Kiži (arhitektuuran mustomerki)

Kižin pogostu
Kižin pogostu
	kar. Kiži
	; Pogostu
kategourii — Kanzoinväline luonnonsuojeluliitto — Ia (Vagavu luonnonpuusto)
Piätiijot
Perustandupäivy	1714
Sijoittumine
	62°04′03″ с. ш. 35°13′24″ в. д.GЯO
Mua	Ven'anmua;
Aloveh	Karjalan tazavaldu
Lähimäine linnu	Petroskoi, Kondupohju, Karhumägi
	Kižin pogostu
	Kižin pogostu
Muailman perindön objektu
	Kizhi Pogost; (Погост Кижи)
Linku	№ 544 в списке объектов всемирного наследия (en)
Kritieriet	i, iv, v
Aloveh	Jevrouppu
On otettu	1990 (UNESCON Kogo muailman perindön komitietan 14-я sessii)
	Медиафайлы на РУВИКИ.Медиа

Kižin pogostu libo Kiži on arhitektuurukogomus Valdivollizes histourii-arhitektuuran Kiži-muzei-zapovedniekas, kudai on Oniegujärven Kižin suarel. Sih kuuluu XVIII—XIX vuozisualoin kaksi kirikkyö da kellojallat. Kižin pogostu on UNESCON:n muailman perindön objektannu.

Nimi

Yhten versien mugah Kiži-nimi on roinnuh karjalnkielizes sanas kiidžin, mi tarkoittau sammaldu, kudai kazvau vezistölöin pohjas. Tozien versien mugah se on roinnuh karjalankielizes sanas kižat.

Yleistiijot

Ligakuun 2. päivänny vuvvennu 1945 Karjal-Suomelazen socialistizen nevvostotazavallan Keskustoimiipaniivallan komitietan käskys Kižin pogostan aloveh on sanottu valdivollizekse rauhoitetukse alovehekse.

Pakkaskuun 1. päivänny vuvvennu 1966 Kižin pogostan pohjal on perustettu Valdivolline histourii-arkitektuuran Kiži-muzei, kudamah jo olemas olijoin rakenduksien ližäkse on tuodu äijy časounua, kodii da tostu huonustu Oniegantagavuos da toizis Karjalan tazavallan kohtis.

Erähän legendan mugah Kižin Spuasan kirikön oli nostanuh yhten kirvehen avul (alguu myöte nuagloittah) Nestor-kirvesmies. Häi lykkäi kirvehen järveh, ku niken toine ei suas luadie mostu kaunistu salvostu.

Vuvvennu 1990 Kižin pogostu rubei kuulumah UNESCO:n Kogo muailman perindön luvetteluh, vuvvennu 1993 Ven'an Federacien piämiehen käskys ulgoilmumuzein arkitektuurukogomus on otettu Ven'an Federacien kanzoin kul'tuuruperindön kallehien objektoin valdivollizeh luvetteluh.

Histourii

Кижи. Церковь Преображения и колокольня. Фото 1900-х гг.

Enzimästy kerdua kirjulähtehis Spuasan Kižin pravosluavistu prihodua, Oniegantagavuon pogostoih kuulujannu, mainitah Oniegan viijendeksen XVI vuozisuan verokniigois. Spuasan Kižin pogostan muanruadajien da bobilin taloloin verokniigas, kudaman kirjutti stol'niekku A. B. Brenčaninov da podjačii P. Kurbatov vuvvennu 1696 oli kirjutettu^[1]:

« … Spuasan pogostu Kižis Oniegujärvel, a pogostal nostetah kirikkyö uuttu, lämmiä, Pokrovan nimeh. Dai sit kirikös on luajittu predelu Pyhän Miikulan čuvvonluadijan nimeh, nygöine Spuasan kirikkö da endine Pokrovan kirikkö mennyt 7202 vuvvennu palettih tuleniškus…»

Prihodan piäkirikkölöinny oldih Spuasan da Pokrovan kiriköt Kižis, niilöin ližäkse Kižin prihodah XVI vuozisual kuuluttih Pedrin da Puavilan kirikkö Sandal-järvel, Pyhä Il'l'an kirikkö Velikaja guba -kyläs, Sroičan kirikkö da Pyhän Miikulan kirikkö Klimeneckois Pyhän Sroičan manasteris.

