Anuksen hengelline seminuarii

On otettu Рувики-späi
Anuksen hengelline seminuarii
Олонецкая духовная семинария.Петрозаводск.jpg
Perustanduvuozi 1829
Konfessii pravosluavii
Kirikkö Ven'an pravosluavine kirikkö
Sijoittumine Petroskoi
Логотип РУВИКИ.Медиа Медиафайлы на РУВИКИ.Медиа
Герб России

Ven'an Federacien kanzoin
kul'tuuruperindön objektat
№ 101410181230005

Anuksen hengelline seminuarii (ven. Оло́нецкая духо́вная семина́рия) on hengelline keskiopastuslaitos Anuksen gubernies, ruadoi vuozinnu 1829—1918. On Petroskoin linnas.

Histourii

Enzimäine seminuarii nimel Anuksen seminuarii avattih Novgorodan jeparhien Anukselas-Kargopolin vikariatstvas vuvvennu 1780. Se oli Aleksandr Svirskoin manasterin Sroičan ozastos. Seminuarien prefektannu oli igumen Apollos[1]. Vuvvennu 1784 manasteris oli tulipalo. Konzu hävii vikariatstvu vuvvennu 1787, salvattihgi Anuksen seminuarii, sen opastujii työttih Arhangelin hengellizeh seminuarieh.

XIX vuozisada

Sen jälles, kui vuvvennu 1828 perustettih iččenäine Anuksen jeparhii, 27. heinykuudu vuvvennu 1829 perustettih hengelline seminuarii Petroskois. Sen virrallizet avuajazet ristukierronke oli 27. ligakuudu vuvvennu 1829, niilöis oli Anuksen gubernuattoru A. I. Jakovlev  (ven.) (olo.. Enzimäzekse rektorakse rodih arhimandriittu Apollinarii (Vigil’anskii), endine R’azanin seminuarien rektoru.

Seminuarien kluasat oldih Petroskoin hengellizen opiston kivitalois Vladimiran randupihal. Seminuaries opastunnuot, kudamii vuvvennu 1929 oli 75 hengie, elettih yksittäzis fatierois[2].

Ustuavan mugah Anuksen hengelline seminuarii kuului Piiterin opastusokrugah.

Seminuarien enzimäzinny opastajinnu oldih vuvvennu 1829 Piiterin hengellizen akadiemien  (ven.) (olo. loppenuot magistru Dormidont Vasiljevič Sokolov da teolougien kandiduatat Aleksandr Anisimovič Lastočkin, P’otr Nikolajevič Smirnov, Pavel F’odorovič Sol’arskii da vuvves 1830 Ivan Aleksejevič Vinogradov[2].

Allus seminuaries oli kolmekluassahine opastuskursu, vuvves 1872 otettih käyttöh kuvven vuvven opastundu: oli nelli vuottu perusopastundua da kaksi vuottu teolougien kursua, opastujat maksettih elättämizes. Seminuaries oli kolme ozastuo — paginantaijon, filosoufien da teolougien[3]. Vuozissah 1840 monien opastusianehien opastus meni latinan kielel. Teolougien opastsusainehien ližäkse opastettih histouriedu, muantieduo, matemuatiekkua, filosoufiedu, luonnontiedoloi, kirikköpajatandua.

Endizen Anuksen hengellizen seminuarien taloi (2017)
Endizen Anuksen hengellizen seminuarien piätulenduveriän krinčat

Enziallus seminuarien kirjastos oli opastus- da teolougiikniigua, sit sih rubei kuulumah arhijepiskoppu Ignatijan (Sem’onovan) oma kirjasto, sen häi jätti perindökse vuvvennu 1850, da toizien opastajien kniigat. Liženi sežo kniigua, kudamat oldih ruokos Petroskoin kafedrualukirikös. Paiči opastuskniigoi kirjastos oli muinas-ven’alazii käikirjutettuloi da vahnoi painettuloi kniigoi.

Vuvves 1845 vuodessah 1867 da vuvves 1895 vuodessah 1906 seminuaries opastettih liečetiijon perustehii[4][2]. Vuvvennu 1845 opastusohjelmah liženi muatalovuon kursu.

Vuvves 1830 vuodessah 1872 seminuarien opastujat opastuttih karjalan kieldy (opastajat — Il’jinskii Vasilii Vasiljevič (1830—1856) da Modestov Grigorii Romanovič (1857—1872))[2].

