Oniegujärvi

On otettu Рувики-späi
Järvi
Oniegujärvi
kar. Oniegu, suo. Ääninen, Äänisjärvi, veps. Änine
2 июля 2011. Отдых на Янигубе. - panoramio (2).jpg
Morfometrii
Absol'uuttukorgevus33,3 m
Suurus248[1] × 96[1] км
Pinduala9 720[1] km²
Tilavus295[1] km³
Randuliinii1 810[1] km
Syvin kohtu120[1] m
Keskimiäräine syvys30[1] m
Gidrolougii
Mineralizacien luadusuolatoivezine 
Suolažus0,01 ‰[2] 
Läbinägyvys1,5—8,0 m
Vezistöala
Vezistöalan pinduala53 100[1] km²
Järveh virduajat jovetVitegra, Andoma, Vodla, Šuojogi
Järvespäi virduajua jogiSviri
Sijoittumine
61°38′34″ с. ш. 35°31′08″ в. д.GЯO
AlovehetLeningruadan aloveh, Voulogdan aloveh
Identifikuattorat
Koudu Valdivollizes vezistöluvettelus: 01040100611102000016332[3]
Логотип РУВИКИ.Медиа Медиафайлы на РУВИКИ.Медиа

Oniegujärvi (ven. Оне́го, veps. Änine, suom. Ääninen, Äänisjärvi) on järvi Ven'an luodehpuolel, toizekse suurin suolatoivezine järvi Luadogan jälles Jevroupas[4] da kolmandekse suurin Ven'al. Vuvves 1951 on Ylä-Svirin tegojärven ozannu, se nosti järven pindua 0,3 metril[5].

Läs 80 % järves on Karjalan tazavallas[1], 20 % — Leningruadan da Voulogdan alovehel[6]. Kuuluu Atlantin valdumeren Baltiekkumeren vezistöalah.

Järven pinduala ilmai suariloi on 9690 km², a suariloinke — 9720 km²; vien tilavus — 295 km³; piduhus suvespäi pohjazeh — 248 km, suurin levevys — 91,0 km[1]. Keskimiäräine syvys on 30 m, a maksimualline — 120 m[1] (toizien tiedoloin mugah — 127 m[7]). Korgevus meren pinnaspäi on 33,3 m[1].

Järven pohju on tektounistu alguperiä[1], se sijoittuu suurien geolougizien rakendehien rajal — Baltiekan pohjus järven pohjazes ozas da Ven'an platformu suviozas[8].

Oniegujärven rannoil ollah Petroskoin linnu, Kondupohju da Karhumägi. Oniegujärveh laskehes läs 50 jogie, järvespäi virduau Svirin-jogi[9].

Alguperä

Kartu

Aigazis ven'alazis kirjulähtehis järvie mainitah kui ven. Онего'. Tarkah sen alguperäs ei tietä; paikannimi voi olla ezisuomelastu alguperiä[10].

On olemas mondu nimen alguperän versiedy:

  • akadiemiekku A. M. Šögren sanou, ku järven nimen pohjannu on sana suom. ääni ("iäni"), järven vepsänkieline nimi (Änine — sanas än' "iäni" da deminutiivujuondeh -ine) tarkoittau "iänytty"; sit rodieu — "iänekäs ("bauhui") järvi"[Л 1];
  • A. L. Pogodin on sidä mieldy, ku paikannimi rodih saamelazis sanois agne "čuuru" + jegge "alangomua";
  • professoru da filolougientiedoloin douhturi Irma Mullonen on sidä mieldy, ku nimi on tulluh saamelazes äne da baltiekkumerensuomelazes änine/äniz, mi tarkoittau "suurdu, vägi suurdu"[Л 2].

Hos duumaijahgi, ga järven nimi vouse ei ole kiini Onega-joves, kudai laskehes Vienanmereh[11].

Fiiziekku-muantiijollizet ominažuot

Syvyksien kartu Brokgauzan da Jefronan sanakniigaspäi

Tutkimizen histourii

Vuozinnu 1874—1894 ruadoi gidrogruaffine tutkimusmatku — "Oniegujärven erilline kuvavus", kudaman luadijannu oli Ven'an valdukunnan meriministerstvu, sen tarkoituksennu oli rannikon topogruaffine kuvavus, syvyön miäriämine, Oniegujärven pohjukerrostumien, virdoin da lämbö- da pindutazoloin tutkimine. Tutkimuksen tuloksennu rodih järven piäkartu, "Ohjiet Oniegujärvel sovvandah nähte". Navigacien kartat enzikerdua piästettih ilmah vuvvennu 1906. Jälles niilöi äijän kerdua tarkendettih da piästettih ilmah uvvessah[12].

Muvvostundan histourii

Oniegujärven pohju on jiätikkö-tektounistu alguperiä[Л 1]. Paleozoin aigah (300—400 miljonua vuottu tagaperin) kai nygözen Oniegujärven aloveh oli šel’fumeren vallas muinazen Baltiekan manderen ymbäristöl, kudai sežo oli ekvuattoran lähäzis levevysastielois. Sen aijan pohjujiännöksii ollah hiekkukerrostumat, hiekat, savet, izvestikivet, net peitetäh sangiel kerroksel (enämbi 200 metrii) kristallizen alustan, kudai on graniitas, gneisois da diabazois. Nygyaigaine muanpindu rodih jiätikön toimindan periä (jälgimäine, Valdain jiädymine loppih läs 12 tuhattu vuottu tagaperin). Jiätikön lähtiettyy rodih Litorinmeri, kudaman vien pinnan tazo oli 7—9 metrii korgiemba Baltiekkumeren nygyaigastu tazuo[Л 3].