Jälles vuvven 1775 reformua pogostat haldivollizinnu yksikkölöinny oli hävitetty. Kižin pogostan rajat oli lyhendetty Novgorodan namestničestvan Anuksen alovehen Petroskoin ujezdan Kižin voulostin rajoissah. Kižin pridodas vuvven 1785 tiedoloin mugah oli 2358 hengie. Vuodessah 1827 Kižin prihodu kuului Arhangelin jeparhieh, a vuvves 1827 — uvvessah perustettuh Anuksen jeparhieh.

Vuvvennu 1867 Ven'an pohjazen gubernielois matkustelles Kižin suarele oli käynnyh arhitektuuran akadiemikku L. V. Dal’.

Kižin suarele käydih Ivan Bilibin (1904), Igor' Grabar' (1909) da Mihail Krasovskii (1916). Bilibin kirjutti:

« … nikus minul ei puuttunuh nähtä mostu rakendusfantuazien suururru, kui Kižis … ken oli tämän salvai, ku oli nostanuh moizet kiriköt!»

Hil'l'akkazin Kižit roijah kuulužat Ven'an valdukunnas: piästetäh ilmah poštukartočkoi Kižin pogostanke, a vuvvennu 1911 taidoilijan I. M. Šlugleitan kuvan «Loittozes Pohjazes», kudamas on Kižin pogostu, osti imperuattoru Nikolai II.

Vuvvennu 1920 jälles Ligakuun vallankumovustu Kižin pogostan kiriköt oli pandu valdivollizile kirjoile arhitektuuran mustomerkinny.

Kezäl vuvvennu 1937 sluužbat Spuasan da Pokrovan kirikkölöis oli kogonah kielletty da loppiettu. Pappi Aleksei Stepanovič Petuhov (1875—1937), kudamua työttih Kižin prihodah vuvvennu 1933, oli otettu kiini 24. ligakuudu vuvvennu 1937, viäritetty «vallankumovuksellizen vastahnostun joukon» ozanottajannu da ammuttu kylmykuul vuvvennu 1937.

Suuren Ižänmuallizen voinan aigah oza kirikkölöin obrazois oli vietty Suomeh. Tuliel aigua net oli järilleh annettu Nevvostoliitole^[2].

Vuozinnu 1949—1966 mendih pogostan kirikkölöin restauroičusruavot. Pakkaskuul vuvvennu 1966 pogostan piäkirikkölöin pohjal perustettih Valdivolline histourii-arhitektuuran da etnogruafien muzei-zapovedniekku.

Vuvvennu 1993 uvvessah luajittih Kižin pravosluavine prihodu. Elokuun 20. päivänny vuvvennu 1994 Pokrovan kirikös pidi liturgien Petroskoin da da Anuksen jepiskoppu Manuil.

Kezäl vuvvennu 2000 Kižin suarele da sen kerikkölöih kävyi Moskovan da Kogo Ven'an patriarhu Aleksii II, kezäl vuvvennu 2010 — Moskovan da Kogo Ven'an patriarhu Kirill.

Kižin pogostan nähtävykset

Kižin pogostan Spuasan kirikkö

Kižin pogostan Pokrovan kirikkö

Kižin pogostan kellojallat

Kižin pogostan aidu

Kižin pogostan kalmužin. Trofim R'abininan kalmu

Spuasan kirikkö

Spuasan kirikkö on Kižin arkitektuurukogonažuon kuulužin salvos. Kezäkuun 6. päivänny vuvvennu 1714 oli pandu alguh sen altarin nostamine. Spuasan kirikkö on mustomerki federuallizen merkičyksenke, Ven'an kul'tuurupeindön mustomerki (erinomah kallis objektu). Sen prtotiipannu pietäh Pokrovan kirikkyö (1708) Voulogdan alovehel.

Nygöine kirikkö on nostettu endizen sijah, kudai paloi tuleniškus. Kirikön nostajien nimet ei olla tietois. Kirikön korgevus on 37 metrii. Salvos on luajittu nuagloittah. Kirikkö on kezäkirikönny, sidä ei lämmitetä, sendäh talvel sluužbii sie ei pietä.

