mostu da endizellehgi on, gu niilöis ei olis kunnivoitettavua, puaksumbah kai rajoispyzymättömiä ihailtavua muaničendua Sedovan tutkimusmatkas. Buitegu se meni žertvoittah da menetyksittäh, buitegu se loppih enne kuulumattoman suavutuksenke, muanpohjazen n’avan "valloitandal", azetettuloin tavoittehien suavutuksenke! "Merkittävän ven’alazen pol’arnoin kruugan tutkijan G. J. Sedovan tutkimusmatku muanpohjazele n’avale" — nenga on pandu kaikile flaguloile, net rounogu ylistetäh Sedovan nimie. Mittuine muann’aba? Voibigo nenga tyhjiä muanita tämän tässähgi vaigieh suavutettavan paikan, kudamale matkan aigua Sedoval puutui mennä vai sada minkelienne kilometrii? Sada kahtestuhandes…[1]
Tutkimusmatkan syy da piämiärät
Vuvvennu 1912 Sedovale tuli mieleh järjestiä tutkimusmatku Muanpohjaizele n’avale. Sih aigah Muanpohjaizen n’avan valloitandas jo ilmoitettih amierikkalazet Frederik Kuk (1908) da Robert Piri (1909).
Mindählienne Sedov pidi tutkimusmatkan perustehellizennu ehtonnu muann’aval vältämättömäh jättiä jällele Amudsenan, jälgimäine oppi piästä matkukunnanke muanpohjazele n’avale vaste vuvvennu 1918 Mod-laival, yritys oli ozatoi.
9. kevätkuudu vuvvennu 1912[15] Sedov työndi Vezigruafizeh piähallindoh kirjazen moizen tekstanke:
Tuline kiihtymys muanpohjazen n’avan löydämizekse ven’alazil ilmendyi vie Lomonosovan aigah, eigo tässäh sammunuh. Amudsen tahtou vältämättäh, gu Muanpohjazen n’avangi avuandukunnivo olis Norviegiel. Matkah häi kerävyy vuvvennu 1913, а myö lähtemmö tänävuon da ozutammo kogo mierole, gu ven’alazet ollah urhotegokygyzet…
Täs hetkes lähtijen Sedov ajoi ičen aigurajoih, sendäh gu aigua varustuo matkah ei jiännyh nivouse. Moizen kiirehen syyn L. G. Kolotilo sellitti nenga:
Enne kaikkie huomavoh pidäy ottua se šeikku, gu Sedov pyrgihes muann’avale vaiku vuvvennu 1912, sendäh gu vuvvennu 1913 kačottih pidiä Romanovien koin 300-vuozipäiviä. Muann’avale piäzendy da uuzien mualoin löydämine olis hyvänny lahjannu imperuattorale. Jyyri tämä dielo pani liikkehele G. L. Brusilovan da V. A. Rusanovan tutkimusmatkat. Ga vai Boris Vil’kickoidu vedeli — hänen johtol lövvettih Nikolai II:n Mua (nygöine Pohjaine Mua). Täs lahjas cuari kunnivol otti vastah B. A. Vil’kickoin, а G. J. Sedov, G. L. Brusilov da V. A. Rusanov kuoltih Arktiekan jiälöis[16].
Ičegi Sedov tutkimusmatkua varustajes varmuonke löyhki omua helpuo voittuo da sanoi tutkimusmatkan tavoittehii puhtahikse sportu-poliitiekallizikse:
"Sinii žurnualas" painetus kirjutukses ilmai viäriä vuadimattomuttu nimel "Kui minä lövvän muanpohjazen n’avan"[17], häi rubei ylbiesti da paheksijen sanelemah kuulužua tutkimusmatkua "Framal" (mainiččemattah Nansenan nimie). Sitgi Sedov kirjutti, gu ei aja "erillizien tiedotehtävien" peräh, "matkan piämiäränny ennen kaikkie on Muanpohjazen n’avan löydämine"[18].
Sen aijan erähäs irvistelykirjukses sih oli moine vastavus:
"Kui Amierikku, mugai Muanpohjaine n’aba voibi löydiä vai kerran. Ei sua ellendiä, midä Sedov pieksähes, olihäi jo kerran Piri muann’aval"[13]
Vagavah kriitikkah huolimattah, matkan piämiäry allus sai halličuksen kannatuksen.
Tutkimusmatkan pluanu da sen rahoittamine
Allus tutkimusmatku kačottih pidiä valdivon varoil.
Sedovan Muanpohjazele n’avale piäzemizen pluanan kačeltuu Vezigruafizen hallindon tarkastusjoukko hylgäi sen ihan fantastizennu da ebätovellizennu, kieldävyi denguvaroin andamizes, hosgi joukos oli äijy ammattimiesty, ket tahtottih G. J. Sedovale hyvytty (ezimerkikse, A. I. Varnek) dai avvonazesti puolistai händy F. K. Driženko.
Ven’an kanzallizen partien aloittehes Ven’an valdukunnan Valtivollizeh Duumah työttyh 50 000 rubl’an den’ganeččimizeh tuli kieldovastavus.
F. K. Driženkon tuvel Sedovale annettih kahten vuvven virguloma da sen aijakse jätettih palku[19].
Tutkimusmatkan hädih Sedov järjesti Novoje vrem’a -lehten da sen ozanomistajan M. A. Suvorinan aktiivizel tuvel omatahtozien lahjoituskerävön. Äijyluguzet lehtikirjutukset suadih Ven’al eläjien keskes äijän kaiguu. Imperuattoru Nikolai II andoigi 10 tuhanden suuruon yksittäzen lahjoituksen. Suvorin andoi tutkimusmatkah niškoi 20 tuhattu rubl’ua laihinah. Puutui kerätä vie läs 12 tuhattu. Lahjoittajile juattih merkilöi, kudamis oli tekstu "Lahjoittajale vahnembi leitenantu Sedovan tutkimusmatkah Muanpohjazele n’avale". Täyzikazvoine hiihtäi on kuvattu mustas bronzas luajitun pyöryžän merkin keskel pol’arnoin kruugan jiälöin ja lumen keskes. Rindumerkii piettih valgiel, sinizel da ruskiel lental. Kolme merkii luajittih kullas. Net suadih matkan varustuskomitietan piämies M. A. Suvorin, Fritjof Nansen da 1. rangan kapituanu P. I. Belavenec.
Tutkimusmatkan varustandu
Kerättylöih varoih 23. heinykuudu vuvvennu 1912 Sedov[6] eläimienpyydäjäl V. J. Dikinal vuograi vahnan purjehhyörylaivan "Pyhä muokkuanähnyh Foka", kudai enne sidä oli Norviegien pyvvändylaivu nimel "Geizer" (rakendettu vuvvennu 1870), a vie enne vuogruandua kuului Murmanskan tiijollizele tutkimusmatkukunnale[6]. Laivan viensiirändy oli 273 tonnua, höyrykonehen vägevys oli 100 hevon voimua da purjehien avul laivu sai matkata vauhtil 6-7 mil’ua čuasus, metallal obšivoittu laivan tammirungu oli 133,3 fuutua piduhuttu da 30,2 fuutua levevytty. Kiirehen täh laivua ei ehtitty kohendua kogonah, laivukundua huolevutti vienvuodo[20]. "Pyhä muokkuanähnyh Foka" oli laitettu ruadivostansiel, ga Meriministerstvu ei andanuh tutkimusmatkah radistua, а Sedoval ei puuttunuh palkata omua, sentäh laittehiston pädemättömytty da hyövyttömytty[6] se pidi jättiä Arhangelih[19]. 85 regikoiras vai 35 ostettih Tobol’skan gubernies. Toiziet — segaroduzet, Arhangelin pihoil tavatut, jällespäi ei väistetty tehtävii, äijät kuoltih Franc-Iosifan Mual. Navigaciilaittehet annettih kauppumeriportien ozaston siäpalvelu, Fiiziekan piäobservatourii da Vezigruafine piähallindo.