Vuvvennu 1855 seminuarien tyveh avattih missionieruozasto, kus opastettih borčan taboih vahnah uskoh kuulujienke.

2. heinykuudu vuvvennu 1863 seminuarieh kävyi cesareviču Nikolai Aleksandrovič  (ven.) (olo.. Tämän tapahtuman mustokse seminuarien zualas avattih mruamorulaudu[2].

8. oraskuudu vuvvennu 1866 oli seminuarieh kuulujan pyhänpäivän školan pruazniekallizet avuajazet. Sie opastuttih Petroskoin muanruadajien da meščanoin 8-16-vuodizet lapset[2].

Vuvvennu 1867 seminuarii rubei kuulumah Pyhän Sinodan alazeh Opastuskomitiettah. Sinävuon ei roinnuh muatalovuon da liečetiijon opastumistu[2].

Uuzi nellikerroksine seminuarien taloi (nygyaigazien Gogol’an da Antikazen uuliččoin kulmu) nostettih vuozinnu 1869—1872 Anuksen gubernien arhitektoran M. P. Kalitovičan  (ven.) (olo. projektan mugah (rakendai — Petroskoin 1. gil’dien kauppumies J. G. Pimenov. Taloi pyhitti 27. elokuudu vuvvennu 1872 Anuksen da Petroskoin jepiskoppu Ionafan. Sih aigah se oli suurin siviilirakendus Petroskois da Anuksen gubernies. Luondalkerrokses oli keitändyperti, "leibyperti", "vuassuperti", aittu da huonus käskyläzih niškoi. Enzimäzel kerroksel oldih rektoroin, inspektoran da ekonoman fatierat, opastujien syöndyperti da seminuarien bol’ničču, kudamas oli kolme paluattua 12 voimattomah niškoi pienen aptiekanke. Toizes kerrokses oli kirjasto, kuuzi opastuspertii da kerähmölöin zualu. Kolmandel kerroksel oldih magavopertit 150 opastujah niškoi, seminuarien kirikkö da voimisteluzualu[2].

Elokuul vuvvennu 1877 seminuarieh kävyi Pyhän Sinodan ober-prokuror, Ven’an valdukunnan rahvahan opastuksen ministru gruaffu D. A. Tolstoi  (ven.) (olo..

Opastusvuvvennu 1881/82 seminuaries opastui 176 hengie.

Elokuul vuvvennu 1886 seminuaries uvvessah avattih histourien da ven’alazen hallelmuksen da sektanstvan ilmendyslaitos[2].

Syvyskuul vuvvennu 1886 pyhänpäivän školas rodih ezimerkilline alguškola, kudamas opastettih joga päiviä kirikkö-prihodan školan programman mugah[2].

Vuvvennu 1898 seminuaries luajittih obrazoinmualuandan kluassu Anuksen da Petroskoin jepiskopan Nazarijan alguhpanos da varoih. Piirustandan da obrazoinmualuandan opastajannu oli ijeromanuahu Luka (Bogdanov), kudai sidä enne mualai Valamoin manasterimuan piäkirikön[5]. Joga vuottu Äijänpäivän nedälil seminuarien pruazniekkuzualas piettih opastujien mualattuloin kuvien ozutteluloi[2].

Vuvves 1898 seminuarien tyves ruadoi ven. «Олонецкие епархиальные ведомости»-lehten toimitus, vuvves 1913 — Anuksen gubernien tutkimusseuru. Seminuarien tyves ruattih teolougien kursat, pyhänpäivän škola.

XX vuozisada

Vuvvennu 1904 opastujil roittih omat opastussovat. Niilöih kuuluttih mustu šinelin muodoine pal’to, kaksirivine s’urtukku sinizes vatties pystykagluksenke, sinizen kantan da metallunyblienke. Ližäkse oldih ruadosovat — kaksipuoline tužurku metallunyblienke petloinke kaglukses da sinizen kantanke, furašku gerbanke da sinizen kantanke[2].

Vuozinnu 1911—1918 seminuarien talois oli Karjalan pravosluavizen velleskunnan joganedälihizen ven. «Олонецкая неделя»-lehten toimitus. Lehten redaktorannu oli seminuarien rektoru Grigorii (Čukov)[2].

Vuvvennu 1913 seminuaries perustettih kieli- da puhundusoittimien orkestrat.