Kirikös on 23 kupolua. Salvos oli obšivoittu vestolaudazil XIX vuozisuan allus.

Ikonostuassu on nellijarussine, sit on 102 obrazua. Obrazoi aijan luajindan da stiilin mugah juatah kolmeh joukkoh: kaksi vahnimua obrazua «Spuasan kirkastumine» da «Bohorodican Pokrovu» ollah XVII vuozisuan aigazet da kuulutah «pohjazeh kirjutukseh». Alahazen riävyn enimät obrazat kuulutah obrazoin toizeh joukkoh, net ollah XVIII vuozisuan toizen puoliškon aigazet. Kolmen ylimäzen jarusin obrazat ollah obrazoin kolmas joukko, kudai kuuluu XVIII vuozisuan enzimäzen kolmandekseh.

Kirikön salvos on luajittu alužimettah kiviaijale. Salvos on luajittu pedäjäs. Syöndykohtan, krinčoin da policoin levot on luajittu pedäi- da kuuzilavvas tuohen myödäh.

Pokrovan kirikkö

Pokrovan kirikkö oli nostettu vuvvennu 1694, sit se paloi. Uvvessah kirikkö nostettih vuvvennu 1764. Kirikön korgevus on 26 metrii, sen kogonaine piduhus on 32 metrii, levevys on kaheksa metrii, salvoksen materjualannu on pedäi da huabu.

Se on talvikirikkö, sidä lämmitetäh talvel da sie 1. päiväs ligakuudu Äijähpäivässäh pietäh sluužbii.

Kellojallat

Kellojallat on nostettu vuvvennu 1863—1874 vahnoin kellojalgoin sijale, kudamat oldih jo lahonnuot.

Vuozinnu 1951—1954 vaihtettih kellojalgoin levo da erähät paččahat. Piärestauroičusruavot oli pietty vuvvennu 1991^[3].

Puuhine aidu

Läs kolmensuan piduhine aidu on parres luajittu salvos harjulevonke korgiel alustal vierinkivilöis. Piätulendu pogostale on Pokrovan kiriköllyö, keskel ollah kaksipuolizet aiduveriät^[4].

Kalmismua

Vuvvennu 1885 Kižin pogostan kalmužimale oli pandu muah starinoin sanelii Trofim R'abinin.

Huomavukset

↑ [https://kizhi.karelia.ru/media/library/files/1405/history_kizhi_guschin.pdf Materjualat da dokumentat Kižin pogostan histouries
↑ [http://kizhi.karelia.ru/media/library/files/1405/history_kizhi_guschin.pdf Časounoin Karjalas.
↑ Карелия: энциклопедия: в 3 т. / гл. ред. А. Ф. Титов. Т. 2: К — П. — Петрозаводск: ИД «ПетроПресс», 2009. — С. 75. — 464 с.: ил., карт. — ISBN 978-5-8430-0125-4 (т. 2)
↑ [https://kizhi.karelia.ru/architecture/russkie-zaonezhya/ograda-kizhskogo-pogosta Kižin pogostan aidu

Kirjalližus

Ополовников, Александр Викторович|Ополовников А. В.]] Кижи. Изд. 2-е. (Изд. 1-е — 1970). — М., Стройиздат, 1976. 159 с. (Памятники зодчества).
Бирюкова Н. В. История архитектуры. — ИНФРА-М, 2014. — 222 с. (Ансамбль кижского погоста).

Linkat

[1] [https://kizhi.karelia.ru/media/library/files/1405/history_kizhi_guschin.pdf Materjualat da dokumentat Kižin pogostan histouries

[2] [http://kizhi.karelia.ru/media/library/files/1405/history_kizhi_guschin.pdf Časounoin Karjalas.

[3] Карелия: энциклопедия: в 3 т. / гл. ред. А. Ф. Титов. Т. 2: К — П. — Петрозаводск: ИД «ПетроПресс», 2009. — С. 75. — 464 с.: ил., карт. — ISBN 978-5-8430-0125-4 (т. 2)

[4] [https://kizhi.karelia.ru/architecture/russkie-zaonezhya/ograda-kizhskogo-pogosta Kižin pogostan aidu

[1]

[2]

[3]

[4]