19. elokuudu vuvvennu 1912 selgeni, gu "Fokan" gruuzunostandan suurus ei anna valdua ottua keräle kaikkii matkah tarvittavii tavaroi[21]. Lopukse rannale jäi ei tävvelleh pietyn purgamizen jälgeh minto verran einehvarua, poltoainehtu, juonduvetty da varustehtu (luguh ottajen primusat)[5].
24. elokuudu vuvvennu 1912 Pyhä Foka -laivan kapituanu Dikin, kapituanan abulaine, perämies, konehmuasteri, konehmuasterin abulaine da bocman kieldävyttih lähtemäs merele yhtes Sedovanke huonon varustuksen periä da lähtiettih laivaspäi iäre[21]. Sedoval pidi kiirehel kerätä uuzi joukko.
Tutkimusmatkan ozanottai V. J. Vize kirjutti:
Äijy midä tilattulois varustehis ei oldu valmehinnu aijoin aijal… Kiirehel kerättih laivukundu, ammattimerimiesty joukos oli vähä. Einehetgi hommattih kiirehel, da sen ližäkse Arhangelin kauppumiehet käytettih sen šeikan oman ičen hyväkse da myödih syöndäh pädemättömät einehet. Arhangelis kiirehel pidi ostua da vie liijan kalleheh hindah prostoit segakoirat. Ozakse, omal aijal ehtittih tuvva hyviä regikoirua, net ielpäi ostettih Päivänlasku-Siberis[22].
Enne lähtendiä tutkimusmatkah sen erähät ozanottajat vihjattih Sedovale sih, gu ei maksaspiäeinehvaroin luvetteluh panna suolalihua. Sedov vastukavazennu olles suolalihois ei kieldävynnyh, viittai sih, gu vojennois merilaivastos de vezigruafizien tutkimusmatkoin aigua syömizeh ainos käytettih suolalihua[21].
Varustuksien aigua sellitettävät vaigevukset äijäl hätkestyttih laivan matkah lähtendiä da myöhembäh vaigevuttih sen menendiä, min periägi laivukunnal pidi ruveta jiämäh pakkohädätalvikavvekse Uvven Muan rannoilluo.
Matkukundu
Tutkimusmatkan jälgimäine oficierukundu oli moine:
- Georgii Jakovlevič Sedov — tutkimusmatkan johtai;
- Nikolai Petrovič Zaharov — laivan kapituanu;
- Nikolai Maksimovič Saharov[23] — perämies;
- Janis Zanders (erähis julgavolois hänen latvielaine nimi on kirjutettu ven’alazeh tabah — Ivan Andrejevič Zander) da Martin’š Zanders (Martin Andrejevič Zander) — enzimäine da toine konehmuasterit, keskenäh oldih vellekset;
- Vladimir Jul’jevič Vize da Mihail Aleksejevič Pavlov — tutkimusmatkan tiijolline ruadaijoukko, Piiterin valdivollizen yliopiston vaste loppenuot (yhtes opastuttih yliopistos daigi gimnuazies);
- P. G. Kušakov — žiivatanliäkäri[24], toimi myös laivan liäkärinny;
- Nikolai Vasiljevič Pinegin — taidoilii da fotokuvuaju, dokumentukinonluadii[25].
Gallerei
Muanpohjazele n’avale tutkimusmatkan varustandan aigua. Stuulil istutah (huruas puoles oigiele päi): V. J. Vize, G. J. Sedov, P. G. Kušakov, M. A. Pavlov. Arhangeli, vuozi 1912.
G. J. Sedovan da hänen matkukunnan dorogah työndämine muanpohjazele n’avale Arhangelilinnas. Vuozi 1912.
Proššaiččemizet Georgii Sedovan matkukunnanke. Sedovan iespäi obrazanke astuu linnan piämies. Arhangeli, vuozi 1912.
Georgii Sedov da hänen mučoi Vera Valerjanovna Pyhä Foka -laival. Oigiel puolel on Arhangelin gubernuattoran I. V. Sosnovskoin mučoi. Arhangeli, vuozi 1912.
G. J. Sedov yhtes oman joukonke vastuamas gostii Pyhä Foka - tutkimusmatkulaival. Arhangeli, vuozi 1912.
14. (27.) elokuudu vuvvennu 1912[26]"Pyhä muokkuanähnyh Foka" lähti Arhangelispäi, hiildy varas oli 23—25 päivän matkah niškoi[5].
Arhangelispäi lehtiettyy G. J. Sedov muuti laivan nimen, "Pyhä muokkuanähnyh Foka " rodih "Mihail Suvorinakse".
Liäkäri P. G. Kušakov omas päivykirjas nenga kuvai varustehien da einehien varoi koskijua tilandehtu:
Kaiken aijan ečimmö fonariloi, lampuloi — muga emmo ni löydänyh niilöi. Mugaže emmo löydänyh ni yhty čainiekkua, ni yhty turistumatkukost’urkua. Sedov sanou, kai net oldih tilatut, ga vikse ei työtty… Suolalihat puututtih hapannuot, niilöi ei suannuh syvvä. Niilöin keittäjes kajuuttoih nouzou moine kuaru, kaikin juostah pagoh. Tr’oskatgi myödih hapannuot.[10]
Matkal laivu puutui meribauhuh, kudamah meni kaksi venehty da oza gruuzus, kudai oli laivankannel[22]. Sedov jo ielpäi nägi, gu tulou azettuo talven aijakse, omas ilmoitukses Vizigruafizen piähallindon piäliköle 28. elokuudu vuvvennu 1912 häi pakičči järjestämäh hiilen tuondua matkukunnale, ga pakičuksen jätettih ilmai jälgivaikutuksii[27]. Konzu laivu azetui Uvvele Muale Ol’ginskoje-pos’olkalluo Krestovaja-lahtes, vie viizi laivukunnan miesty lähti iäre meriruavospäi, hyö jiädih vuottamah reissuhöyrylaivua, kudai kävyi pos’olkalluo kaksi kerdua vuvves.
15. syvyskuudu vuvvennu 1912 77 astiel pohjastu levevytty "Mihail Suvorin" ähkähtihes läbipiäzemättömih jiälöih eigo piässyh Franc-Iosifan Muale. Sedovan piätöksen mugah, alguperäzen pluanan vastah — nostua salvos talvipertikse, piästiä jiäle muann’avan joukko da tulla järilleh Arhangelih — laivu talvekse azetui Uvvele Muale, Pankratjevan niemimuan lähäl olijas lahtes 76°00′ с. ш. 59°55′ в. д.GЯO. Laivukunnal ei olluh kylläl lämmiä talvisobua[10]. Erimieližyöt Sedovan da laivan kapituanan N. P. Zaharovan välis pahettih.
