Karjalan kieli
| Karjalan kieli | |
|---|---|
 | |
| Oma nimi | karjalan kieli |
| Muat |
 Ven'anmua Suomi |
| Alovehet |
|
| Virralline stuatussu |
 Karjal (alovehelline kieli)[1] Suomi (vähembistökieli)[2] |
| Pagizijoin lugu |
|
| Stuatussu | on häviemizen varavuo |
| Lajittelu | |
| Kategourii | Jevruazien kielet |
|
Uralilaine pereh
|
|
| Kirjukieli | latinalaine kirjaimikko[d] |
| Kielikoudat | |
| ГОСТ 7.75–97 | кас 285 |
| ISO 639-1 | — |
| ISO 639-2 | krl |
| ISO 639-3 | krl |
| WALS | krl |
| Atlas of the World’s Languages in Danger | 1518, 327, 1516 и 1517 |
| Ethnologue | krl |
| ELCat | 2368 |
| IETF | krl |
| Glottolog | kare1335 |
Karjalan kieli kuuluu suomi-ugrilazen kielikunnan baltiekkumerensuomelazien kielien joukkoh. Täh joukkoh karjalan kielen ližäkse kuulutah suomen, vepsän, estounien, ižoran, vadjan da liivin kielet. Vuvven 2010 rahvahanluvun mugah 25 605 hengie Ven'al sanoi, ku maltau paista karjalakse, karjalazekse iččie sanoi 60 815 hengie. Suomes karjalan kielel pagizijua on 5 tuhattu hengie.
Rikas on suusanalline perindö karjalan kielel. Karjalazet runot ollah kuulužan Kalevala-eeposan pohjannu, sen yhtehkeriäjänny da kirjuttajannu on Suomen kielimies Elias Lönnrot. Kalevala-eepossua verdaillah muailmas Gomeran "Iliadah".
Vuozien 1937-1940 aigah karjalan kieli oli valdivokielenny Karjalan avtonoumizes socialistizes nevvostotazavallas suomen da ven'an kielen rinnal.
Karjalan kielen pohjannu on latinalaine kirjaimikko, sendäh Karjalan tazavallas sil ei ole valdivokielen stuatussua (federuallizien zakonoin mugah vaiku kiriilline kirjaimikko voi olla valdivokielen pohjannu Ven'al). Karjalan tazavallas karjalan kieli suau valdivokannatustu, kuigi vepsän da suomen kielet. Suomes vuvves 2009 karjalan kielel on vähembistökielen stuatussu.
Murdehet
Piäkirjutus: Karjalan kielen murdehet
Karjalan kieles eroitetah kolme piämurrehtu: vienankarjal, liygi da lyydi. Vienankarjalakse paistah Keski- da Pohjas-Karjalas, Tverin da Leningruadan alovehel. Livvikse paistah karjalazet Anuksen da Priäžän piiris. Lyydikse pagizijat eletäh Priäžän, Oniegurannikon, Kondupohjan da Anuksen piirilöis.
Karjalan kielen piämurdehien nägyvin ero on sanan a:n da ä:n loppuvokalin vaihtelu. Vienankarjalas sanan lopus ollah a da ä vokalit, livvis niilöin sijas on u da y, lyydis net hävitäh libo muututah e:kse. Vienankarjalaine sanou orava, leppä, liygiläine – oravu, leppy, lyydiläine – orav, leppe. Vienankarjalas enimäl käytös ollah kumiet konsonantat, livvis da lyydis – helevät.
