Karjalazet

Karjal (histourielline aloveh)

Karjalazet kuulutah suomelas-ugrilazen kielikunnan baltiekkumerensuomelazien kanzoin joukkoh. Karjalastu eläy Karjalan tazavallas, Tverin, Novgorodan, Leningruadan, Murmanskan alovehel, Piiteris, Moskovas, sežo Suomes da endizis Nevvostoliiton mualois.

Vuvvennu 2021 pietyn Kogo Ven'an rahvahanluvun tuloksien mugah karjalazekse sanoi iččie vähästy enämbi 32 tuhattu hengie. Ei-virrallizien tiedoloin mugah Suomes eläy 30 tuhattu karjalastu.

Karjalan kieli on karjalazien oma kieli. Kieles eroitetah kolme piämurrehtu: vienankarjal, liygi da lyydi. Vienankarjalakse paistah Keski- da Pohjas-Karjalas, Tverin da Leningruadan alovehel. Livvikse paistah karjalazet Anuksen da Priäžän piiris. Lyydikse pagizijat eletäh Priäžän, Onieganrannikon, Kondupohjan da Anuksen piirilöis. Livvikse pagizijat vie sanotah iččie liygiläzikse da livvikkölöikse, lyydikse pagizijat – lyydiläzikse da lyydikkölöikse.

Karjalazien flagu

Histourii

Karjalaine rahvas oli kehitynnyh Karjalan kannaksel Keskiaijan aigua. Karjalazien ezi-ižät oli tuldu nämmile mualoile Luadogan rannikon suvespäi, erottuu ves’-heimospäi (nygözien vepsäläzien ezi-ižät), kudai oli elänyh alovehel Belozerskaspäi Luadogassah. Karjalan kannaksel, enne karjalazien tulendua, elettih saamelazet, kudamien piäruadoloi oli mečästämine, marjoin da griboin keriämine. Karjalazethäi piettih žiivattua, ruattih muadu, salvettih kodiloi. Karjalan histouriellizennu keskuksennu oli Korela-linnu. Karjalan kannakselpäi karjalazet eloitettih Savon muat, siepäi siirryttih Pohjanlahten rannikole da Vienanmerele.

Enzimäzet mainičendat

Enzimästy kerdua karjalazii mainitah Novgorodan tuohikirjutukses № 590, kudai on 1075-1100-vuozisadoin aigaine. Sie sanotah Litvan hyökkävykses Korelah. On olemas XII-XIII vuozisadoin päivänlaskulähtehii, kudamat mainitah karjalazih nähte aijembazis tapahtumis kirjuttajes. Ezimerkikse, Danoin ruadolois da Sagas Inglingoih nähte mainitah VII vuozisuan jälgimäzes vuozikymmenendes, sanotah, ku danoin konungua Ivar Leviet Sebävykset voitettih toras karjalazien joukot da häi oli tapettu Kirjalabotnar- libo Karjalan lahtet -kohtas (vikse pagin on Baltiekkumeren rannikos libo Suomenlahtes, libo Karjalan kannaksen Luadogan kallivosuaristo.

Keskiaigu

Karjalazet elettih suuril perehil, perehet kuuluttih kihlakundah, kihlakunnat muakundih, muakunnan johtajannu oli kuningas – heimon vahnin, kudai halličči yhtes muakunnan kaikkien täyzi-igäzienke. Vuozisadoin XI-XII aigah karjalazil oli menemäs kihlakundien häviemine da susiedueländykunnan kehittymine.

Vuozisadoin X-XI aigah karjalazil roijah družinat da hyö ruvetah aktiivizesti levendämäh omii mualoi. Vuozisual XI hyö siirrytäh Anuksen kannaksele, kus puututah kosketuksih ves'-heimonke. Tämän jälles roitah liygiläzet da lyydiläzet. Jatketah matkoi Keski- da Pohjas-Karjalah. Sie eläjät saamalazet assimiliiruijahes libo ruvetah siirdymäh Kuolanniemenmuale. Karjalazet siirrytäh koillizehgi: erähäl Pohjas-Dvinan jovensuuloil oli hätken aigua Korel'skii-nimi, se nimi sit siirdyi Nikolo-Karel'skii -manasterih (1419), Korel'skii randu on Mezeni-jovensuus.