Pankratjevan niemimualluo 352 päiviä kestänyön talvikavven aigua V. J. Vizen, M. A. Pavlovan da kahten merimiehen P. Konopl’ovan da G. Linnikan joukko meni poikki Pohjazes suares "Mihail Suvorinan" seizondukohtas Vlasjevan lahtessah Karanmeren puolele. Hyö kuvattih Uvven Muan koillisrannan, piettih 1:1210000 verdailumiärän matkukuvuamizen, miärättih nelli magniettu- da tiähtientiijollisty kohtua, ilmendettih erot aijembi luajittuloin kartoinke.
Sedov yhtes merimies A. In’utinanke enzimästy kerdua kierdi riel Uvven Muan pohjasn’okan Pankratjevan niemimuas Flissinger-Gofr -niemessäh, luadi tarkan kartan täs vähän tutkitus rannikos. Talven aigua luajittih myös kartua Pankratjevien suares, Gorbovi-suarilois, Pohjas-Krestovii-suares, Arhangelin lahtes da Taisija-jiätikös, piettih siätiijollizii da jiätarkailuloi.
21. kezäkuudu vuvvennu 1913 kapituanu Zaharov da laivukunnan nelli hengie (kirvesmies M. Karzin da igentaudih voimatunnuot toine konehmuasteri M. Zanders, merimiehet V. Katarin da I. Tomissar[22]) työttih Krestovaja-lahteh vedämäh tutkimusmatkan materjualoi da poštua Arhangelih. Kirjazes "Komitiettah, kudai varustau tutkimusmatkoi Muanpohjazele n’avale da tutkiu Ven’an muann’abamualoi" oli pakičus työndiä Franc-Iosifan Muale laivu hiilien da koirienke.
Zaharovan joukko venehel, enzimäi ribaittajen sidä lundu da jiädy myö, jällel soudajen[20] meni 450 kilometrin piduhizen taibalehen, matkai siiriči Krestovaja-lahtes, piäzi Matočkinan Šarah (Sedovan nevvostolaine eloksenkirjuttai B. А. Likošin oli sidä mieldy, gu "cuarin oficierueliitan tavalline ezittäi" Zaharov "natodielo pitkendi merimatkan venehel, gu jällel ozuttua ičen urhoikse" da "tarkoituksel myöhästyi"[28]). Siepäi reissuhyörylaival joukko piäzi Arhangelilinnassah.
Iskra-žurnualu 20. ligakuudu vuvvennu 1913:
Mulloi Muanpohjazele n’avale lähtenytty G. J. Sedovan matkukundua piettih hävinnyönny da jo varusteltihes työndämäh sen eččoh uuttu matkukundua, silkeskie vuottamattah viizi hengie sen joukospäi voimattominnu tuldih yhtes kapituanan N. P. Zaharovan abulazenke, kudai keräl toi Sedovan ezityksen fotokuvinneh Muantiedoliitole. N. P. Zaharov ilmoitti, gu matkukunnan kai rahvas ollah hengis da tervehen. Häi lähti Sedovan matkukunnaspäi kezäkuun 9. päivänny Pankratjevien suariloin lähäl. Pol’arnoin kruugan mualoin kuulužu tutkii Nansen nämmin päivin ilmoitti oman mielen, gu Ven’an yhteiskunnal pidäy huolehtie matkukunnan rahvahis da navigacien allettuu pidäy työndiä Sedovale abuh laivu eihenvaroin da varustehienke.
Kai Zaharovan joukko piäzi Arhangelissah, vai merimies Katarinan tervehys oli äijäl rikovunnuh, häi terväh kuoli liečindän aigua Jaltas[20]. Zaharovan joukon myöhäzen tulendan da komitietan kassas denguvähyön periä abuu matkukunnale ei työtty.
Vuvvennu 1913 G. J. Sedov Uvven Muan pohjasn’okas Barencanmerel lyödi niemen da pani sil Driženko-nimen (F. K. Driženkon kunnivokse).
Gallerei
Laival «Mihail Suvorin» («Pyh6 Foka»). Huruas puoles oigiele päi: tutkimusmatkan johtai G. J. Sedov, perämies N. M. Saharov, geolougu M. A. Pavlov, merilaivan kapituanu N. P. Zaharov, P. G. Kušakov, N. V. Pinegin, V. J. Vize.
G. J. Sedovan matkukundu Mihail Suvorin-laivan («Pyhän Fokan») yhtehizes kajuutas. Oigielpäi huruale: N. V. Pinegin, M. A. Pavlov, V. J. Vize, N. M. Saharov, G. J. Sedov, M. A. Zander, P. G. Kušakov.
Georgii Sedov Mihail Suvorin -merilaival («Pyhä Foka»).
Georgii Sedov Mihail Suvorin -merilaivan kajuutas Uvven Muan rannoilluo, vuozi 1912.
Mihail Suvorin -merilaivu («Pyhä Foka»).
3. syvyskuudu vuvvennu 1913 "Mihail Suvorin" irdavui jiälöis da tuli Nortbrukan suaren Flora-niemellyö (Franc-Iosifan Mua) Džeksonan buazale. Matkukunnan rahvas halgoloikse riičittih buazan rakendukset[29]. Varoi ei puuttunuh tävvendiä[30],17. syvyskuudu tutkimusmatku yhtelläh jatkui ielleh, ga 19. syvyskuudu azetui toizekse talvikavvekse Gukeran suaren lahteh (Franc-Iosifan Mua)[6]. Sen aigah jiät ei puristettu laivua, da lahti sai Tihaja-nimen.
Toizekse talvekse jo ei täydynyh poltoainehtu da einehtavarua, pahoi järjestetty syötändy andoi tiediä. Voimattomuot miehien keskes ližettih da pahettih. Pakkaskuus algajen Sedov harvah konzu lähtetteli omas kajuutaspäi[29]. Laivan syväintilat lämmittämättäh jiävyttih[21][29]. Vize kirjutti:
Meijän piäsyömine on pudro da pudro. Ihan pädemätöi syömine pol’arnoin kruugan mualoikse.
Vai seiččemel hengel puutui vältyö igentavvis syöndäl mečästettylöin moržien da kai koirien lihua da juondal palavua kondien verdu. Laivukunnan enimistö, Sedovgi täs joukos, kieldävyi nengomas syömizes[29].
Matku muann’avale
2. tuhukuudu vuvvennu 1914 voimatoi Sedov yhtes merimiehien G. I. Linnikan da A. I. Pustošnoinke kolmel koiruval’l’ahusriel (silloi jo oli vai 20 koirua[29]) lähtiettih Tihaja-lahtespäi muann’avale. Vize, Pinegin da Pavlov suatettih Sedovan joukon Markheman niemessäh.
Matkas Sedovan voimattomus syveni, nedälin mendyy häi jo ei voinnuh kävellä da käski siduo hänen regeh, matku jatkui. 20. tuhukuudu vuvvennu 1914, matkan kaheksandennutostu päivänny, Georgii Jakovlevič kuoli jiälöin keskes Rudol’fan suaren lähäl. Hänen matkudovarišat pandih händy muah Rudol’fan suarel — kiärittih kahteh kangashuavoh, suksis azuttih ristan da kalmah heitettih flavun, kudaman Sedov tahtoi azettua Muanpohjazele n’avale. Sen jälgeh hyö suundavuttih järilleh laivah päi. Yksi koiris — Fram-nimel — jäi kalmalluo. Linnik Pustošnoinke ei voidu sidä tavata, jätettih minto verrah syömisty toivojen, gu koiru lähtöy heile peräh, ga Fram muga ei ni tulluh[5].
