Runo
Runot ollah karjalazien, suomelazien, eestiläzien da toizien baltiekkumerensuomelazien kanzoin eepizet pajot[1].
Runoloin alguperänny ollah muinazet miifat muailman roindas. Runonpajatanduperindö on enämbäl kehitynnyh karjalazil da suomelazil. Runolois rahvahanrunohuon keriäjy Elias Lönnrot luadi karjal-suomelazen Kalevala-eeposan, runolois sežo on luajittu eestin rahvahan eepossu "Kalevipoeg".
Histourii
Muinas-germuanien sanal runo karjalazet da suomelazet täl aigua sanotah runoloi, ga ennevahnas paganallizen uskon aigah oma merkičys oli maagizil runoloil libo tiedohussanoil, kudamii tiettih da maltettih suomelas-ugrilazet rahvas.
Eričykset da aihiet
Runoloi pajatetah yksi-iänizesti, niilöi voi algua pajonalgai da sit jatkua hora libo net ollah yhten libo vuorotellen kahten pajattajan pajatettavat. Niilöin eričyksenny on kebjei meloudii. Runon muvvonnu on lyhyt kaheksajalgahine horei, rifmattah, ga rikal alliteraciel. Runon ominažuonnu on kvantitativnoi ritmiekku, alliteracii, assonansu, parallelizmat. Runoluad'd'uandan eričyksenny on läs alalline sinounimoin verdailu kahtes rinnal olijas runos, nenga joga tulii runo on aijembazen parafruazannu. Jälgimäine ominažus selgenöy rahvahan pajatandutavas Suomes da Karjalas: pajattai sovittuu dovarišanke pajon s'užietas istavuu vastalpäi, ottau dovarišan käzis da hyö ruvetah pajattamah heilujen edehpäi da tuaksepäi. Joga runon nellänrivin jälgimäzen taktan jälles rodieu avvuttajan vuoro da häi kai runon nellirivii pajattau yksinäh, a sil aigua pajonalgai duumaiččou tulieloi nelli rivilöi. Hyvät runonpajattajat tiettih äijän runuo.
Runolois sanellah muailman luajindas, Jumalois, urholois, ihastellah oman rannan luonduo. Net voijah olla itkuvirret kuolluzis omahizis, armahanke eruomizih nähte. Juondehet ollah kiini muanruadajien eloksentavois da ritualois, sežo arkaistizih kosmogounizih miifoih.
Runonpajattajat
Runonpajattajinnu oldih tavallizet karjalazet, ižoralazat, inkeriläzet, suomelazet muanruadajat. Hyö pajatettih runoloi yhteh iäneh, toiči vuorotellen kahteh iäneh, puaksuh se tapahtui kandelehel libo senjyttyzien soittimien soitandan myödäh.
"Kalevalan" painandas (1835—1849 vuvvet) kiinnostus suomelas-ugrilazeh rahvahanrunohuoh oli kazvanuh, rahvahanrunohuon tutkijat tuttavuttih uuzih runonpajattajih, kudamat pajatettih heile muinazii runoloi.
Tundietut ižoralazet runonpajattajat:
- Larin Paraske
- Ontropo Mel'nikov
Karjalazet tundietut runonpajattajat da suarnansanelijat:
- Vaassila Kieleväinen
- Ontrei Malinen (1777—1855)
- Marija Mihejeva (1884—1969)
- Anastasija Nikiforova (1888—1971)
- Arhippa Perttunen
- Mihail Perttunen (1815—1899)
- Tatjana Perttunen (1880—1963)
- Petri Šemeikka
- Iivan Šemeikka (1843—1911)
- Jevgenija Hämäläinen (1882—1959)
- Martti Karjalainen (1768—1839)
Huomavukset
Kirjalližus
- Рунические песни // Большая российская энциклопедия. Том 29. — М., 2015. — С. 37.
- Эпос. — Энциклопедический словарь Брокгауза и Ефрона : в 86 т. (82 т. и 4 доп.). — СПб., 1890—1907.
- Härkönen, I. Runolaulajia: Vanhan runon viimeinen miespolvi itäsellä suomenäärellä / Рунопевцы: последние исполнители старых рун / Iivo Härkönen. — Helsinki: Otava, 1926. — 159 s.: kuv.
- Евсеев В. Я. Руны и исторические песни. — Петрозаводск, 1946
- Евсеев В. Я. Карельские эпические песни. — М.,Л., 1950
- Карелия: энциклопедия: в 3 т. / гл. ред. А. Ф. Титов. Т. 3: Р — Я. — Петрозаводск: ИД «ПетроПресс», 2011. — С. 38 — 384 с.: ил., карт. ISBN 978-5-8430-0127-8 (т. 3)