Rannat, pohjan reljeffu da gidrogruafii

Oniegujärven pinduala on 9720 km² (ilmai suariloi), suurin piduhus on 248 km, suurin levevys on 83 km (Petroskois Vodla-jovensuussah). Pohjazet rannat ollah kallivokkahat, äijäl leikatut, suvizet ollah enimyölleh alahazet, leikkuamattomat[14]. Järven pohjazes puoles mandereh työnnytäh luguzet lahtet da on suurin Oniegantagavoine-niemimua. Niemimuaspäi suvemba on järven suurin suari — Suuri Klimeckii. Suarespäi päivänlaskuh päi on järven syvin kohtu (sadassah metrii da enämbi) — Suuri Oniegu -lahti Kondupohjan (syvys 78 metrissäh), Ilem-Gorskoin (42 metrii), Ližemskoin (82 metrii) da Unickoin lahtiloinke (44 metrii). Järven koillizes puoles työndyy pohjazeh päi suuri lahti, kudaman pohjasozua sanotah Povenčan lahtekse, keskiozua — Oniegantagavozen lahtekse, a suviozua — Pieni Oniegu -lahtekse, niilöin syvys on 40—50 metrii. Syvii kohtii tiä vaihtellah madalat da suariloin joukot, kudamat eroitetah lahten eri ozih[15]. У берегов озера множество камней [Л 1].

Oniegujärven randu
Oniegujärvi talvel (tuhukuu vuvvennu 2021)
Päivännouzu Oniegujärven rannal (elokuu, vuvvennu 2021)
Päivänlasku Oniegujärvel oraskuul vuvvennu 2022 23.00 čuasun aigah (jo algavuttih valgiet yöt)

Järven piäozan — Keskus-Oniegan — pinduala on 5685 km², luguh ottajen Petroskoin da Svirin lahtet[16].

Järves keskimiäräine syvys on 31 metrii, maksimualline syvys syvimäs pohjasozas voi olla 127 metrii. Keskimiäräine syvys keskusozas on 50—60 metrii, lähembä suvie pohju nouzou 20—30 metrissäh. Oniegujärven ominažuksinnu ollah pohjan luguzet ylenemizet da alenemizet. Järven pohjasozas on äijy kuurua, niilöi vaihtellah pohjan korgiet ylenemizet, kudamis rodieu vienalazii bankoi, niilöis puaksuh pyvvetäh kalua tevolližuslaivat. Pohjan suurin oza on muvan peitos[Л 4]. Tavallizinnu muodoloinnu ollah madalat kivikkähät pohjat, sellät (syvät pohjan ylenemizet kivikkähien da hiekkahizien pohjienke, järven suviozas), vienalazet harjat, sežo havvat da ojat. Tämänmoine reljeffu luadiu hyvii ololoi kaloin eländäle[17].

Oniegujärven ominažuksih kuuluu keviälline viennouzu, kudai kestäy 1,5—2 kuudu, vuvven aigah vien pindu vaihteleh 0,9—1 metrissäh. Järvespäi virduamistu miäriäy Ylä-Svirin vezivoimalu. Jovet tuvvah vezivaroi 74 %:ssah (15,6 km³ vuvves), 25 % kuuluu vihmoile da lumiloile. 84 % vien kulutustu menöy järvespäi virduajas Svirispäi (keskimiärin 17,6 km³ vuvves), 16 % — hyöryöndäh vien pinnalpäi. Vien enin miäry on kezäkuul—elokuul, vähin — kevätkuul da sulakuul[Л 4]. Järvel puaksuh ollah bauhut, aldoloin korgevus voi olla 3,5 metrii. Järvi kylmäy keskusozas pakkaskuun puolivälis, rannikko-ozas da lahtilois — kylmykuun lopus — talvikuul. Sulakuun lopus jiä sulau sivujogiloin suulois, järven avvonazes ozas — oraskuul[Л 1]. Vezi järven avvonazis syvis ozis on läbinägyi, nägyy syvyöle 7—8 metrissäh. Lahtilois nägyy vähembä, yhteh metrissäh da vähembägi. Vezi on suolatoi, sen mineralizacii on 10 mg/l[15].

Nägö Oniegujärvele kosmosaspäi. NASAN kuva, oraskuu vuvvennu 2002
Onego lake.jpg
 Цифрами обозначены:
  1. Svirin lahti
  2. Petroskoin lahti da Petroskoi
  3. Suuri Oniegu -lahti
  4. Kondupohjan lahti
  5. Pieni Oniegu -lahti
  6. Oniegantagavozen lahti
  7. Povenčan lahti
  8. Kižin suari
  9. Vodlajärvi da Vodlajärven kanzalline puusto
  10. Ivinskoi tegojärvi
  11. Besov Nos -niemi
  12. Bol'šoi Klimeckii -suari

Vezistöala da suaret

Sviri-joven da Oniegujärven vezistöala

Oniegujärven vezistöalan pinduala on 53 100 km²[1].