G. J. Sedovan surman da muahpanendan vaihtovalličukselline versii
V. I. Voroninan nimizen Arktiekan Meri-instituutan histourien muzein johtai Gennadii Popov vuvvennu 2010 ezitti vaihtovalličuksellizen versien kuolluzen Georgii Sedovan muahpanendas viitaten Ksenija Petrovna Gempah, buitegu hänele, jo 90 vuvven ijäs olluole, sanottih se XX vuozisuan vuozien 1980 loppupuolel yksittyzel vastavuksel. Gempan tuattah, P’otr Gerardovič Mineiko, tiezi Sedovua da mil vai voi avvutti tutkimusmatkan varustusruadolois.
Azien ydin: terväh sen jälgeh, konzu laivu "Pyhä muokkuanähnyh Foka" tuli Arhangelih, merimiehet G. Linnik da A. Pustošnii, kudamat oldih suattamas Sedovua, tuldih heijän fatierah. Linnik da Pustošnii sanottih, gu heile pidi käyttiä viimizii miärii — hyö paloitettih kuolluon tutkimusmatkan johtajan da syötettih rungupaloil koirii, kudamil rodih vägie vedämäh sururegie Rudol’f-suaren Auk-niemessäh. A ku tuliel hyö hos kuitahto voidas puolistuo da perustella rahvahale oman tevon, nostettih kerättylöis kivilöis kalman jyttyzen, a midä jäi Sedovas, lykittih sen lähäl toivos sih, gu net, ket jällespäi lövvetäh G. J. Sedovan kalmukohtan, viäritetäh pahantevos jiäkondieloi[23].
Ga juuri sil aigua, konzu matkukundu tuli Arhangelih, virguniekat piettih tutkimuksen da tarkastettih versien sit, gu Linnik da Pustošnii tapettih G. J. Sedovan da lykättih hänen jiälöih. Merimiehet kogonah ei tunnustettu omua viärytty da heidy sanottih oigieloikse viäryön tarkastustuloksien mugah. Parahimilleh tämän selvittelyn aigua kaksi ebäiltyy (prostoit merihiehet dvor’uanoin perehes!) sanellah sit, kui hyö syötettih koirile oficieran, dvor’uanan da Ven’an kunnivomerkilöin kavalieran. Huolimattah sih, gu vaigu kuolluon rungan viärähkäyttyö Ven’an valdukunnas piettih rikoksennu. Istourien da kodialovehen tutkijan Andrei Zobninan mugah, on ylen vaigei kuvitella uskottavakse tämänmostu tapahtumua. Sen ližäkse kolmanden ozapuolen tovestandua, da vie buitegu jo kuolluon tovestajan sanoin mugah, ainos pannah ebäiltäväkse[31].
Tutkimusmatkan järilleh tulendu
1. kevätkuudu vuvvennu 1914 igentaudih kuoli enzimäine konehmuasteri J. Zanders[20]. Häi on pandu muah Tihaj-lahten rannal.
6. kevätkuudu vuvvennu 1914 Linnik da Pustošnii, vähäzes ei yöksytty da odva ehtittih omale laivale.
Järilleh tulles, 20. heinykuudu vuvvennu 1914, Fokan matkukundu vahnal Džeksonan buazal Flora-niemel (Nortbruk-suari, Franc-Iosifan Mua) petties lyödi L. G. Brusilovan hävinnyön tutkimusmatkan kaksi elohjiännytty ozanottajua: perämiesty V. I. Al’binova da merimiesty A. J. Konradua.
Matkas suveh päi "Fokal" oli vaigei poltoainehen puoles hyörykonehekse. Laivukunnal pidi halguo halgoloikse pertilomuloi, laivukannen rakendehii da kai laivan väliseinii. Huonokundozennu laivu piäzi Rinda-kalastusluagerih Murmanan agjal 15. elokuudu vuvvennu 1914. Ielleh matkukunnan rahvas mendih Arhangelih matkuhyörylaival "Imruattoru Nikolai II" laivan kapituanan koštal, ku kerran nikel pol’arniekois ei olluh dengua. Arhangelih tulendan jällel merimiehii Linnikkua da Pustošnoidu ebäiltih Sedovan tapandas, ga tutkimuksen jälgeh piästettih välläle[5].
23. elokuudu vuvvennu 1914 Spaso-Preobraženskois kogo gvardien kirikös pietytettih panihiidu kuolluole Sedovale, sil oldih hänen leski V. V. Sedova da generualu-leitenantu F. K. Driženko.
Gallerei
Georgii Sedov
Laival "Pyhä Foka"
Linnik, Pustošnii, Sedov da Vize
Merimiehet Aleksandr Pustošnii da Grigorii Linnik
Sedovan jälgimäine fotokuva. Vuozi 1914.
Sedovan tutkimusmatkan ečindy
Vuvvennu 1914 kerras kolme ven’alastu G. J. Sedovan, G. L. Brusilovan da V. A. Rusanovan Arktiekan tutkimusmatkua piettih viestittäh kavonnuzikse. 18. pakkaskuudu vuvvennu 1914 Ven’an valdukunnan Ministroin nevvosto andoi käskyn valdikunnan meriministerstvale eččie niilöi[32]. Vezigruagine piähallindo järjesti mondu ečindymatkua.
Nelli laivua 1. rangan kapituanan Ishak Isl’amovan johtol otti ozua päivänlaskupuolizeh pelatusmatkah: purjehlaivu "Eklips", hyörylaivu "Pečora", hyörylaivat "Gerta" da "Andromeda". Eklips-laival Otto Sverdrupan johtol pidi mennä päivännouzupuoleh Koilliskulgutiedy myö, toizil — tarkastua Uvven da Franc-Iosif Mualoin piirit.
"Andromeda" G. I. Pospelovan johtol tarkasti "Pyhän Fokan" enzimäzen talvikavven azetuspaikan, kudamas tiettih N. P. Zaharovan selvitykses, ga lyödi sil kohtal vai kivimättähän Sedovan viestilipunkse 22. elokuudu vuvvennu 1913 mielenke jatkua matkua pohjazeh.
Sedovan tutkimusmatkan eččimizekse enzikerdua muailman histouries käytettih pol’arnoi aviacii: lendäi Jan Iosifovič Nagurskii tutki Farman MF.11-vezilendokonehel Uvven Muan jiälöi da rannikkuo ilmas, kudamien piduhus oli läs 1060 kilometrii[33].
"Gerta" Isl’amovan johtol matkal Nortbrukan suarelluo meni siiriči Arhangelin linnah järilleh tulijas Pyhä Foka -laivas, ga lyödi Džeksonan buazale jätetyn viestilipun. Isl’amov ilmotti Franc-Iosifan Muan kuulundas Ven’anmuale.
"Eklipsu" iče puutui hädätilandeheh da tarvičči abuu vuozien 1914—1915 talven aigua Taimir-niemimuan luodehrannikol. Ozan merimiehis evakuiiruičči muatutkimusmatku pedroil N. A. Begičevan johtol.