I Muailman voinan aigah (1914—1918) seminuarien enzimäzel kerroksel oli lazariettu ruanittuloih saldattoih niškoi, kudamah sai sijoittua 60 hengessäh. Keviäl vuvvennu 1915 frontale omas tahtos lähtiettih seminaristat K. Magajev, A. Oševenskii, I. Stručkov da A. Trojickii, sodaopistoh piästih opastumah А. Gromov, V. Hotenovskii, A. Voznesenskii, I. Petrovskii, N. Pospelov, P. Lebedev, I. Gromov, A. Zverolovlev, F. Uspenskii da P. Petrov[2].

Vuozinnu 1916/17 seminuaries opastui 191 hengie.

Anuksen hengellizen seminuarien jalgumiäččyjoukko oli Petroskoin jalgumiäččykižan alguhpanijoi — vie vuvvennu 1917 sen kižai Petroskoin enzimäzen joukonke "Sport"[6].

Seminuarii heitti ruandan 5. kezäkuudu vuvvennu 1918 (opastusprocesan loppupäivy). Anuksen hengellizen seminuarien halličus ei ruvennuh toimimah Petroskoin linnan opastusozaston azetukses 21. heinykuudu vuvvennu 1918[7]. Taloit vuvvennu 1918 annettih Rahvahan opastuksen komissuariatan hantuzih 7. Ruadoškolan da Rahvahan yliopiston sijoittumizekse. Samal aigua seminuarien talois oli Petroskoin lazariettu № 1, Anuksen polkan artdivizionat, Murmanskan raududorogan erähät ozastot da toizet laitokset. Vuvvennu 1919 taloit kogonah annettih sodavirrastoloile, sen opastusinventari da arhiivu lykättih pihale da poltettih. Fligelis, kudai kuului seminuarieh vuozinnu 1920, oli 1. astien 8. Nevvostoškola.

Seminuarien salvattuu sen kirjasto annettih Gubernien keskuskirjastoh-luvendupertih. Jälles vallankumovustu seminuarien kirjastoh liženi kniigoi endizien opastajien kirjjastoloispäi[8]. Täl aigua Anuksen hengellizen seminuarien kniigat ollah ruokos Karjalan tazavallan kanzallizes kirjastos da Kanzallizes arhiivas, Petroskoin valdivonyliopiston tiedokirjastos, Ven’an valdivollizen kirjaston käzikirjutuksien ozastos.

Nellikerroksine kivitaloi, kudamas oli seminuarii, Karjalan avtonoumizen socialistzien nevvostotazavallan Ministroin Nevvoston azetukses № 199 21. sulakuudu vuvvennu 1971 rodih valdivon vardoittavannu kui histourien da arhitektuuran mustomerki.

Anuksen hengellizen seminuarien rektorat

  • Apollinarii (Aleksei F’odorovič Vigil’anskii), arhimandriittu (1829—1834), myöhembi Čigirinskoi jepiskoppu;
  • Iosif (Pozdišev Ivan Jegorovič), arhimandriittu (1834: miärätty, virgah ei tulluh);
  • Gideon (Vinogradov), arhimandriittu (1834—1835);
  • Veniamin (Vasilii Kolokolov), arhimandriittu (1835—1838)[2];
  • Avgustin (Polonskii), arhimandriittu (1838—1852);
  • Porfirii (Karabinevič F’odor Mihailovič), arhimandriittu (1852—1855);
  • Feofan (Govorov Georgii Vasiljevič), arhimandriittu (1855—1856), myöhembi Vladimiran da Suzdalin jepiskoppu;
  • Vitalii (Vasilii Makarovič Vertogradov), arhimandriittu (1856—1864), myöhembi Tomskan da Semipalatinskan jepiskoppu;
  • Ionafan (Rudnev Ivan Naumovič), arhimandriittu (1864—1866), myöhembi Jaroslavl’an da Rostovan arhijepiskoppu;
  • Mefodii (Lapčinskii-Mihailov Ivan Pavlovič[9]), arhimandriittu (1866—1871);
  • Ščeglov P’otr Filippovič, protejijerei (1871—1894);
  • Stefan (P’otr Jelisejevič Kistrusskii), arhimandriittu (1895—1897;
  • Nafanajil (Trojickii Nikodim Jelisejevič), arhimandriittu (1897—1902), myöhembi Har’kovan mitropoliittu;
  • Jevgeny (Mertsalov Jevgeny Aleksandrovitš), arhimandriittu (1902—1903), myöhembi Anuksen da Petroskoin jepiskoppu;
  • Faddei (Uspenskii Ivan Vasiljevič), arhimandriittu (1903—1908), myöhembi Kalininan arhijepiskoppu, jepiskoppu;
  • Arsenii (Smolenec Aleksandr Ivanovič), arhimandriittu (1908: miärätty, ei virgah tulluh); myöhembi Rostovan da Taganrogan jepiskoppu, Semipalatinskan arhijepiskoppu;
  • Nikodim (Kononov Aleksandr Mihailovič), arhimandriittu (1909—1910), myöhembi Belgorodan jepiskoppu;
  • Nikolai Kirillovič Čukov, protejijerei, (1911—1918[10]), myöhembi Leningruadan da Novgorodan metropoliittu Grigorii.