Järveh laskehes enämbi 1000 jogie da ojastu, niilöis 52 joven piduhus on enämbi 10 kilometrii da 8 — enämbi 100 kilometrii[18]. Suurimat jovet ollah Vodla da Suunujogi. Järveh sežo virratah Kalajogi, Šoutjärven jogi, Šokša, Orzijogi, Lohijogi, Nengilnka, P'al'ma da äijät muut.

Järven suviozas Svirin lahtes on järvespäi ainavon virduajan Svirin jovenladvu, sil vuvvennu 1953 nostettih Ylä-Svirin vezivoimalu.

Vienanmeren-Baltiekkukanualu yhtistäy järven Vienanmerenke, a Volgu-Baltiekkuvezimatkan kauti Volganke, Kaspien da Mustanmerenke[14]. Konzu vuozinnu 1951—1953 luajittih Ylä-Svirin tegojärvi, järvi rodih tegojärvekse (pinduala — 9720 km²)[1].

Oniegujärven suariloin kogonaine lugu on 1650, niilöin pinduala on 250 km²[1] (toizien tiedoloin mugah, 224 km²[Л 1]). Oniegujärven kuulužin suari on Kiži, sil on samannimine muzei-zapovedniekku XVIII vuozisuan puuhizien kirikkölöinke: Spuasan da Pokrovan kirikönke. Suurin suari järvel on Suuri Klimeckii (147 km²). Sil on mondu kyläkundua, on škola. Toizet suaret: ven. Большой Лёликовский, Suisari[14], ven. Южный Олений остров.

  • Sosnovec-suari

    Sosnovec-suari

  • Petroskoin lahti

    Petroskoin lahti

  • Oniegujärven randu. Voznesenje

    Oniegujärven randu. Voznesenje

  • Järven suaret

    Järven suaret

Eläin- da kazvimuailmu

Oniegujärven madalat rannat ollah suodunuot da vezi, konzu nouzou, upottau niilöi. Järven rannoil da sen suariloil, kažl’u- da kordehheinis pezoitutah sorzat, hanhet da jouččenet. Rannikkomuat ollah koskemattomien meččien peitos[19].

Oniegujärvel nähtih t’ulieniloi[20].

Oniegujärves on erilazii kaloi da selgyrangattomii elättilöi, niilöin joukos on äijy reliktoi jiäkavves. Järves on sterl’adii, järvilohtu, järvitorpua, ojatorpua, paliedu, riäpöidy, siigua, harjustu, kuor'oidu, haugii, särgii, lahnua, karassii, kuhua, ahvendu, kiiškoidu, matikkua da muudu kalua. Kaikkiedah Oniegujärves on 47 lajii kalua, net kuulutah 13 perehkundah da 34 lajih[17].

Ekolougine tila

XX vuozisuan toizel puoliškol vaikutus Oniegujärven sistiemah kazvoi, semmite lijastandan periä. Suurin vaikutus oli järven luodeh- da pohjasozas, kus ollah Petroskoin, Kondupohjan da Karhumäin tevolližuskohtat. Sie eläy 80 % rahvastu da on vezistöalan enämbi migu 90 % tevolližuspotensiualu. Kirjoile pandu lijastamine kolmes tevolližuskohtas on läs 190 miljonua m³ viendy-ojitusvezii da 150 tuhattu tonnua piästyö ilmah vuvves. Tehnogenizien viendyvezien suurus Oniegujärven vezistöalal on läs 315 miljonua m³ vuvves, niilöis 46 % ollah tuotando-talovuollizii vezii, 25 % — puadariviendyvezii da 16 % — ojitus-meleoratiivuvezii. Järveh biogienizien ainehien viendy on: fosforua — 810 tonnua, yhtehizen azoutan — 17 tuhattu tonnua vuvves, а järvespäi Svirin joven vezienke menöy 280 tonnua fosforua da 11,8 tuhattu tonnua azotua, se tarkoittau, ku järveh jiäy 68 % fosforua da 31 % azouttua. Laivasto da motorvenehet (läs 8000 yksikkyö) lähtijöin guazuloinke, vilustussistiemois kuadamizienke, vuodamizienke lijastetah vezii enimyölleh neftituottehil (läs 830 tonnua navigacien aigah), fenoloil (0,5 tonnua), svinčal (0,1 tonnua), vaikun, azoutan da uglerodan oksidoil[21].