Jiälöis irdavuu "Eklipsu" tuli Yksinäžyön suariloilluo da sygyzyl vuvvennu 1915 nosti sille Ven’an flavun.
Musto
Sedovan kunnivokse nimitetyt
- Sedovo-pos’olku;
- Sedovan suaristo, suarijoukko Pohjazen Muan suariston päivänlaskupuoles Karanmerel;
- 1114 metrii korgei Sedovan mäinharju Matočkin Šar -salmelluo, kudai eroittau suariston Suvi- da Pohjassuariloikse;
- G. J. Sedovan randupiha Arhangelis;
- Sedovan uuličat endizen Nevvostoliiton äijis linnois;
- vezigruafine jiänmurendailaivu "Georgii Sedov", jiänmurendaihyörylaivu "Georgii Sedov", purjehlaivu "Sedov" da projektan 860 jogimatkuteplohodu;
- 22. sulakuudu vuvvennu 1940 Vozroždenije-hyörylaivan nimi muutettih "Georgii Sedovakse";
- G. J. Sedovan nimine Rostov-na-Donu-linnan Kunnivon kunnivomerkin merikulgukoulledžu;
- jiätikkö da niemi Gukeran suarel (Franc-Iosifan Muan suaristo);
- suari Barencanmerel[34];
- niemi Antarktidas[34], kaksi lahtie da mäinharju Uvvel Mual[34];
- sedovit-minerualu[35];
- Aeroflot-lendokompuanien lendokoneh, lendokonehlaijan noumer VP-BKX;
Keskiškolas № 336 (Piiteris, Sedovan uuličal, 66) on Arktiekan muzei. Muzein allunnu pietäh vuvvennu 1969 avattu da G. J. Sedovan tutkimusmatkale omistettu školaozuttelu. Školataloin oččuseinäs on Sedovan kunnivokse azetettu mustolaudu.
Kaunehkirjalližuos
Vuvvennu 1937 Nikolai Zabolockii kirjutti runon "Sedov", kudai rubei kuulumah runoilijan vuozinnu 1930—1940 luajittuh runosarjah tutkimuksen da luomisruavon urhotegolois[36].
ven. Он умирал, сжимая компас верный.
Природа мёртвая, закованная льдом,
Лежала вкруг него, и солнца лик пещерный
Через туман просвечивал с трудом.— N. Zabolockii. Sedov
Vuvvennu 1939 nuori dramaturguом Nikolai Podorol’skii kirjutti ozutelman "Sedov"[37].
Vuvvennu 1969 Eduard Asadov kirjutti runon ven. "Ледяная баллада" (Jiäballuadu) Georgii Sedovan tutkimusmatkas da hänen koiran Framan uskolližuos.
ven. Снова медведем ревёт пурга,
Пища — худое подобье рыбы.
Седов бы любого сломил врага:
И холод, и голод. Но вот цинга…
И ноги, распухшие, точно глыбы…— E. Asadov. ven. Ледяная баллада
Sedov on yksi Ivan L’vovič Tatarinovan prototiipois Veniamin Kaverinan romuanas "Kaksi kapituanua". Tatarinovan kuva on kollektiivine, toizii prototiippoi oldih Robert Skott, Georgii Brusilov da Vladimir Rusanov.
Georgii Sedovanke personuažal on yhtenjyttyine ulgonägö, taba da nägemykset. Oza eloskerrasgi heil on yhtenmoine: lapsusaigu Azovanmerel, laivastokarjieran algu, "Pyhän Fokan" merikulgušeikat, "Naine merel" kniigazen ilmoihpiästämine. Romuanua kirjuttajes Veniamin Kaverin kyzeli nevvuo Nikolai Pineginal muantiijos da tiijusti hänes äijän tieduo Sedovan elokses, net roittih romuanan ozikse.
Sanakse, Nikolai Antonič ei vai yhten mununke paissuh omua sevoitardu. Se oli hänen lembitiemoi. Häi sanoi varmah, gy kogo ijän pidi hänes huoldu lapsusaijas algajen, vie Geničeskas Azovanmeren rannal. Sevoitar oli roinnuhes köyhäh kalastajien pereheh da Nikolai Antoničattah mugai jiäs kalastajakse kui hänen tuatto, died’oi da kai ezi-ižät seiččemendeh polvessah. Nikolai Antonič, "huomattuu brihaččuzes harvinazet kyvyt da himon lugemizeh", toi hänen Geničeskaspäi Rostov-na Donu-linnah da hommai hyväksymisty, gu vellie otettas merikulgukluassoih. Talvel häi joga kuudu andoi hänele "denguabuu", а kezän aijakse sai merimiehen paikan Batumin da Novorossiiskan välil purjehtijile laivoile. Hänen välittömäl ozanotol velli rubei laivaston mečästäjäkse da piäzi meripruaporščiekan tutkindos läbi. Nikolai Antonič odva vai sai hänekse opastusluvan meriopiston kursale, jällel vie avvutti dengal, konzu opiston loppiettuu vellele pidi ombeluttua uvvet virgusovat.
— V. Kaverin. Kaksi kapituanua
Vaigiehellendettävän tunnonke minä sanelin händy! Buitegu ei häi, a minä iče olin se samaine brihaččuine, kudai rodihes köyhäh kalastajan pereheh Azovanmerenrannal. Buitegu ei häi, a minä nuorete olin se samaine merimies, kudai kulgi neftigruuzindulaivoil Batuman da Novorossiiskan välil. Buitegu ei häi, a minä piäzin "meripruaporščiekan" tutkindos läbi da jällel sluužin Vezigruafizes piähallindos da ylbiel huolenpidämättyöl kestin oficieruliston ylimielizet hyväksymättäh jättämizet. Buitegu ei häi, a minä jätin matkumustohpanoloi Nansenan kniigoin sivureunoile da ebäilemättäh hyvä mieli: "Jiä iče sellittäy tehtävän" oli kirjutettu minun käil. Rounoku hänen histourii ei loppenuhes ozattomuoh da tundemattomah surmah, а vai voittoh da ozah. Dovarišat, vihaniekat da suvaičus toistuttih uvvessah, ga elos muutui, vihaniekat ei voitettu, voitettih dovarišat da suvaičus.
— V. Kaverin. Kaksi kapituanua
Kapituanu Tatarinovan tutkimusmatkan kuvailus on käytetty tozitapahtumua Georgii Sedovan matkas: käyttöhpädemättömien koirien da einehvaroin tuondu, laivanomistajan laivukunnan heitändy laivaspäi sen lähtendiä vaste, todevuttamatoi tehtävy lyödiä radistu ruadivotelegruafah, kuduangi odva suadih, piluandan jälgilöin ilmendämine laivan obšivkas. Sitiiruijahgi Sedovan ezitelmiä Vezigruafizele piähallindole. Samal aigua romuanas on muaničendu Sedovan tovellizes tutkimusmatkas — se otti laivale Tatarinovan tutkimusmatkan perämiehen.
Pol'arniekkoin folklouras
Vuvvennu 1936 nevvostolazet pol’arniekat E. Krenkel’ da K. Mehren’gin oldih talven pol'arnoin kruugan stansiel Domašnii-suarel (Pohjazen Muan suaristo). Einehtavaroin vähyön periä da vuoron aijoinaijallizettah vaihtandattah talviluagerin mollembat ozanottajat pahalleh voimututtih igentaudih. Oman vagavan tilandehen ozutettavakse Krenkel’ työndi Pohjazen meritien piäozaston johtokunnale ruadivoviestin tekstanke "Tervehtys Zanderaspäi"[38].