Karjalazien keskiaijan histourii on kiindiesti sivottu Suureh Novgorodah. Kauppuvälilöis kehityi karjalazien da Novgorodan väline sodaliitto. Karjalazet yhtes novgorodalazienke on torattu ruoččilazii vastah. Vuvvennu 1478 Karjal yhtes Novgorodan tazavallanke rubei kuulumah Ven'an keskusvaldivoh.

XVI-XIX vuozisuat

Vuozisuan XVI aijakse on jo roittu karjalazien piäeländyalovehet, kudamat säilytäh nämmih päivissäh. Karjalazien lugumiäry XVI vuozisuan puolivälis oli 55-63 tuhattu hengie. Niilöis enämbi migu puolet elettih Korelan ujezdas – 32-37 tuhattu hengie, Anuksen kannaksel – 14-15 tuhattu, Lapin pogostois – 6-7 tuhattu, Karjalan Pomoroin mualoil – 2-3 tuhattu.

Vuozisavoil XVI-XVIII Ven'a-ruoččilazien voinien jälles puaksuh siirreltih rajoi, mi oli tiel karjalazen rahvahan kehityksele da sen eländykohtien säilyttämizele. Ven'an puolen karjalazet oli ristitetty pravosluavnoih uskoh, Ruočin puolele joudunuot karjalazet – katoulizeh (sit l'uterilazeh) uskoh. Vuvvennu 1617 allekirjutetun Stolbovan rauhusobimuksen mugah Suomenlahtes ymbäri olijat muat da Korelan ujezdu ruvettih kuulumah Ruočile, karjalazet enimälleh jovvuttih lähtemäh siepäi iäre, Ven'ale. Hyö pajettih, ket pohjazeh, ket päivännouzuh, ket Tverissäh. Nämä muutandat ollah nygözen karjalan kielen murdehien javon perustehennu.

Jälles Pohjastu voinua Luadogan rannikko da Karjalan kannas uvvessah ruvettih kuulumah Ven'ale, a Suomen Ven'ah liitettyy – Suurele Suomen kniäzikunnale. Sie elänyöt karjalazet sit ruvettih suomelastumah.

Akadiemiekku P.I. Köppenan lugututkimuksien mugah Ven'an valdukunnas XIX vuozisuan puolivälis Anuksen gubernies eli 43 810 karjalastu, Arhangelin gubernies – 11 288. XVII vuozisual muuttanuzien karjalazien jälgeläziihäi oli äijiä enämbi: Tverin gubernies silloi eli 84 638 karjalastu, Novgorodan alovehel – 27 076, Jaroslavl'an – 1283. Vai kolmas vuitti karjalazii eli omas histouriellizes eländykohtas – nygözes Karjalas. Nämmä luvut oldih moizinnu XIX vuozisuan puolivälissäh.

Vuvvennu 1897 Ven'an valdukunnas oli läs 208 101 hengie, kudamat sanottih omakse muamankielekse karjalan kielen.

Kogo Ven'an vuvven 1897 rahvahanluvun mugah karjalazet elettih Ven'an valdukunnas:

- Tverin gubernii – miehii 53 710, naizii 63 969, kaikkiedah 117 69,

- Anuksen gubernii – miehii 27 694, naizii 31 720, kaikkiedah 59 414,

- Arhangelin gubernii – miehii 8 737, naizii 10 785, kaikkiedah 19 522,

- Novgorodan gubernii – miehii 4 916, naizii 5 064, kaikkiedah 9 980,

- Piiterin gubernii – miehii 548, naizii 286, kaikkiedah 835,

- Muut guberniet – miehii 547, naizii 124, kaikkiedah 671,

- Kaikkiedah valdukunnas – miehii 96 153, naizii 111 948, kaikkiedah 208 101.

Linnois eli vaiku 1,3 % (2791 hengie) karjalastu, muut elettih kylis da maltettih omua muamankieldy. Äijät karjalazet maltettih kahtu kieldy: pohjas-karjalazet – karjalan da suomen kieldy, suven-, novgorodan-, valdain- da tverinkarjalazet – karjalan da ven'an kieldy. Läs 10 % kylien karjalazis voidih välläh paista da lugie ven'akse.