Vuozien 1990 allus vuozien 2010 loppussah Karjalan ilmaston lämbenemizen periä järveh suatettih enämbi orguanizii ainehii da kazvettih moizet parametrit kui vien värižys, vzvesin (1,6:s 3:ssah mg/l), ravvan (0,12:s 0,42:ssah mg/l), fosforan (12:s 22:ssah mg/l) da hiilidioksiiduguazun lugu (1,2:s 3,0:ssah mg/l). Samal aigua vien happamus da kisloroudan miäry laskiettihes (jälletysti lugijen 7,22:s 7,12:ssah da 101:s 92:ssah %). Ravvan koncetracien jyrkäs nouzendas yläkerrokses rodih makrozoobentosan luvun vähenemine 6-7 kerdah[22][23]. Sidä paiči vuvves 2007 vuodessah 2016 järven vezistöalah kohtulähtehis kuattih enämbi 80 tuhattu tonnua liga-ainehtu, enämbi migu puolet kuadolois ollah Petroskois da Kondupohjas. Yhtelläh järven vezi on korgiedu luaduu da kuuluu kluassah 2 ("vähäl lijastettu") libo 3 "а" ("lijastettu"). Vies löytys 28 liga-ainehes vaiku kuvvel oli vagavu antropogienine alguperä[24]

Vuvven 2018 tutkimus ozutti, ku yhtehine lajiloin kogonažus da zooplanktonan vuozikauziliikundat Petroskoin lahtes ollah muuttumattomat vuozis 1960[25].

Talovuolline merkičys

Oniegujärven rannoil on Petroskoin, Kondupohjan, Karhumäin linnat, linnanjyttyine pos’olu Povenča. Järvel kulgietah laivat, se on Volgu-Baltiekkumeren vezitien da Vienanmeri-Baltiekan kanualan ozii, se yhtistäy Baltiekkumeren, Kaspien meren da pohjazien merien vezistöalat. Kanualoin da jogiloin sistieman kauti gruuzuloi Petroskoispäi voibi työndiä hos mittumih rannikomerialovehen mualoih: Germuaniespäi Iruanassah. Järven suvirandua pitkin Svirin jovespäi Vitegra-jogessah on kaivettu Oniegan laivoinkullendukanualu[Л 1].

Oniegujärven rannoil on kaksi portua (Petroskoin portu da Karhumäin portu, viizi valgamuo (Kondupohjan, Povenčan, Šalan, Vitegran da Voznesenjen) da mondu azetuspunktua[15].

Alallistu transportuyhtevysty järvie myöte ei ole, ga navigacien aigah siännöllizesti mondu kerdua päiväs Petroskoi — Kiži da Petroskoi — Velikaja Guba reissuloil kävväh matkustajien laivat da meteorat[26][27]. Кроме того, пассажирские суда ходят по маршруту Петрозаводск — Шала[28].

Oniegujärvel vuvves 1972 joga vuottu pietäh Ven’al suurimua "Oniegan purjehvenehien reguattua", se on Ven'an purjehsportan avvonaine čempionuattu kreiserupurjehvenehien keskes[29].

Järvel on kehitynnyh kalan pyvvändy. Pyvvändän puoles tärgiet ollah kaloin 17 lajii: riäpöi, kuor'oi, siigu, matikku, kuha, särgi, kiiškoi, ahven, lahnu, haugi, lohi da palii; vähembäl — jazi, harjus, korbijaine, ängerjäs da karassi[Л 1][30].

  • Laivat Kižin valgamol

    Laivat Kižin valgamol

  • Petroskoin gruuzuportu

    Petroskoin gruuzuportu

  • Vienanmeri-Baltiekkumeren vezisistiemu

    Vienanmeri-Baltiekkumeren
    vezisistiemu

  • Kalastajat-vestokuva Petroskoin randupihal

    Kalastajat-vestokuva Petroskoin
    randupihal

Matkailuresursat

Linnat

Pedri I:n mustopačas Petroskois

Petroskoi on Karjalan tazavallan piälinnu, se on suurin Oniegujärven rannal olii linnu. Sen perusti vuvvennu 1703 Pedri I. Petroskois on äijy arhitektuuran mustomerkii. Kuulužimat niilöis ollah: XVIII vuozisuan lopun Pyöryžän lagevon arhitektuuruansambl'u, endizen vuvven 1790 gubernien miesgimnuazien taloi, vuozien 1950—1960 Karl Marksan prospektan arhitektuuruansambl'u, Oniegujärven randupiha luguzien vestokuvienke — velleslinnoin lahjoinke da toizienke[31].

Kondupohjas tietäh vuvves 1495. Linnan piänähtävyksenny oli Uspen’n’an kirikkö, puuarhitektuuran mustomerki. Kirikkö nostettih vuvvennu 1774. Se oli 42 metrii korgei da oli Ven’an pohjazen korgevimii puuhizii kirikkölöi. Elokuul vuvvennu 2018 kirikkö paloi. Linnas on kaksi kariljonua 23 da 18 kellos, Jiädvorču da Taidodvorču orguanuzualanke[32].

Karhumägi perustettih vuvvennu 1916. Vuvves 1931 se oli Vienanmeren-Baltiekkumeren kanualan rakendamizen piälinnannu. Karhumäispäi 15 kilometrii piäs on Sandarmoh — NKVD:n joukkotappoloin da kiiniotettuloin kanualal ruadanuzien kalmuandukohtu[33].

Kiži-suari

Kižin pogostu

Suaren piänähtävyksenny on Kižin suari samannimizen Valdivollizen histourii-arhitektuuran da etnogruafien muzei-zapovedniekanke. Sen alovehel on XV—XX vuozisualoin 89 puuhizen arhitektuuran mustomerkii. Suaren keskuksennu on Kižin pogostan XVIII vuozisuan arhitektuuruansambl'u, kudamah kuuluu Spuasan kirikkö 22 kupolanke, Pokrovan kirikkö yheksän kupolanke da kellojallat. Vuvvennu 1990 Kižin pogostu rubei kuulumah UNESCON Muailman perindön luvetteluh[34].