Kinofil'mu
- Kuvausjoukko
Ohjuaju: Boris Grigorjev ; käzikirjutuksen kirjuttai: Sem’on Nagornii; operuattoru: Konstantin Arut’unov; taidoilii-lavastai: Igor’ Bahmetjev; säveldäi: Georgii Dmitrijev; iänioperuattoru: Dmitrii Belevič; leikkuandu: M. Hrabak.
- Roulilois
Igor’ Ledogorov — Georgii Sedov; Natalja Veličko — Vera; Valerii Gatajev — Linnik; Vsevolod Kuznecov — Kušakov; Aleksandr Stepanov — Pustošnii; Andrei Vertogradov — Vize; Lev Durov — Kokki; Vladimir Jemeljanov — Petrov-Gimalaiskii; Sergei Plotnikov — laivan ižändy; Vladimir Grammatikov — Pinegin; Jurii Sorokin.
Vuvvennu 1974 Gor’koin kinostuudiel ilmoih piäzi taidohistourielline da eloskerralline fil’mu "Georgii Sedov". Fil’man tapahtumu liittyy vuozih 1912—1914 pol’arnoin matkan varustandan da johtamizen aigah. Fil’mua kuvattih Arhangelin linnas. "Pyhänny Fokannu" käytettih Zapad-purjehlaivua.
Fil’man käzikirjutuksen kirjutti Sem’on Grigorjevič Nagornii hänen kniigan "Sedov" pohjal, kudamua jullattih Merkittävien rahvahien elos -sarjas vuvvennu 1939.
Fil’man ohjuaju Boris Aleksejevič Grigorjev da piähengen roulin ezittäi Igor’ Vadimovič Ledogorov Sedovan kuvua ellendettih eri tabah:
Sedov oli minule urholline ristikanzu. Hänen elokses oli äijy arbailtavua peitolližuttu. Tädä persounua on jygei ellendiä kogonah. Yksi azii on selvy: kaiken oman ijän Sedov oli vastah niilöi rahvahii, ket piettih toimindan tulostu tärgevimäkse migu suavuttamiskeinoloi… Sedov on ristikanzu lujan mielikannanke, häi uskoi oman tien lepittyh ozah… Ledogorov Sedovas huomai tragiediellizen figuuran. Häi ei suavutannuh omua piämiäriä. Häi ennepäi tiezi, gu ei piäze Muanpohjazelen’avale, ga polgi dorogan, kudamua myö hänele peräh jo hoivembal lähtiettih toizet.
— B. Grigorjev[39]
Sedovan muzei
Vuvvennu 1990 Sedovo-pos’olkas avattih G. J. Sedovan nimine muzei, kudamas ezil ollah Sedovan vuozinnu 1912—1914 Muanpohjazelen’avale johtettuu tutkimusmatkua koskijat materjualat sen varustandas da johtamizes sego Sedovan tutkimusmatkois Kolima-jovele vuvvennu 1909 da Kaspienmerele vuvvennu 1911.
Muzeis tallel on alguperästy ozutteluezinehty Pyhä Foka-laivaspäi — laivan obšivkas jiännytty ozua, labju, kudai lövvettih G. J. Sedovan kuolendupaikal Rudol’fan suarel, fotoaparuatan ozua da parduveičči, kudai kuului matkan ozanottai-taidoilijale N. V. Pineginale, sego koupiet omatahtozien kanzalazien lahjoituksis syömizih da koirih, fotokuvua, pol’arnoin matkukunnan kartu.
Vestokuvat da mustomerkit
Säilyttih Sedovan tutkimusmatkan tiähtientiijollizet merkit, kudamat vuozien 1912—1913 välizenny talvennu azetettih Pankratjevan niemimual Observatourieloin da Želanija -niemel (kirjutuksenke ven. "Л-ть Съдовъ 1913 г. 20 апреля Е…"), Sedovan lahten rannal, net ollah puuhizet ristat poikkipuunke[40].
Vuvvennu 1929 Otto Juljevič Šmidtan tutkimusmatku azetti Rudol’fan suarele mustolavvan, kudamah on kirjutettu "Paikku, kudamal kuoli G. J. Sedov Muanpohjazele n’avale matkan aigua". G. J. Sedovan arbailtun kuolendupaikan sijale diizeli-sähkölaivan "Ob’" kundu (kapituanu P. G. Mirošničenko) azetti da kivilöil lujitti paččahan, sen ylimäzeh ozapuoleh on pandu "Sedov", alembi kuugua myö on kirjutettu "Tutkimusmatku "Sedoval"". Brorok-niemel (Rudol’fan suaren lounuas) sangieh puulaudah on kiinitetty mustolaudu kirjutuksenke: "Expedition Leut. Sedov 1912—1914 "[40]. Vuvvennu 1934 nevvostolazen vezigruafizen Maligin-jiänmurendailaivan matkukundu azetti Rudol’fan suarele merkin G. J. Sedovan tutkimusmatkan mustokse, se on puuhine stola žestilevynke.
Vuvvennu 1938 Rudol’fan suarel pol’arnoil stansiel talven olluzet Auk-niemel lövvettih flagukangen da flavun, kudamat Georgii Jakovlevič tahtoi azettua Muanpohjazel n’avale[41]. Kangen vaskirengahas oli latinalaine kirjutus "Sedov Pol. Exped. 1914". Sen samazen kangen vuvvennu 1977 pystytettih Muanpohjazel n’aval Arktika-atomjiänmurendailaivan matkan ozanottajat".
Vuvvennu 1955 Ven’an arvostettu taidoilii Valentin Andrejevič Mihal’ov valgies mruamoras azui Georgii Jakovlevič Sedovan portrietan. Portrietas toine toizen vastah ollah Arktiekan luondo da ristikanzan rohkevus da valdu. Sovetskaja kul'tura -lehti kitjutti täs vestokuvas:
Kuvanvestäi V. Mihal’ov azui čoman Georgii Sedovan portrietan. Se on suurdu, tovellistu taiduo. Portrietas tunduu pohjazien matkoin romantiekku, sit buite kui kuuluu jiälöin jumineh da kylmien pohjazien vezien läiskeh … se on elävy, torai ristikanzu palavan da kovan sydämenke, omanenäine, lujatahtoine, suuri matkailii da romantiekku.
— «Sovetskaja kul'tura»
Mihal’ov vie omisti Sedovale yhtehvietyn allegourizen simvolukuvan "Rekviem".
Vuvvennu 1977 G. J. Sedovan vezigruafizen tutkimusmatkan kunnivokse kallivosuarehuole Stolbovoi-niemen lähäl azetettih mustomerki, se on kolmen metrin korgei metallurakendeh.
Sedovale azetettih mustopaččahat Moskovas, Rostov-na-Donu-linnas da Sedovo-pos’olkas. Rostov-na Donu-linnas olii mustopačas sijaiččou Vorošilovskii-prospektan da Čehovan kujon välil, se on korgiel alustal valgies mruamoras azuttu rinduvestos. Mustopaččahan luadii on kuvanvestäi Nikolai Vaganovič Avedikov. Sedov on kuvattu Muanpohjazele n’avale tutkimusmatkan aigua, piduličan bašlikku-n’upun ualpäi kurkistetah terävät vaivavunnuot rožat tarkoin silmienke, kuduat läpetetäh uskuo omah ruadoh[3].