Vienankarjalan piämurreh jagavuu kahteh joukkoh: pohjaskarjalazih murdehih da suvikarjalazih murdehih. Pohjaskarjalazih murdehet omas puoles jagavutah vie kahteh joukkoh: pohjazih murdehih da siirdymymurdehih. Pohjazii murdehii ollah Vuokkiniemen, Viččataipalen, Kieretin, Kiestinkin, Kontokin, Oulankan, Suomussalmen, Tihtojärven da Uhtuan murdehet. Siirdymymurdehii ollah Puanajärven, Užmanan da Jyškyjärven murdehet. Suvikarjalan murdehet jagavutah kolmeh joukkoh: Keski-Karjalan murdehih, Raja-Karjalan murdehih da Keski-Ven'an mudehih. Keski-Karjalan murdehii ollah Voijärven, Mändysellän, Puadenen, Porajärven, Repol'an, Rukajärven, Tunkuon, Šuikujärven murdehet. Raja-Karjalan murdehii ollah Ilomantsin, Korbisellän, Suistamon, Suojärven murdehet. Keski-Ven'an murdehii ollah Valdain, Vesjegonskan, D’oržan, Tihvinän, Tolmačun murdehet.
Livvin piämurdeheheh kuulutah Vieljärven, Videlen, Imbilahten, Konnun, Kotkatjärven, Nekkulan, Riipuškalan, Salmin, Siämäjärven da Tulemjärven murdehet.
Lyydin piämurreh jagavuu pohjas-lyydiläzih (Kondupohjan piiri), keskilyydiläzih (Munjärvi), suvilyydiläzih (Pyhärvi) da Kuujärven murdehih.
Kehitysvaihiet
Karjalan kieli on igivahnu kieli. Sen peräjuuret upotah syväle muinažuoh. Kaikis suomi-ugrilazis kirjutettulois mustomerkilöis, midä on löydynyh täh aigah suate, karjalankielizet kirjutukset ollah toizekse vahnimat kogo suomi-ugrilazes kieliperehes (kaikis vahnimat ollah vengrienkielizet 1100-vuozisuan aigah kirjutetut tekstat). Karjalankielizet tuohikirjutukset, kudamii on löytty arheologat Suures Novgorodas, kuulutah 1200—1300 vuozisadoin aigoih. Kai toizet muinazet suomi-ugrilazet kirjutetut mustomerkit kuulutah myöhembih aigoih.
Suuren ruavon karjalan kirjukielen kehitändäs oli luadinuh pravosluavnoi kirikkö, kudai XVIII vuozisuan lopus rubei piästämäh ilmah hengellisty literatuurua karjalan kielel. Painettuloin kniigoin joukos oldih "Erähien malittuloin da lyhendetyn katehiizisan kiännös" livvikse (1804) da livvikse kiännetty Jevangelii Matfein mugah (1820).
Karjalan kielen sanakniigoin luajindah ottavuttih XIX vuozisuan lopus. Vuvvennu 1887 tveriläzien kehoitukses A. Tolmačevskaja luadi Karjal-ven'alazen sanakniigan, ku karjalazet lapset parembi opastuttus ven'an kieldy. Pyhärven školan opastai M. Georgijevskii valmisti Ven'a-karjal sanakniigan vuvvennu 1908. Vuvvennu 1913 nägi päivänvalgien 74-sivuine Videlen školan opastajan V. Korol'ovan Ven’a-karjal sanakniigu.
Vahnimannu sanakniigois pietäh Afonan arhimandriittu Feofanan pikkarastu karjal-ven'alastu sanakniigua. Se on XVII vuozisuan aigaine da se löyttih Soloveckoin manasterin kirjaston kirikkökniigas. Sanakniigan kirjutukset on luajittu sen reunoile da rivilöin välih.
Karjalan kielen kehitändäh niškoi oli äijy luajittu 1930-luvul. Silloi oli piästetty ilmah ylen äijy kniigua karjalan kielel Karjalas da Tverin alovehel. Nämmä oldih eri opastusainehien – luonnontiijon, muantiijon, matemuatiekan da toizien – opastuskniigat da luvendukniigat.
Vuozien 1940 allus Nevvostoliiton poliitiekku muutui da karjalan kieli jäi hätkekse aigua vaiku rahvahan kodikielekse. Uvvessah kielen kehittämizeh otettihes vuvvennu 1989 jälles Petroskois piettyy konferensiedu "Karjalazet: rahvas, kieli, kul'tuuru da ekonoumiekku". Silloi oli hyväksytty karjalan kielen kirjaimikko, algavui karjalan kielen opastus, ilmah ruvettih piästämäh kniigoi, lehtilöi da žurnualoi karjalan kielel.