Onieganrannikon kallivopiirrokset

Tarkembah kačo Onieganrannikon kallivopiirrokset

Onieganrannikon kallivopiirrokset ollah Oniegujärven päivännouzurannal. Niilöi luajittih 4. vuozituhandel enne meijäna aijanluguu — 2. vuozituhandel enne meijän aijanluguu. Kallivopiirrokset ollah erillizinny joukkoloinnu Besov Nos-, Kladovec-, Gažii-, Peri Nos -niemien kallivoloil da Gurii-suarel. Oniegujärven kallivopiirrokset ollah järvirannal, kudai on 20,5 kilometrii piduhuttu, sie on läs 1200 figuurua da merkii[35].

Heinykuul vuvvennu 2021 Onieganrannikon kallivopiirrokset (yhtes Vienanmeren kallivopiirroksienke) ruvettih kuulumah UNESCON kul’tuuruperindön objektoih[36].

3. oraskuudu vuvvennu 2024 Ven’an UNESCOH liityndän 70-vuozipäiväkse piästettih ilmah Onieganrannikon da Vienanmeren kallivopiirroksile omistettu poštubloukku[37].

Markat: Onieganrannikon da Vienanmeren kallivopiirrokset

Eriže suojeltavat luonnon alovehet

Oniegujärven randoi myöte ollah moizet luonnonkompleksat da objektat, kudamis on erilline suojelutaba:

  • "Oniegujärven" — suojeltavu luonnonkompeleksu alovehellizen merkičyksenke, on Oniegujärven luodehrannikol Vitegran piiris. Kompleksan rajois on kaksi luonnon mustomerkii: Andom-mägi da Piätteniččän kangas[38].
  • "Muroman suojelualoveh" on kompleksusuojelualoveh alovehellizen merkičyksenke, kudai on Oniegujärven päivännouzurannal Baranji lbi[ru] — niilöi muovai jiätikkö. Sie on arheolougizien mustomerkilöin kompleksu: luguzet muinazet kalmat, azetuskohtat, kallivopiirrokset. Suojelualovehel on ainavoluaduine jätikön jälgehine luonnon mustomerki — Muroman järvi-laguunu, kudai on Oniegujärvespäi kilometrin piduhizel mual, sie on kul’tuuruperindön mustomerki XIV vuozisual perustettu Muroman Uspen’n’an miesmanasteri[39].
  • Čolmužin niemykky on geolougine luonnon mustomerki alovehellizen merkičyksenke, kudai on Oniegujärven koillisozas Oniegantagavozen lahtes Karhumäin piirin alovehel, se on kaunis hiekkuniemi, kudai työndyy koillizeh päi 13 kilometrile, se rodih Nevskoin jiävyndän aigah[40].
  • Orovskii niemimua (Orovnavolok) on luonnonkompleksu stuatusanke "muat histourii-kul’tuurizen tarkoituksenke", se on Oniegujärven Povenčan lahtes Karhumäin piirin alovehel. Niemimuan levevys on 2,5 kilometrissäh da piduhus 8 kilometrii, se on fl'uviogl'aciualine suusto (toizin sanoin roittu jiätikön virduajien sulamisvezien toimindas) da sit on čuuruu da vierinkivie da čärii sellis korgevuol 90 metrissäh meren pinnaspäi. Niemimuan alovehel on enämbi 30 arheolougistu mustomerkii federuallizen merkičyksenke — mezolitan aijas aigazeh Keskiaigassah[41].
  • Klim-mägi (Klim-niemimua) on luonnon mustomerki alovehellizen merkičyksenke, se on Oniegujärven pohjasozas Povenčan da Oniegantagavozen lahten välis Karhumäin piirin alovehel. Suojeltavannu on Klim-niemimua Klim-mäinke (86,0 m) da hiekku-čärikezoirannoinke, niilöin piduhus on 2,5 kilometrii Klim Nos -niemen lähäl niemimuan päivännouzurannal. Klim Nos -niemi on fl'uviogl'aciualine suusto nelländen jiäkavven loppumorienoinke suurien loukkohavvoinke, kudamien syvys on 20 metrissäh, net roittih jiämöhkälehien sulettuu čuurujiännöksien al[42].
  • "Kižin suojelualoveh" on zoolougine suojelualoveh federuallizen merkičyksenke Oniegujärven luodehpuolen kallivosuariloil Karhumäin piirin alovehel, sih kuulutah suaret Suuri Klimeckii da Kiži da niilöih kuului yksikilometrihine vezialoveh. Niilöil on stuatussu "muat histourii-kul’tuurizen perindön tarkoituksenke"[43].
  • "Järventagazen suojelualoveh" on kompleksusuojelualoveh alovehellizen merkičyksenke, kudai on Oniegujärven luodehozas Petroskoin lahten koillisozan rannal da Baranii Bereg -niemimuan alovehel Petroskoin linnukunnnas da ozittain Onieganrannikon piiris. Suojelualovehel on järviterrassoi rannikkuo pitkin[44]. Suojelualovehen luodehozas on Čortov stul -kohtu, geolougine luonnon mustomerki, kudamas on tulimäin luajittuloi kerrostumii, niilöik on läs 2 miljardua vuottu[45].
  • Oniegujärven rannikko on luondo-rekriaciialoveh Onieganrannikon piiris Oniegujärven päivänlaskurannal 10 kilometrii suveh päi Petroskoispäi, sih kuuluu kaksi klasterua: № 1 "Hiekkahine" (N’oluksan jovensuusdu lähäl) da № 2 "Orzijoven" (Orzijovensuun lähäl)[46].
  • Ščeleiki on luonnon geolougine mustomerki alovehellizen merkičyksenke Oniegujärven lounasrannikol Podporožjan piiris, se on Šokšan sellän suvin’okan kallivopal’l’astumii, net on roittu proterizoin gabbro-diabazois da kvarcitois, net jyrkäh loppietahes rannalluo. Tämä reljefan oza on erinomaine toizien Sviri-Lovatskoin alovehen muvvostumizien kohtah. Tiä voibi nähtä morienoi, fl'uviogl'aciualizii čuuruloi, hiekkukezoirandukerrostumii. Suojeltavannu sežo on kallivopaltieloin, jyrkändehien da karniizoin kazvimuailmu, kudamua ezitetäh igivahnat pedäjät da kadajat[47].
Andom-mägi
Mustujovensuu
Besov Nos -niemi
Čolmužin niemykky
Čortov Stul -kohtu
Oniegujärven rannikko N’oluksan da Orzijoven suuloin välis

