O. V. Kuusizen mustopačas
| Mustopačas | ||
| O. V. Kuusizen mustopačas | ||
|---|---|---|
 | ||
| 61°47′39″ с. ш. 34°22′31″ в. д.GЯO | ||
| Mua | ||
| Sijoittumine |
 Karjal, Petroskoi, Nevvostolagevo |
|
| Kuvanvestäi | B. I. D'užev | |
| Arhitektoru (arhitektorat) |
A. A. Zavarzin , J. L. Kulaga |
|
| Perustandan päivymiäry | 1973 | |
| Rakendamine | 1973 | |
| Stuatussu |
 ОКН № 1000000709 |
|
| Materjualu | graniittu | |
|
|
||
 |
||
 Медиафайлы на РУВИКИ.Медиа | ||
|
Ven'an Federacien kanzoin |
O. V. Kuusizen mustopačas (ven. Памятник Отто Вильгельмовичу Куусинену; (suom. Otto Wille Kuusinen; 4. ligakuudu 1881, Laukaa, Suomen suuri kniäzikundu, Ven'an valdukundu — 17. oraskuudu 1964, Moskovu, Nevvostoliitto) on Ven'an socialistizen federatiivizen nevvostotazavallan da Nevvvostoliiton valdivomiehen, poliitiekan da partien ruadajan mustopačas Karjalan tazavallas, Petroskoin linnas Nevvostolagevol. Paččahal on Ven'an kul’tuuruperindön objektan stuatussu[1].
Histourii
17. oraskuudu vuvvennu 1964 kuoli valdivomies, poliitiekku da partien ruadai, Nevvostoliiton kommunistizen partien keskuskomitietan prezidiuman vahnin ozanottai, Vladimir Iljič Leninan opastui da hänen dielon jatkai, marksizman teourietiekku, Nevvostoliiton Tiedoakadiemien akadiemiekku Otto Vil'gel'movič Kuusinen. Hänen muston säilyttämizen enzimäzekse tevokse oli urnan tuhkienke kalmuamine Kremlin seinäh Ruskiel lagevol Moskovas. 16. kezäkuudu vuvvennu 1964 hyväksyttih Nevvostoliiton kommunistizen partien keskuskomitietan da Nevvostoliiton Ministroin Nevvoston yhtehizen piätöksen "Otto Vil'gel'movič Kuusizen muston säilyttämizes", kudaman mugah Petroskoil poliitiekan kunnivokse pidi nostua mustopačas, andua hänen nimi Petroskoin valdivonyliopistole da Moskovan erähäle uuličale, sego painua hänen vallittuloin tevoksien kogomus[2].
Nevvostoliiton Kul’tuuruministerstvu ilmoitti kilvan piendäs Kuusizen mustopaččahan projektan luadimizekse, yhtyö kudamah piätti kolme ruadojoukkuo Petroskois, Moskovas da Estouniespäi. Ga se ruado joudui pitkäle, moskovalazet da petroskoilazet lopukse lähtiettih kilvas iäre, estounielazien luadijoin projektua da heijän keksittyy kuvua sen vajuan syvyön da vaikutuksen periä "ei pidänyh todevujakse hyväksyö" monumentuallizen vestokuvan taido-azientiedäjien nevvosto. Kezäkuus vuvvennu 1968 piettih kilvan toine etuappu, sil ezitettih mustopaččahan kaksi uuttu projektua. Sen tuloksen mugah hyväksyttih luadijoin joukon — kuvanvestäjän Boris Ivanovič D’uževan, arhitektoroin Aleksandr Aleksejevič Zavarzinan da Jevgenii Kulagan — ruado[2].
Mustopaččahan azetandupaikan miärättih kerras, se oli uuzi lagevo Onieganjärven randupihan da Leninan prospektan ristavuksel. Ga yhtytottu ilmestynnyzien vaigevuksien täh sen azettamizen aigu alalleh siirrettih: vuvvennu 1969 mustopaččahan avuandupido kačottih liittiä Karjalan avtonoumizen socialistizen nevvostotazavallan 50-merkipäivän pruazniekkah, vuvvennu 1972 — Ligakuun vallankumovuksen 55- da Nevvostoliiton 50-vuozipäivih. Avattih mustopačas 22. kezäkuudu vuvvennu 1973 Petroskoin 270-vuozipäivän nimeh pietyn pruazniekkupivon aigua[2].
Kuvailu
Otto Kuusizen mustopačas luajittih harmai-rouzankarvastu värii Šala-kylän graniitas, se sijoitettih Petroskoin Nevvostolagevole. Kuusinen on kuvattu seizojakse välläs tilas, pal’l’ahin piälöin. Mustopaččahan alustan yläpuoleh on pandu Otto Kuusinen -kirjutes[3]. Figuuru, kudai on kuvattu tarkois akadiemizis muodolois, on luajittu Oniegujärveh päi kaččojakse, sentähgi linnalazet annettih sille Kalastusvalvondu-nimi (ven. Рыбнадзор)[4].
Huomavukset
- ↑ Приказ Министерства культуры Республики Карелия от 18 февраля 2000 года № 38 «Об учете вновь выявленных памятников истории и культуры». Kačondan päivymiäry: 3. heinykuudu 2025. Arhiviiruittu 30. syvyskuudu 2020
- ↑ 1 2 3 Волохова, 2015.
- ↑ Памятник О. В. Куусинену. Республиканский центр по государственной охране объектов культурного наследия. Kačondan päivymiäry: 12. talvikuudu 2020. Arhiviiruittu 26. sulakuudu 2021
- ↑ Памятник Куусинену: и на камнях растут деревья. Петрозаводск говорит (4. kezäkuudu 2014). Kačondan päivymiäry: 1. heinykuudu 2025.
Kirjalližus
- Волохова В. В. Символ советской эпохи: история памятника О. В. Куусинену в Петрозаводске // CARELiCA. — 2015. — № 2 (14). — С. 23—31. — ISSN 2310-6476. — doi:10.15393/j14.art.2015.57.