Seminuarien inspektorat

  • Varlaam (Denisov Vasilii Porfirievič) 1829—1833, ijeromanuahu, myöhembi Jekaterinburgan arhijepiskoppu;
  • Vassian (Vasilii Ivanovič Čudnovskii) 1833—1834, ijeromanuahu, myöhembi Jekaterinburgan jepiskoppu;
  • Ariston (Aleksandr Voznesenskii) 1834—1835, ijeromanuahu[2];
  • Vassian (Čudnovskii) 1835—1838;
  • Ariston (Aleksandr Voznesenskii) 1838—1842[2];
  • Feofilakt (F’odor Dmitrijevič Gubin) 1842—1850, ijeromanuahu, myöhembi Kavkuazan da Jekaterinodaran jepiskoppu;
  • Vasilii Mihailovič Gil’arovskii, palveli 1850;
  • Pavel (Bobrov), ijeromanuahu, 1850—1854[2];
  • Dmitrii (Odincovov), ijeromanuahu, 1854—1855[2];
  • Asinkrit (Andrei Stepanovič Vereščagin), arhimandriittu, 1855—1860[2];
  • Afanasii (Andronik Plavskii), arhimandriittu, 1860—1864;
  • Gelasii, arhimandriittu, 1866—1868;
  • P’otr Filippovič Ščeglov, pappi, 1868—1871;
  • Ivan Vladimirovič Orfinskii, 1871—1893;
  • Vasilii, ijeromanuahu, 1894[11];
  • Ioann (Levickii), 1895—1896, ijeromanuahu, myöhembi Kubanin ja Jekaterinodaran jepiskoppu;
  • Aleksandr Petrovič Nadežin, 1896—1897;
  • F’odor Aleksandrovič Milotvorskii, palveli vuvves 1897;
  • Konstantin Ivanovič Orfinskii, 1897—1899[12];
  • Iakov (Koltovskii), ijeromanuahu, 1900—1901;
  • Jevgenii (Mercalov), ijeromanuahu, 1901—1902, myöhembi Anuksen jepiskoppu;
  • Jevgenii Aleksandrovič Zefirov, vuvvennu 1902;
  • Vasilii Ivanovič Lebedev, 1902—1915;
  • Sergei Ivanovič Gorskii, 1915—1917;
  • Nikolai Petrovič Gromov, vuvvennu 1918[13].

Kuulužat opastajat da opastujat

Seminuarien ruadoaigah sen tävvellizen kursan loppi 1568 kazvattii. Opastajinnu ruadoi enämbi 200 opastajua. Ven’an histourien, tiijon da hengellizen kul’tuuran toimijoinnu, kudamat opastettih da opastuttih seminuaries, oldih Ven’an pruavosluavizen kirikön teolougat Feofan (Govorov), mitropoliittu Veniamin (Vasilii Kazanskii), arhijepiskoppu Venedikt (Viktor Plotnikov), protejirei F. Sol'arskii, protejirei Aleksandr Zdravomislov, protejirei Iosif Serdcev, histourientutkii Jakov Jelpidinskii, arhijepiskoppu Faddei (Uspenskii) da muut, paikallizet histourientutkijat Dmitrii Ostrovskii, Ivan Blagoveščenskii, Nikolai Leskov, Vasilii Megorskii, Nikolai Šaižin, Sergei Šežemskii, K. N. Plotnikov, Dmitri Jagodkin da muut.