Huomavukset

Kirjalližus
  1. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 Кисловский, 1974, с. 104—105.
  2. ↑ Керт, 2007.
  3. ↑ Даринский, 1975, с. 14—26.
  4. ↑ 1 2 Даринский, 1975, с. 43—45.
Toizet lähtehet
  1. ↑ ISBN 987-5-9274-0450-6.
  2. ↑ Туризм в Карелии. Kačondan päivymiäry: 29. syvyskuudu 2019. Arhiviiruittu 29. syvyskuudu 2019
  3. ↑ Ресурсы поверхностных вод СССР: Гидрологическая изученность. Т. 2. Карелия и Северо-Запад / под ред. Е. Н. Таракановой. — Л.: Гидрометеоиздат, 1965. — 700 с.
  4. ↑ Карелия: энциклопедия: в 3 т. / Гл. ред. А. Ф. Титов. — Т. 2: К — П. — Петрозаводск: ПетроПресс, 2009. — С. 324—326. — 464 с. — ISBN 978-5-8430-0125-4 (т. 2)
  5. ISBN 9785948020495.
  6. ↑ Республика Карелия. официальный сайт thumbстерства Природных Ресурсов и Экологии Российской Федерации. Kačondan päivymiäry: 17. kezäkuudu 2017. Arhiviiruittu originualaspäi 26. ligakuudu 2017
  7. ↑ Онежское озеро. География. Современная иллюстрированная энциклопедия — М.: Росмэн. Под редакцией проф. А. П. Горкина. 2006.
  8. ↑ Бискэ Г. С., Лак Г. Ц., Лукашов А. Д., Горюнова Н. Н., Ильин В. А. Строение и история котловины Онежского озера. — Петрозаводск: Карелия, 1971. — С. 3. — 74 с.
  9. ↑ Котляков В. М. Оне́жское о́зеро // Словарь современных географических названий. — Агентство прав «У-Фактория». Институт географии РАН, 2006.
  10. АСТ, 2001. — ISBN 5-17-002938-1.
  11. ↑ Серебренников Б. А. Волго-Окская топонимика на территории европейской части СССР. www.bibliorossica.com. Kačondan päivymiäry: 8. syvyskuudu 2019. Arhiviiruittu 15. kylmykuudu 2016 // Вопросы языкознания. 1955. № 6.
  12. ↑ Карелия: энциклопедия: в 3 т. / гл. ред. А. Ф. Титов. Т. 2: К — П. — Петрозаводск: ИД "ПетроПресс", 2009. С. 334—464 с.: ил., карт. ISBN 978-5-8430-0125-4 (т. 2)
  13. ↑ Атлас океанов. Термины, понятия, справочные таблицы. — М.: ГУНК МО СССР, 1980. С. 140—147.
  14. ↑ 1 2 3 Географический энциклопедический словарь: Географические названия — М.: Советская энциклопедия, 1983. — С. 319.
  15. ↑ 1 2 3 Онежское озеро — Россия, Russia. russia.rin.ru. Kačondan päivymiäry: 8. syvyskuudu 2019. Arhiviiruittu 9. talvikuudu 2017
  16. ↑ Озёра Карелии / Б. М. Александров, Н. А. Зыцарь, П. И. Новиков, В. В. Покровский, И. Ф. Правдин. — Петрозаводск: Госиздат Карельской АССР, 1959. — С. 86. — 618 с. — 3 000 экз.
  17. ↑ 1 2 Карелия. Туристский портал. www.ticrk.ru. Kačondan päivymiäry: 8. syvyskuudu 2019. Arhiviiruittu 14. heinykuudu 2015
  18. ISBN 978-5-9274-0432-2.
  19. ↑ X-team. Онежское озеро. Kačondan päivymiäry: 8. kevätkuudu 2012. Arhiviiruittu originualaspäi 8. kevätkuudu 2012
  20. ↑ Первушкин А. Тюлени на Онежском озере // Ленинская правда. 1975. 20 апреля.
  21. ↑ Антропогенные факторы влияния на экосистему Онежского озера. novgen.freeservers.com. Kačondan päivymiäry: 8. syvyskuudu 2019. Arhiviiruittu 12. oraskuudu 2019
  22. ↑ Калинкина Н.М., Теканова Е.В., Сабылина А.В., Рыжаков А.В. Изменения гидрохимического режима Онежского озера с начала 1990-х годов (angl.) // Известия Российской академии наук. Серия географическая.. — 2019. — No. 1. — P. 62—72.
  23. ↑ Калинкина, Наталия Михайловна, Николай Николаевич Филатов, Елена Валентиновна Теканова, and Андрей Федорович Балаганский. Многолетняя динамика стока железа и фосфора в Онежское озеро с водами р. Шуя в условиях климатических изменений (angl.) // Региональная экология. — 2018. — Vol. 2. — P. 65—73.
  24. ↑ Строков, Александр Александрович, А. Ю. Санин, П. Н. Терский, и М. О. Фатхи. Современная гидроэкология Онежского озера и его бассейна (angl.) // Актуальные проблемы геологии, геофизики и геоэкологии 2018. Материалы XXIX молодежной научной школы-конференции, посвященной памяти члена-корреспондента АН СССР К.О. Кратца и академика РАН Ф.П. Митрофанова, г. Петрозаводск. — P. 295.