• 

  Anuksen karjalaine. Vuozi 1906

• 

  Karjalazet. Vuozi 1906

• 

  Karjalazet. Vuozi 1928

• 

  Runonpajattajat

XX vuozisada

Vuvvennu 1920 kezäkuun 8. päivänny oli perustettu suomelazet, kudamat piettih karjalan kieldy suomen kielen murdehennu, da azetettih suomen da ven'an kirjukielii vastah kirjuttamattomile – karjalan karjalan da vepsän kielile. Heinykuul vuvvennu 1920 I Kogo Karjalan ruadajien kerähmö hyväksyi rezol'ucien, kudaman mugah opastus školis rubei menemäh ven'an da suomen kielel. Mollembat kielet sanottih valdivokielikse, a karjalan kielen elvyttämisty piettih pädemättömänny.

1920-luvun toizel puoliškol suomelastuttamizen poliitiekku loppih. Sen sijah ruvettih kehittämäh ven'an da karjalan kielen käyttyö. Vuvvennu 1938 oli luajittu karjalan kirjukieli kiriillizen kirjaimikon pohjal. Sen pohjakse otettih tverinkarjalazien kieli. Vuvvennu 1937 käyttöh otetun Karjalan peruszakonan mugah karjalan kieli oli valdivokielenny ven'an da suomen kielen rinnal. Karjalan tazavallas kai: azienhoido, nimilavvat, laitoksien pečatit, painanduala, opastus siirrettih suomen kielespäi karjalan kielele.

Vuvvennu 1940 kai muutui. Sinä vuon hyväksytyn Karjalan peruszakonan mugah Karjalas uvvessah valdivokielikse roittih ven'an da suomen kieli, školis tuaste ruvettih opastamah suomekse. Karjalan kirjukielen kehitändäs sit ei paistu vuodessah 1989..

Jälles Suurdu Ižänmuallistu voinua karjalazet rahvas ruvettih muuttamah linnoih. Vuvvennu 1959 joga nelläs karjalaine eli meččypos'olkas, vuvvennu 1989 jo 61,85% karjalastu eli linnois da meččypos'olkois. Karjalazet roittih kanzallizennu vähembistönny Karjalan tazavallas.

• 

  Anuksen gubernien gerbu

• 

  Uhtuon tazavallan lippu

• 

  Karjal-Suomelazen socialistizen tazavallan gerbu

• 

  Karjalan avtonoumizen socialistizen nevvostotazavallas gerbu

• 

  Suvi-Karjalan gerbu

• 

  Pohjas-Karjalan gerbu

• 

  Karjalan tazavallan gerbu

Vaste 1980-luvun lopul ruvettih pagizemah karjalan kielen elvyttämizes. Oraskuul vuvvennu 1989 Petroskois oli pietty suuri konferensii ”Karjalazet: etnossu, kieli, kul'tuuru, talovus”, kuduan kuhkuttajannu oli Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien instituuttu. Sen konferensien tärgevimänny kyzymyksenny oli karjalan kielen elvyttämine da sen opastamine školis. Nenga algavui uuzi ruado karjalan kirjukielen kehittämizes. Oli piätetty luadie kirjukieldy kahtel piämurdehel – vienan da livvin, a kirjukielen pohjakse ottua latinalaine kirjaimikko.

Vuvven 2010 rahvahanluvun tulokset

Karjalazien eländy Ven'an luodehpuolen okrugas %:s, rahvahanlugu 2010

Karjalazien eländy Keskusfederuallizes okrugas linnoin da kylien mugah %:s, rahvahanlugu 2010

Karjalan da Leningruadan alovehen etnine kartu linnu- da kyläkundien mugah, rahvahanlugu 2010

Karjalazet Karjalas da Leningruadan alovehel linnan- da kyläkundien mugah %:s, rahvahanlugu 2010

Anuksen piiri – 52,2% karjalastu,

Kalevalan piiri – 35,5% karjalastu,

Priäžän piiri – 31,9%,

Louhen piiri – 12,6%,

Mujehjärven piiri – 10,9%,

Lihoslavl'an piiri Tverin alovehel – 8,6%,

Suojärven piiri – 8,1%,

Spirovan piiri Tverin alovehel – 8%,

Pitkänrannan piiri – 6,6%,

Kostamus – 6,4%,

Ruameškan piiri Tverin alovehel – 6,4%,

Kondupohjan piiri – 5,8%,

Maksatihan piiri Tverin alovehel – 5,3%.

Ven'an valdukunnan/Nevvostoliiton/Ven'an Federacien karjalazien lugumiärän dinamiekku

Perindöllizet ruavot

Karjalazien perindöllizii ruadoloi oldih mečäständy, kalastandu, marjoin da griboin keriändy, muanruandu, žiivatankazvatandu, mečänkuandu da parzienuitto. Pohjas-karjalazet piettih pedroi. Ammuzis aijois karjalazet suadih raudua järvi- da suoruvis, tavottih raudua, valettih vaskie, luajittih čomenduksii bronzas da vaskes.