Filatelies
Säilyttih poštukonvertat, kudamat valmisti Komitiettu tutkimusmatkoin varustamizekse Muanpohjazele n’avale da Ven’an muann’abamualoin tutkimizekse, vuvvennu 1912 se keräi dengulahjoitustu matkan varustandah.
Nevvostoliiton poštu piästi ilmoih Georgii Sedovan roindan 75- da 100-merkivuozile omistettuu poštumarkua. 75-merkivuozimarku piästettih ilmoih 4. heinykuudu vuvvennu1952. Taidoilii: D. Kl’ujev. Poštumarkas on Sedovan portriettu merioficieran virgusovis, Arktiekan luondokuva on sen tagakuvas[42].
100-merkivuozimarku piästettih ilmoih 25. pakkaskuudu vuvvennu 1977. Taidoilii: P. Bendel’. 3. oraskuudu vuvvennu 1977 Sedovan sadavuodispäivän kunnivokse Arhangelis da Sedovo-pos’olkas konvertoile pandih erillistu poštuleimua.
Nevvostoliiton da Ukrainan poštat Sedovan kunnivokse valmistettih taidomerkikonvertua. 20. pakkaskuudu vuvvennu 1977 ilmoih piäzi poštukonvertu, kudai oli omistettu Sedovan sadavuodispäiväle. Taidoilii: P. Bendel’. Vuvvennu 1997, Sedovan roindan 120-merkivuvvennu, ilmoih piästettih taidoilii G. Zadnepr’anoin konvertu.
5. oraskuudu vuvvennu 2002 Novoazovan poštutoimisto Sedovo-pos’olkas pidi vie yhten erillizel poštuleimal sammutandupivon, kuduan omisti Sedovan roindan 125-merkivuvvele.
Gallerei
Sedovan komitietan konvertu. Vuozi 1912
Sedovan komitietan konvertan oza. Vuozi 1912
Georgii Sedov Nevvostoliiton vuvven 1952 poštumarkas
Georgii Sedov Nevvostoliiton vuvven 1977 poštumarkas
Erilline poštuleimu Sedovan roindan 100-merkivuvven kunnivokse. Arhangeli. Vuozi 1977
Konvertu «80 vuottu enzimäzele ven'alazele tutkimusmatkale muanpohjazele n’avale» erillizen poštuleimanke «G. J. Sedovan tutkimusmatku muanpohjazele n’avale»
Poštukonvertu Sedovan roindan 120-merkivuvven kunnivokse
Poštukonvertu Sedovan roindan 120-merkivuvven kunnivokse
Yksipuoline poštukartočku erillizen poštuleimanke Sedovan roindan 125-merkivuvven kunnivokse
Sedovan portriettu poštukonvertas «Jiämeren vezigruafine tutkimusmatku»
Tiijollizen siirdyjän Muanpohjaine n'aba — 22 -tutkimusazeman poštukonvertu
Jiänmurendai höyrylaivu «G. Sedov»
G. Sedov -jiänmurendajan laivan kundu
«Georgii Sedov»
.jpg)
.jpg)
Julgavot
- Седов Г. Я.. Путешествие на Колыму в 1909 г. // Записки по гидрографии // Пг. — 1917. — Т. XLI, № Вып. 2—3.
Седов Г. Я.. Путешествие в Колыму и на "Новую Землю" в 1909—10 гг.. — Пг., 1917.- Седов Г. Я.. Экспедиция по исследованию губы Крестовой на Новой Земле в 1910 г. // Записки по гидрографии. — 1919. — Т. XLIII.
- Седов Г. Я.. Как я открою Северный полюс // Синий журнал. — 1912. — № 13. — С. 6—7.
Huomavukset
- ↑ 1 2 3 Каневский З. М. Не сотвори себе кумира // Природа (журнал). — Наука, 1988. — № 8. — С. 71—79.
- ↑ 1 2 3 4 5 Б. А. Лыкошин, 1977, глава «В родном Приазовье».
- ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Альтер М. С. Шаги к мечте : Очерк о нашем земляке-первопроходце Арктики Г. Я. Седове. — Донецк: Шилтон, 2007. — 32 с.
- ↑ Nygözel aijal Rostovan-na-Donu G. J. Sedovan nimine merikoulledžu
- ↑ 1 2 3 4 5 6 7 Нагорный С. Г. Седов. — М.: Молодая Гвардия, 1939. — 232 с. — (Жизнь замечательных людей).
- ↑ 1 2 3 4 5 Сергеев И. Северная Одиссея, или Последняя экспедиция лейтенанта Седова // Моделист-конструктор. — 1986. — Вып. 9.
- ↑ Колотило Л. Г.. Фёдор Кириллович Дриженко (1858—1922). — СПб.: Наука, 1997. — С. 86—93. — 128 с. — ISBN 5-02-024722-7.
- ↑ Пинегин Н. В.. Полярный исследователь Г. Я. Седов.. — Ростов-н/Д: Ростовское обл. кн. изд-во, 1940. — С. 84—85..
- ↑ 1 2 3 4 Б. А. Лыкошин, 1977, глава «Моряк, офицер, гидрограф».
- ↑ 1 2 3 Попытка подвига. computerra.ru. Kačondan päivymiäry: 4. tuhukuudu 2026.
- ↑ Варнек В. А. Георгий Седов и его учителя // Наука в Сибири. — 2014. — 27 tuhukuudu (№ 8 (2943)). Архивировано 21 elokuudu 2017 года.
- ↑ 1 2 Колотило Л. Г.. Фёдор Кириллович Дриженко (1858—1922). — СПб.: Наука, 1997. — 128 с. — ISBN 5-02-024722-7.
- ↑ 1 2 Григорьев Г. К.'. Дороги ведут в Арктику. — М.: Мысль, 1969. — 46 с.
- ↑ Обратите внимание. Как жизнь полярного исследователя Георгия Седова связана с Петербургом и как его имя отразилось на карте нашего города. Телеканал Санкт-Петербург. Kačondan päivymiäry: 1. tuhukuudu 2026.
- ↑ Täs da ielleh mäivymiärät on merkityty julianan kalenduaran mugah
- ↑ Колотило Л. Г.. Фёдор Кириллович Дриженко (1858—1922). — СПб.: Наука, 1997. — С. 92. — 128 с. — ISBN 5-02-024722-7.
- ↑ Седов Г. А.. Как я открою Северный полюс // Синий журнал. — 1912. — № 13. — С. 6—7.
- ↑ Каневский З. М.. Загадки и трагедии Арктики. — М.: Знание, 1991. — 192 с. — ISBN 5-07-001317-3.
- ↑ 1 2 Б. А. Лыкошин, 1977, глава «Полюс зовёт».
- ↑ 1 2 3 4 Владимир Ореховский. Латвийский след на карте мира (рус.). Kačondan päivymiäry: 1. tuhukuudu 2026.
- ↑ 1 2 3 4 Сенкевич Ю. А., Шумилов А. В. Их позвал горизонт. — М.: Мысль, 1987. — 213 с.
- ↑ 1 2 Попов Г. Тайна могилы Седова. Чем закончилась легендарная полярная экспедиция // Архангельск : газета. — Архангельск: ГАУ ИД «Двина», 2010. — 9 talvikuudu (№ 210 (4404)). — С. 12—13.