  25. ↑ Фомина, Юлия Юрьевна, and Мария Тагевна Сярки. Современное состояние зоопланктона Петрозаводской губы Онежского озера и его отклик на изменение климата (angl.) // Труды Карельского научного центра Российской академии наук. — 2018. — Vol. 9.
  26. ↑ Межгород (Водный транспорт Петрозаводска и Карелии). Kačondan päivymiäry: 23. pakkaskuudu 2010. Arhiviiruittu originualaspäi 27. heinykuudu 2018
  27. ↑ Информация о движении пассажирских судов на о. Кижи, о. Валаам, о. Соловки. Kačondan päivymiäry: 16. kezäkuudu 2010. Arhiviiruittu originualaspäi 10. sulakuudu 2010
  28. ↑ Вести Карелия. Кометы пойдут на Шалу. Kačondan päivymiäry: 23. pakkaskuudu 2010. Arhiviiruittu originualaspäi 20. heinykuudu 2011
  29. ↑ Официальный интернет-портал Республики Карелия «Карелия официальная». www.gov.karelia.ru. Kačondan päivymiäry: 8. syvyskuudu 2019. Arhiviiruittu originualaspäi 19. kevätkuudu 2019
  30. ↑ Онежское озеро (Республика Карелия). Рыбалка на Онеге. Рыбы и их места обитания. Kačondan päivymiäry: 26. pakkaskuudu 2013. Arhiviiruittu originualaspäi 12. ligakuudu 2012
  31. ↑ Адthumbстрация Петрозаводска. Официальный сайт. Kačondan päivymiäry: 11. ligakuudu 2020. Arhiviiruittu 12. ligakuudu 2020
  32. ↑ Жемчужина Карелии — город Кондопога. Kačondan päivymiäry: 25. pakkaskuudu 2010. Arhiviiruittu 1. kevätkuudu 2010
  33. ↑ Митин И. И. Карельские зарисовки. Обыкновенный город у северного экстремума Онежского озера. Медвежьегорск (недоступная ссылка — история). «Первое сентября». Kačondan päivymiäry: 4. tuhukuudu 2010. Arhiviiruittu 24. elokuudu 2011
  34. ↑ Государственный историко-архитектурный и этнографический музей-заповедник «Кижи» (Официальный сайт) (недоступная ссылка — история). Kačondan päivymiäry: 4. tuhukuudu 2010. Arhiviiruittu 24. elokuudu 2011
  35. ↑ Карелия Официальная — Официальный портал органов государственной власти Республики Карелия. — Петроглифы на восточном берегу Онежского озера. Kačondan päivymiäry: 4. tuhukuudu 2010. Arhiviiruittu originualaspäi 16. syvyskuudu 2011
  36. ↑ Признание петроглифов Карелии ЮНЕСКО позволит развивать памятник с учетом мнения ученых. ТАСС (28. heinykuudu 2021). Kačondan päivymiäry: 30. heinykuudu 2021. Arhiviiruittu 30. heinykuudu 2021
  37. ↑ 3 мая к 70-летию присоединения России к ЮНЕСКО в обращение вышел почтовый блок, посвящённый петроглифам Онежского озера и Белого моря. АО «Марка». Kačondan päivymiäry: 3. oraskuudu 2024. Онежские петроглифы, АО "Марка" (3 oraskuudu 2024). Дата обращения: 3 oraskuudu 2024.
  38. ↑ ООПТ России: Онежский. ФГБУ "ААНИИ". Kačondan päivymiäry: 21. heinykuudu 2022.
  39. ↑ ООПТ России: Муромский. ФГБУ "ААНИИ". Kačondan päivymiäry: 21. heinykuudu 2022.
  40. ↑ ООПТ России: Челмужская коса. ФГБУ "ААНИИ". Kačondan päivymiäry: 21. heinykuudu 2022.
  41. ↑ ООПТ «Полуостров Оровский». Вологодское отделение РГО. Kačondan päivymiäry: 21. heinykuudu 2022. Arhiviiruittu 18. pakkaskuudu 2020
  42. ↑ ООПТ России: Клим-гора. ФГБУ "ААНИИ". Kačondan päivymiäry: 21. heinykuudu 2022.
  43. ↑ ООПТ России: Кижский. ФГБУ "ААНИИ". Kačondan päivymiäry: 21. heinykuudu 2022.
  44. ↑ ООПТ России: Заозерский. ФГБУ "ААНИИ". Kačondan päivymiäry: 21. heinykuudu 2022.
  45. ↑ ООПТ России: Урочище "Чёртов стул". ФГБУ "ААНИИ". Kačondan päivymiäry: 21. heinykuudu 2022.
  46. ↑ ООПТ России: Побережье Онежского озера. ФГБУ "ААНИИ". Kačondan päivymiäry: 21. heinykuudu 2022. Arhiviiruittu 29. kezäkuudu 2021
  47. ↑ ООПТ России: Щелейки. ФГБУ "ААНИИ". Kačondan päivymiäry: 21. heinykuudu 2022.