Huomavukset

  1. ↑ Аполлос (Терешкевич). Kačondan päivymiäry: 17. syvyskuudu 2025. Arhiviiruittu 26. pakkaskuudu 2018
  2. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 Калинина Е. А. Духовное образование в Олонецкой губернии в XIX-начале XX века. — Петрозаводск, 2019. — 561 с. — ISBN 978-5-904704-71-1.
  3. ↑ Карелия: энциклопедия: в 3 т. / гл. ред. А. Ф. Титов. Т. 2: К — П.. — Петрозаводск: "ПетроПресс", 2009. — Т. 2. — 464 с. — ISBN 978-5-8430-0125-4.
  4. ↑ О снабжении аптечками священников, прослушавших курс народной медицины и гигиены//Олонецкие губернские ведомости. № 20 за 14 февраля 1902 года. Kačondan päivymiäry: 17. syvyskuudu 2025. Arhiviiruittu 12. elokuudu 2014
  5. ↑  // Олонецкие губернские ведомости. — 1898. — 4 ноябрь.
  6. ↑ Кто играл в футбол в Карелии 100 лет назад. Kačondan päivymiäry: 17. syvyskuudu 2025. Arhiviiruittu 8. sulakuudu 2017
  7. ↑ Известия исполкома Олонецкого совета крестьянских, рабочих и солдатских депутатов.1918. 30 июля.
  8. ↑ По следам Олонецкого списка «Слова о полку Игореве». Kačondan päivymiäry: 17. syvyskuudu 2025. Arhiviiruittu 7. ligakuudu 2008
  9. ↑ По другим данным — Михаил Михайлович, выпускник Московской духовной академии, в 1851 архимандрит Далматского успенского монастыря — Русский биографический словарь в 25-ти т. — Изд. под наблюдением председателя Императорского Русского Исторического Общества А. А. Половцева. — Санкт-Петербург: Типография И. Н. Скороходова, 1896—1918.
  10. ↑ В связи с отстранением Н. К. Чукова от должности по распоряжению Олонецкого губисполкома в апреле 1918 года обязанности ректора исполнял помощник инспектора Н. С. Стручков. Синод освободил Н. К. Чукова от должности ректора в сентябре 1918 г.
  11. ↑ Список должностным лицам гражданского, военного и других ведомств Олонецкой губернии: 1-го января 1894 года. — Петрозаводск: Губерн. тип, 1894. — 48 с.
  12. ↑  // Олонецкие епархиальные ведомости. — 1899. — № 16.
  13. ↑ Л. К. Александрова-Чукова Борьба протоиерея Н. Чукова за духовно-учебные заведения Олонецкой епархии. Kačondan päivymiäry: 17. syvyskuudu 2025. Arhiviiruittu 29. ligakuudu 2013

Kirjalližus

  • Любецкий Д. Историческая записка об Олонецкой духовной семинарии // Пятидесятилетний юбилей Олонецкой духовной семинарии. — Петрозаводск, 1879. Arhiivukoupii 4 kevätkuudu 2016 Wayback Machine
  • Островский Д. В. Олонецкая духовная семинария // Памятная книжка Олонецкой губернии за 1902 г. — Петрозаводск, 1902.
  • Пашков А. М. Олонецкая духовная семинария // Новое в изучении истории Карелии. — Петрозаводск, 1994. — С. 38—55.
  • Традиции образования в Карелии: Материалы республиканской научно-практической конференции, посвящённой 165-летию Олонецкой духовной семинарии. — Петрозаводск: Комиздат РК, 1995. — 136 с.
  • Олонецкая епархия: Страницы истории / сост. Басова Н. А. и др.. — Петрозаводск, 2001.
  • Сорокин В. У. (протоиерей). Исповедник: Церковно-просветительская деятельность митрополита Григория (Чукова). — СПб., 2005.
  • Галкин А. Семинария «у Троицы» Свирской. К истории духовного образования в Олонецко-Каргопольском викариатстве Новгородской епархии // София. — 2011. — № 1. — С. 7—10.
  • Олонецкая духовная семинария и православная духовность в Олонецком крае: Материалы региональной конференции, посвященной 180-летию Олонецкой духовной семинарии. 17-18 ноября 2009г.. — Петрозаводск: Изд-во ПетрГУ, 2012. — С. 188.

Linkat

Lähteh - "https://olo.ruwiki.ru/w/index.php?title=Anuksen_hengelline_seminuarii&oldid=126354199"