Kalastandu

Karjalazet kalastettih enimyölleh järvilöil da jogiloil. Meččylambilois suadih ahvendu, haugii, säyniä, särgii. Järvilöil da jogiloil nämmien kaloin ližäkse pyvvettih vie matikkua, kuhua, lohtu, lahnua. Kalanpyydönevvolois karjalazil oldih ongiruagat, pitkysiimat, azraimet, nuotat, ustimet, merežit da verkot. Verkot oldih joga karjalazes perehes. Niilöi kuvottih liinulangas puuhizil käbylöi.

Kalua karjalazet suolattih, ahavoittih, kuivattih. Ylen äijäl suvaittih kalarokkua. Pruazniekoinnu pastettih kalakurniekkua – tahtahas pastettuu kalua.

Mečäständy

Karjalazil mečästäjil käytös oldih jouzi da nuolet. Koiranke käydih reboloih, kondieloih, hirvilöih, kuniččoih, oravih. Elättilöile pandih ravvat, kläpčät, linduloile – rihmat.

Muanruandu da žiivatankazvatandu

Karjalazet kazvatettih ruistu, ozrua, nižuu, kagrua, nagristu, rötkiä, kapustua, keldujuurikoidu. Ruadobrujinnu oldih adrat, kuokat, čirpit, stoikat. Vil'l'ua puidih čieppilöil, jauhottih käzikivilöil libo melličöil. Žiivatois piettih lehmiä, hebuo, lammastu da kanua.

Marjoin da griboin keriändy

Joga karjalazes perehes talvekse kerättih marjua, gribua da siendy. Gribua kuivattih, siendy suolattih. Marjoi piettih vies. Syödih niilöi čuajunke, pandih piirualoin syväimekse. Keitettihgi kiiselii, syödih talkun- da ruisjauhonke – luajittih tönčöidy.

Syöndytavat

Stolal karjalazil oli sidä, midä iče kazvatettih, pyvvettih järvilöis da jogilois, meččuittih da kerättih mečäs. Huondesverokse, murginakse da ildazekse syödih rokkua: kala-, liha-, nagris- libo gribarokkua. Murginakse keitettih vie kuaššua. Syödih ozru-, brossu-, herneh-, kagru- da talkunkuaššua, myöhembi ruvettih keittämäh riissu-, grečču- da mannoidu kuaššua. Stolal ainos oli maiduo da maidosyömisty. Leibiä pastettih kois. Piirualois pastettih šipainiekkua, pyöräkkyö, sul'činua, keitinpiiruadu, kalakurniekkua. Juodih čuajuu, pohjazes – koufeidu, garbalovetty. Čuajukse vie kuivattih vagoivarbua da lehtie, kuzmanhattuu, buolulehtie. Viinua ei tavoitettu juvva, eigo poltettu tabakkua.

Pereh

XIX vuozisuan lopul – XX vuozisuan allus karjalazil oli kaksi perehkundumuoduo: suuri jagavumatoi pereh, kuduah kuului 20-25 hengie, da pieni pereh. Jagavumattomah suureh pereheh kuului kolme-nelli omahizien sugupolvie: died’oin libo tuatan poigien kel, heijän akat da lapset. Perehen ižändänny oli vahnin miehis, died’oi libo hänen vahnin poigu. Hänel oli suuri valdu, häi oli perehen omažuon ižändöiččijänny, ga kaikis suuris dielois da hommis häi sobi nainnuzien poigien kel, libo akan kel. Lastu karjalazil oli äijin, erähät kazvettih tervehenny, erähät kuoltih pienete. Lapsii ei ylen äijäl ei ämmätetty, ruadoh harjaitettih pienyössäh.

Karjalazet taloit

Karjalazet nostettih taloloi jogiloin da järvilöin rannoile. Taloit nostettih viiziseinäzet. Yhten levon al karjalazes talois oli kai, mi pidi ristikanzale eläjes: eländypertit, senčoit, tahnuot, saruat da aitat. Kylyt oldih jogiloin da järvilöin rannoil, ennevahnas net oldih savvukylyt.