Karjalan kielen päiviä pietäh 20. sulakuudu. Sinäpiän vuvvennu 1989 oli hyväksytty kirjalan kielen kirjaimikko latinalazel pohjal.
Yhtenäine karjalan kielen kirjaimikko oli hyväksytty Karjalan tazavallan halličuksen 16. kevätkuun vuvven 2007 azetukses № 37-П[4]. Karjalan tazavallan halličuksen 29. oraskuun vuvven 2014 azetukses № 168-П oli luajittu muutokset täh azetukseh, sen mugah yhtenäzeh karjalan kielen kirjaimikkoh ližättih C-kirjain [5][6].
Vuozien 1990 aigah oli luajittu enzimäzet karjalan kielen aberit, opastuskniigat, sanakniigat. Vuvvennu 1990 rubei piäzemäh ilmah karjalankieline Oma Mua-lehti. Kieli rubei kuulumah ruadivos da TV:s.
Tutkimus
Vuozisuan XIX algupuolel karjalazien eländyalovehil ruvettih keriämäh kieliainehistuo rahvahanrunohuon tutkijat Anders Johan Sjögren, David Emmanuel Daniel Europaeus, Axel August Borenius, Elias Lönnrot da Matthias Alexander Castren. Karjalan kielen tutkimuksen pani alguh Arvid Genetz (1848-1915), kudai julgai kolme kieliopillistu kuvavustu: "Wepsän pohjoiset etujoukot" (1872), T"utkimus Venäjän Karjalan kielestä" (1880), "Tutkimus Aunuksen kielestä" (1884) da kuvavuksen "Kertomus Suojärven pitäjästä ja matkustuksistani siellä v. 1867" (1870). Nämmis tutkimuksis häi oli miäritellyh karjalan kielen jagavundan kolmeh murdeheh: vienankarjalan, livvin da lyydin, ga lyydin murrehtu tutkii oli pidänyh vepsän kielen pohjazennu murdehennu.
Myöhembä, nuorgrammatiekan aiguvaihiel, huomavuo kiinitettih karjalan kielen foneetiekan tutkimizeh. Piästih ilmah Jooseppi Mustakallion "Vuokkiniemen Akonlahden kylän ynnä sitä ympäröivien kylien kielimurteesta" (1883), Heikki Ojansuun "Karjalan äänneoppi" (1905) da "Karjala-aunuksen äännehistoria" (1918), Juho Kujolan "Äänneopilline tutkimus Salmin murteesta" (1910), Tahvo Liljebladan "Tunkuon murteen konsonantismi" (1931), Ruben Erik Nirvin "!Suostamon keskusmurteen vokalismi" (1932), Eino Leskizen "Tulemajärven murteen vokalismi" (1933), Aimo Turuzen "Lyydiläismurteiden äänehistoria I, II" (1946).
Suomes XX vuozisuas algajen ruvettih valmistamah da piästämäh ilmah karjalan kielen näyttehii. Päivänvalgien nähtih H. Ojansuun "Karjalan kielen opas" (1907), J. Kujolan "Karjalan kielen opas" (1922), Eino Leskizen kolmeozaine kniigu "Karjalan kielen näytteitä" (1932-1936), J. Kaliman, l. Kettuzen da J.Kujolan "Lyydiläisiä kielinäytteitä" (1934), P. Virtarannan "Lyydiläisiä teksteja" (1963, 1964, 1976, 1984, 1994), P. Virtarannan "Vienan kansa muistelee" (1958) da muut. Vuvvennu 1933 kerätyn ainehiston pohjal ruvettih luadimah suurdu Karjalan kielen sanakirjua, kudaman enzimäine oza piäzi ilmah vuvvennu 1968, kuvves oza – vuvvennu 2006.