Kirjalližus

  • Биоресурсы Онежского озера / Сост. В. И. Кухарев, А. А. Лукин. — Петрозаводск: КарНЦ РАН, 2008. — 272 с. www.krc.karelia.ru. Kačondan päivymiäry: 8. syvyskuudu 2019. Arhiviiruittu 26. ligakuudu 2019
  • Богословский Б. Б., Георгиевский Ю. М. Онего. — Л.: Гидрометеоиздат, 1969. — 120 с. — 35 500 экз.
  • Гидрохимия Онежского озера и его притоков / под. ред. Н. Ф. Соловьева. — Л.: Наука, 1973. — 243 с.
  • Даринский А. В. Ленинградская область. — Л.: Лениздат, 1975.
  • Динамика водных масс Онежского озера / Отв. ред. Т. И. Малинина; Академия наук СССР, Институт озероведения. — Л.: Наука. Ленингр. отд-ние, 1972. — 208 с.
  • Зоопланктон Онежского озера. — Л.: Наука, 1972. — 326 с.
  • Озёра Карелии / Александров Б. М., Зыцарь Н. А., Новиков П. И., Покровский В. В., Правдин И. Ф. — Петрозаводск: Госиздат Карельской АССР, 1959. — С. 86—135. — 618 с. — 3 000 экз.
  • Озерецковский Н. Я. Путешествие по озёрам Ладожскому и Онежскому. — Петрозаводск: "Карелия", 1989. — 208 с.: ил.
  • Онежское озеро / Науч. ред. Г. С. Бискэ. — Петрозаводск: "Карелия", 1975. — 166 с.: ил.
  • ISBN 978-5-7378-0097-0.
  • Кисловский С. В. Знаете ли вы? Словарь географических названий Ленинградской области. — Л.: Лениздат, 1974.
  • Литоральная зона Онежского озера. — Л.: Наука, 1975. — 244 с.
  • Молчанов И. В. Онежское озеро. — Л.: Гидрометеоиздат, 1946. — 208 с.
  • Онежское озеро: Экологические проблемы / Отв. ред. Н. Н. Филатов. — Петрозаводск, 1999
  • Шокальский Ю. М. Онежское озеро // Энциклопедический словарь Брокгауза и Ефрона : в 86 т. (82 т. и 4 доп.). — СПб., 1890—1907.
  • Палеолимнология Онежского озера / под ред. Г. Г. Мартинсон, Н. Н. Давыдовой. — Л.: Наука, 1976. — 202 с.
  • Петрозаводская губа Онежского озера / отв. ред. Х. Ф. Лифшиц. — Петрозаводск: КФ АН СССР, 1981. — 168 с.
  • Петрозаводское Онего и его лимнологические особенности / науч. ред. З. С. Кауфман. — Петрозаводск: КФ АН СССР, 1984. — 182 с.
  • Притоки Онежского озера. — Петрозаводск: КарНЦ РАН, 1990. — 163 с.
  • Растительный мир Онежского озера. — Л.: Наука, 1971. — 194 с.
  • Семенович Н. И. Донные отложения Онежского озера. — Л.: Наука, 1973. — 104 с.
  • Советов С. А. Онежское озеро. — Пг.: Тип. Мор. м-ва в Глав. Адмиралтействе, 1917. — 164 с.
  • Тепловой режим Онежского озера. — Л.: Наука, 1973. — 326 с.
  • Экосистема Онежского озера и тенденции её изменения / Под ред. З. С. Кауфмана. — Л.: Наука, 1990. — 264 с.

Kartumaterjualat

Linkat

Lähteh - "https://olo.ruwiki.ru/w/index.php?title=Oniegujärvi&oldid=126189035"