- ↑ Белкин С. И. Одиссеи рыбацких шхун. — СПб.: Судостроение, 1993. — 193 с. — ISBN 5-7355-0425-8.
- ↑ Шабалина О. Художник Пинегин // Живая Арктика. — 2000. — № 1. Архивировано 21 sulakuudu 2009 года.
- ↑ Поморская энциклопедия. Т. 1 / глав. ред. В. Н. Булатов; сост. А. А. Куратов. — Архангельск: Поморский государственный университет имени М. В. Ломоносова, 2001. — 366 с.
- ↑ Пинхенсон Д. М. История открытия и освоения Северного морского пути. — Л.: Морской транспорт, 1962. — Т. 2: Проблема северного морского пути в эпоху капитализма. — 767 с.
- ↑ Б. А. Лыкошин, 1977, глава «В ледовом плену».
- ↑ 1 2 3 4 5 Трёшников А. Ф. Их именами названы корабли науки. — Л.: Гидрометеоиздат, 1978. — 192 с.
- ↑ Nortbrukan suaren Flora-niemel on hiilivarastuo da kaivostu, kudamat perusti vuvvennu 1904 Cigleran matkukundu, kudai kaksi vuottu oli Franc-Iosifan Mual pakkohädäeroitukses. Sedovan tutkimusmatkan ozanottajat ei tietty täs dielos.
- ↑ Тайна пролива Неймайера // Арктика и Север. — 2013. — № 13.
- ↑ Григорьев А. Б. Альбатросы: Из истории гидроавиации. — М.: Машиностроение, 1989.
- ↑ William Barr. Imperial Russia’s Pioneers in Arctic Aviation (angl.) // Arctic. — 1985. — Vol. 38, no. 3. — P. 219—230. Архивировано 5 kevätkuudu 2016 года.
- ↑ 1 2 3 Sedov Georgii Jakovlevič — Kirjutus Nevvostoliiton suures tiedosanakniigas.
- ↑ Р. С. Митчелл. Названия минералов. Что они означают? = Mineral names. What do they mean? / Пер с англ. канд. геол.-мин. наук В. И. Кудряшовой. — М.: Мир, 1982. — С. 194. — 30 000 экз.
- ↑ Роднянская И. Поэзия Н. Заболоцкого // Вопросы литературы. — 1959. — № 1. — С. 121—137.
- ↑ Очерки истории русской советской драматургии. Том 2. 1934—1945. — Л.: Искусство, 1966. — 359 с.
- ↑ Кремер Б. А. Эрнст Кренкель — радист и полярник // Наш Кренкель. — Л.: Гидрометеоиздат, 1977.
- ↑ Татьяна Сырченко. Георгий Седов. Триумф и Трагедия. — Игорь Ледогоров. Проникновение // Аномалия. — 2004. — № 19. Архивировано 26 tuhukuudu 2007 года.
- ↑ 1 2 Белов М. И. Список памятных знаков и памятников освоения Советской Арктики // По следам полярных экспедиций. — Гидрометеоиздат, 1977. — 144 с.
- ↑ Пинегин Н. В. Лейтенант Седов идёт на полюс (рус.). Kačondan päivymiäry: 1. tuhukuudu 2026.
- ↑ Сашенков Е. П. Арктические экспедиции России // Полярная почта. — М.: Связь, 1975.
Kirjalližus
- Альтер М. С. Шаги к мечте: Очерк о нашем земляке-первопроходце Арктики Г. Я. Седове. — Донецк: Шилтон, 2007. — 32 с.
- Визе В. Ю. Георгий Яковлевич Седов // Русские мореплаватели. — М.: Изд-во Министерства обороны СССР, 1953.
- Винокуров И. Г. Пешком на полюс. — М.: Детская литература, 1989. — 96 с. — 100 000 экз. — ISBN 5-08-000945-4.
- Воронцов В. Экспедиция Георгия Седова // Морской флот. — 2009. — № 3.
- Зубов H. H. Отечественные мореплаватели — исследователи морей и океанов. — М., 1954.
- Кушаков П. Г. Два года во льдах на пути к Северному полюсу с экспедицией Г. Я. Седова. — Пг.: 10-я Гос. тип., 1920. — 247 с.
- Лыкошин Б. А. Георгий Седов. — Ростов-н/Д: Ростовское кн. изд-во, 1977. — 80 с. — 20 000 экз.
- Пинегин Н. В. В ледяных просторах. — М.: Государственное издательство, 1924.
- Пинегин Н. В. В ледяных просторах. Экспедиция Г. Я. Седова к Северному полюсу (1912—1914). — М.: ОГИ, 2009. — 304 с. — ISBN 978-5-94282-526-3.
- Пинегин Н. В.. Георгий Седов (1877—1914). — 2 изд. — М.; Л., 1953.
- Пинегин Н. В.. Георгий Седов. — издательство Главсевморпути, 1953.
- Селезнёв С. А. Первая русская экспедиция к Северному полюсу. — Архангельск, 1964.
- Черняховский Ф. И. Георгий Яковлевич Седов. — Архангельск, 1956.
- Нагорный, С. Г.. Георгий Яковлевич Седов. — М.: Издательство ЦК ВЛКСМ "Молодая гвардия", 1944.
- Красникова Ольга Алексеевна. Колымская экспедиция Георгия Седова // Наука из первых рук. — 2012. — № 4 (46).
- Емелина Маргарита Александровна. «До чего он мало начитан касательно полярных путешествий»: В.Ю. Визе и советский культ Г.Я. Седова // Полярные чтения на ледоколе «Красин». — 2021.
- Парыгина Дарья Владимировна. Выдающиеся исследователи Арктики и Антарктики (по материалам фонда Президентской библиотеки) // Полярные чтения на ледоколе «Красин». — 2020.
Linkat
- Sedov Georgii Jakovlevič — Kirjutus Nevvostoliiton suures tiedosanakniigas.
- Седов, Георгий Яковлевич // Большая русская биографическая энциклопедия (электронное издание). — Версия 3.0. — М.: Бизнессофт, ИДДК, 2007.
- Статьи и материалы о руководителе и организаторе первой русской экспедиции к Северному полюсу Г. Я. Седове (рус.).
- Rodivunnuot 5. oraskuudu
- Rodivunnuot vuvvennu 1877
- Kuolluot 5. kevätkuudu
- Kuolluot vuvvennu 1914
- Pyhän Annan 3. astien kunnivomerkin kavalierat
- Pyhän Stanislavan 3. astien kunnivomerkin kavalierat
- Persounat kirjaimikon mugah
- Donskoin Voiskan alovehel rodivunnuot
- Kuolluot Arhangelin alovehel
- Novoazovan piiris rodivunnuot
- Pitkän matkan laivan perämiehet
- Kabotuažumerikullun perämiehet
- Ven'an valdukunnan matkailijat
- Arktiekan tutkijat
- Kapituanat (Ven'an valdukundu)
- Ven'an muantiedoliittoh kuulujat vuodessah 1917
- Literatuurupersonuažoin prototiipat
- Muahpannuot Arhangelin alovehel
- Kuolluot Arhangelin gubernies
- Ven'an imperuattorulaivaston oficierat
- Igentaudih kuolluot
- Kuolluot matkailijat