Nevvostoliitos karjalan kielen tutkimuksen alguhpanijannu oli professoru Dmitrii Vladimirovič Bubrih (1890-1949). Vuvvennu 1930 Karjalan avtonoumzies socialistizes nevvostotazavallas perustettih Karjalan tiedotutkimuskieskus da Bubrihan johtol ruvettih keriämäh karjalan kielen eri murdehien kielimaterjualua erillizen programman mugah "Programmu materjualan keriändäs karjalan kielen atlassah niškoi". Sih kuuluu läs 2 tuhattu kyzymysty karjalan kielen foneetiekas, morfolougies da sanastos. Suas viijeskymmenes kyläs kerätyn kieliainehiston pohjal oli luajittu "Karjalan kielen murrehatlassu".
Vuvves 1941 algajen Nevvostoliitos da Ven'al on kirjutettu äijy kandiduatan da douhturin väitöstutkimustu, on piästetty ilmah sanakniigoi da kielennäyttehii. Täl aigua karjalan kielen tutkimuskeskuksinnu ollah Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien instituuttu, Petroskoin valdivonyliopiston baltiekkumerensuomelazien kielien laitos.
Sulakuul vuvvennu 2025 Tiedoakadiemien azientiedäjät opastettih tegoälyy transkribiiruija karjalankielisty paginua (livvin murreh). Opastuksen pohjannu roittih paikallizien joukkoviestimien materjualat da kielen avvonaine korpussu[7][8][9].
Kačo ližäkse
Kirjaimikko
| A a | B b | C c | Č č | D d | E e |
| F f | G g | H h | I i | J j | K k |
| L l | M m | N n | O o | P p | R r |
| S s | Š š | Z z | Ž ž | T t | U u |
| V v | Y y | Ä ä | Ö ö | ' |
Huomavukset
- Закон Республики Карелия о государственной поддержке карельского, вепсского и финского языков в Республике Карелия.
- ↑ Общество карельского языка выпустит в этом году рекордное количество книг на карельском языке. yle.fi. Yle-uudizien palvelu (2012-9-10). Kačondan päivymiäry: 2012-9-15.
- ↑ Ethnologue — 25 — Dallas: SIL International, 2022.
- ↑ Karjalan halličus hyväksyi karjalan kielen yhtenäzen kirjaimikon
- ↑ Karjalan tazavallan halličuksen 16. kevätkuun vuvven 2007 azetuksen № 37-П muutandas
- ↑ Karjalan kielen yhtenäzeh kirjaimikkoh on luajittu muutokset
- ↑ Искусственный интеллект «выучил» карельский язык. otr-online.ru (28. sulakuudu 2025). Kačondan päivymiäry: 30. sulakuudu 2025.
- ↑ Ученые РАН создали нейросеть, которая распознает карельский язык
- ↑ Ученые РАН создали программный комплекс распознавания карельского языка
- ↑ Olga Žarinova. «Pagizemmo karjalakse»
Kirjalližus
- Анисимов Н. А. Букварь на карельском языке. — Петрозаводск, 1937. (первое издание)
- Анисимов Н. А. Программа по карельскому языку для начальных школ и методическая записка к ней. — Петрозаводск, Каргосиздат, 1938.
- Анисимов Н. А. Грамматика карельского языка. Часть 1. Фонетика и морфология. — Петрозаводск, Каргосиздат, 1939.
- Анисимов Н. А. Карельский орфографический словарь. — Петрозаводск, Каргосиздат, 1940.
- Анисимов Н. А. Основные правила правописания карельского языка. — Петрозаводск, Каргосиздат, 1940.
- Макаров Г. Н. Карельский язык // Языки народов СССР, т. III. Финно-угорские и самодийские языки. — М., 1966.
- Макаров Г. Н. Русско-карельский словарь. — Петрозаводск. 1975.
- Зайков П. М., Ругоева Л. И. Карельско-русский словарь (северно-карельские диалекты) Около 9 000 слов / Петрозаводск: Периодика, 1999. — 224 с.
- Зайков П. М. Грамматика карельского языка (фонетика и морфология). — Петрозаводск, 1999.
- Карелы: модели языковой мобилизации. Сборник материалов и документов / Сост.: В. Н. Бирин, Е. И. Клементьев, А. А. Кожанов. — Петрозаводск: КарНЦ РАН, 2005. — 281 с.