Uskondo

Ven’al eläjät karjalazet ollah pravosluavnoih uskoh kuulujat, Suomes eläjät – l'uterilazet da pravosluavnoit. Novgorodan aigukirjan Lavrentjevskoin luvettelun mugah karjalazii ristitettih vuvvennu 1227 kniäzin Jaroslav Vsevolodovičan käskys.

• 

  Kiži (arhitektuuran mustomerki)

• 
• 

  Mangan kylä

• 

  Lahdenpohju

• 

  Kondupohju

• 

  Jelisei Sumskii

• 

  Soloveckoi manasteri

• 

  Valamoin Sergii da German

Folklouru

Karjalan rahvahanrunohuos kuulužat ollah Kalevalan metriekan tevokset – runot. Net ollah eeppizet, liirizet pajot, tiedohussanat, svuad'bupajot, baijutuspajot. Niilöi pajatettih runonpajattajat. Karjalazis on kirjutettu äijy suarnua da zuakkunua.

Kogo muailmas kuulužannu on karjalas-suomelaine Kalevala-eepossu, kudaman kirjutti karjalazien da suomelazien runoloin pohjal Elias Lönnrot da kudai on kiännetty enämbi migu kuvvelekymmenele kielele.

Huomavukset

Kirjalližus

• Бубрих Д. В. Происхождение карельского народа. — Петрозаводск, 1947
• Клементьев Е.И. Карелы: Историко-этнографический очерк. - Петрозаводск: Периодика, 2008. – 256 с.
• Народы Карелии : историко-этнографические очерки / Российская академия наук, Карельский научный центр, Институт языка, литературы и истории ; редакционная коллегия: И. Ю. Винокурова (ответственный редактор) [и др.]. – Петрозаводск : Периодика, 2019. – 752 с
• Киркинен Х. и др. История карельского народа / Авториз. пер. с фин. Л. В. Суни; Отв. ред. И. А. Чернякова. — Петрозаводск: «Барс», 1998. — 322 с.
• Кочкуркина С. И. Народы Карелии: история и культура — 2-е издание. Петрозаводск, 2005. — 208 с.
• Кочкуркина С. И.Прибалтийско-финские народы России — М.: Наука, 2003
• Кочкуркина С. И. Древнекарельские городища эпохи Средневековья — Петрозаводск, 2010. — 262 с.
• Гадзяцкий С. С. Карелы и Карелия в Новгородское время. — Петрозаводск, Госиздат КФССР, 1941. — 195 с. с илл. (Науч.-исслед. ин-т культуры КФССР).
• Жербин А. С. Переселение карел в Россию в XVII веке. — Петрозаводск: Государственное издательство Карело-Финской СССР, 1956. — 77, [2] с.
• Карельский этнос: история и перспективы развития — Петрозаводск: «Периодика», 1996. — 46 с.
• Косменко А. П. Карельское народное искусство. — Петрозаводск, 1977.
• Линевский А. М. Карелы // Советская этнография. — Л.: Академия наук СССР, 1941. — Сб. V. — С. 89—109.
• Народы России: Энциклопедия. — М., 1994.
• Тароева Р. Ф. Материальная культура карел (Карельская АССР): этнографический очерк. — Москва; Ленинград: Наука, 1965. — 222, [1] с., [10] л. ил.
• Петров К. М. Олонецкие карелы. — Петрозаводск, 1867
• Степанова А. С. Устная поэзия тунгудских карел. — Петрозаводск, 2000.
• Сурхаско Ю. Ю. Семейные обряды и верования карел: Конец XIX — начало XX в. — Л.: «Наука», 1985. — 172 с.
• Uurali keelte sonastik. — Tallinn, 2004.
• Финно-угорские и самодийские народы России: Статистический сборник. — Сыктывкар, 2006.

Linkat

• Karjalan kandurahvahat -verkosivusto
• S. I. Kočkurkina, A. М. Spiridonov, Т. N. Džakson. Kirjallizet tiijot karjalazis (X—XVI vuozisuat)
• Karjalazet. Suomelas-ugrilazien kanzoin tiijoituskeskus FINUGOR.RU
• Karjalazet. Tiijoituskeskus "Finnougorija"
• Karjalazet. Kanzan roindu.
• Ruočin vallan al.
• Tverinkarjalazet
• Tverin karjalazien alovehellizen kanzallis-kul'tuurizen avtonoumien verkosivusto
• Etnogruafizet tiijot Anuksen da Vienan Karjalan eläjis Karel'skieje izvestija - žurnualan sivuloil (1913—1917 vuvvet)
• Kartat.