Edvard Gylling

Edvard Otto Vilhelm Gylling
Edvard Otto Vilhelm Gylling
	Edvard Otto Wilhelm Gylling
Avtonoumizen Karjalan socialistizen nevvostotazavallan; Rahvahan Komissuaroin Nevvoston piälikkö
	1923 ligakuu — 1935 kylmykuu
Ielolii	virgu muutettih; oli Karjalan ruadokommuunan Alovehen toimehpaniikomitietan piälikönny
Jatkai	Pavel Bušujev
Karjalan ruadokommuunan; Alovehen toimehpaniikomitietan piälikkö
	1921 tuhukuu — 1923 ligakuu
Ielolii	virgu muutettih; oli Karjalan ruadokommuunan Vallankumovuskomitietan piälikönny
Jatkai	virgu muutettih; oli Karjalan ruadokommuunan Alovehen toimehpaniikomitietan piälikönny
Roindu	30. kylmykuudu 1881; Kuopio, Kuopion gubernii, Ven'an valdukundu
Kuolendu	14. kezäkuudu 1938 (56 vuottu); Kommunarka-ammundukenty, Nevvostoliitto
Pandu muah	Kommunarka[d];
Partii	Suomen kommunistine partii, Kogo Nevvostoliiton bol'ševiekkoin kommunistine partii vuvves 1920 algajen
Opastus	Aleksandran yliopisto[d];
Ruadopaikku	Helsinkin yliopisto[d];
	Медиафайлы на РУВИКИ.Медиа

Edvard Otto Vilhelm Gylling (ruoč. Edvard Otto Wilhelm Gylling [eːvard otːu vilhelm jylliŋ], ven. Гюллинг, Эдвард Александрович 30. kylmykuudu 1881, Kuopio, Suomen suuri kniäzikundu, Ven'an valdukundu — 14. kezäkuudu 1938, Nevvostoliitto) on suomelaine sociualu-demokruattine poliitiekku, Suomen parluamentan deputuattu vuozinnu 1908—1910 da 1911—1918, vallankumovusmies, Ruskien gvardien štuaban piälikkö, Karjalan ruadokommuunan enzimäine piälikkö, filosoufientiedoloin douhturi. Gylling oli Nevvostoliiton keskustoimehpaniikomitietan kaikkien kučundukerähmölöin ozanottajannu.

Eloskerdu

Oli roinnuhes 30. kylmykuudu vuvvennu 1881 Kuopios Suomen ruoččilazien pereheh^[1], kudai kuului keskikluassah. Hänen tuattah Uno Aleksandr Gylling oli raududorogan inženierannu. Muamah oli Jevgenija Viktorija Klotil’da Ganrietta Helsingius. Edvard oli toizennu lapsennu kymmenen lapsen perehes^[2].

Edvardan lapsus- da nuorusaigu mendih vahnembien kois – Kalmaan usad’bas Ikaalizen lähäl.

Vuvvennu 1900 Jyväskylän licein (Jyväskylän Lyseon lukio) lopiettuu häi piäzi opastumah Imperuattoran Aleksandran yliopistoh Helsingforsas.

Vuvvennu 1903 loppi magistrannu yliopiston talovus da statistiekku -opastusalan mugah. Tutki Suomen kyläläzien ruadajien elostu.

Vuvvennu 1909 Gylling sai filosoufien douhturin oppiarvon. Hänen douhturin väitösruado oli omistettu muavälilöin kehittämizele Suomes da muattomien muanruadajien (torpariloin) tilale. Vuozinnu 1910—1918 ruadoi Helsingforsan yliopiston docentannu talovuollizen statistiekan kursal. Samal aigua sluuži Helsingforsan valdivollizes statistiekkuhallindos statistiekannu^[1].

Poliittine toimindu

Vuvvennu 1905 Gylling yhtyi Suomen sociualu-demokruattizen partien huruah marksilazeh puoleh.

Vuozinnu 1906—1908 ruadoi partien Sosialistinen Aikakauslehti -julgavon ("Socialistine žurnualu") piätoimittajannu. Žurnualan perustettih Edvard Gylling, Yrjö Sirola, Otto Kuusinen da Sulo Wuolijoki.

15.—16. kevätkuudu vuvvennu 1907 Suomen suures kniäzikunnas piettih enzimäzet valličukset yksikamarillizeh parluamentah. Vuozinnu 1908—1918 Edvard Gylling oli parluamentan deputuatannu Suomen sociualu-demokruattizes partiespäi.

Vuozinnu 1913—1917 Gylling oli Suomen sociualu-demokruattizen partien toimehpaniikomitietan ozanottajannu, 1917—1918 — Suomen sociualu-demokruattizen partien piälikönny.

Vuvvennu 1918 Gylling yhtyi Suomen Kommunistizeh partieh, rodih sen Keskuskomitietan ozanottajakse.

Vallankumovus da rahvahienväline voinu Suomes

Vuvven 1918 Suomen vallankumovuksen aigua Edvard Gylling ruadoi vallankumovuksen halličukses raha-aziimiehenny, sen jälles vallankumovuksen halličuksen varapiälikönny. Vuvven 1918 sulakuus algajen oli Ruskien gvardien Piäštuaban piälikönny. Häi yhtyi Viiborgan puolistukseh.

Vallankumovuksen hävitändän jälles Gylling läs puolduvuottu ruadoi peitoči, vuvven 1918 lopus muutti Ruoččih da ruadoi Stokgol'mas Suomen kommunistizen partien keskuskomitietan ulgomuan b'uros. Vuvvennu 1919 Gylling ruadoi III Kommunistizen internacionualan Skandinuavien komitietan sekretarinnu.

Nevvosto-Karjal

Vuvvennu 1919 sygyzyl Edvard Gylling työndi Vladimir Leninale iččeh valmistetun Kehoitus Karjalan kommuunas -dokumentan. Kehoituksen tarkoituksennu oli perustua Karjalan kommuunu Svirin joves Jiävaldumeressäh, sen avul pidi sellittiä kolme ongelmua: täyttiä Karjalan eläjien kanzallizet kiinnostukset, ottua iäre Suomel perustat Päivännouzu-Karjalan järilleh suandas da luadie pohju vallankumovuksele Suomes da Skandinuavien mualois. Sen mugah Karjalan kommuunas pidi roita socialistine vaihtovariantu Suomen buržualistovaldivole^[3].

Karjalan kanzallis-valdivollizes rakendehes äijän kerdua paistih Ven'an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan johtajat. Vuvven 1920 kevätkuun — sulakuun allun aigah Nevvostohalličuksen johtai V. I. Lenin pagizi sih nähte Ven'an bol'ševiekkoin kommunistizen puolovehen IX kerähmön deleguatoinke Anuksen gebernien partiiyhtistyksespäi.

Leninan kučus Gylling tuli Moskovah da vuvven 1920 oraskuun puolivälis Kremlis Lenin pidi paginua Gyllinganke da toizen kommunistu-emigrantan, endizen Suomen vallankumovuksellizen halličuksen ozanottajan J. K. Sirolanke "Karjalan avtonoumizen tazavallan perustamizeh nähte". Gylling kehoitti andua Karjalale talovuollizen da aiga levien avtonoumien. Lenin hyväksyi Gyllingan kehoituksen.

Vuvven 1920 oraskuus Gylling yhtyi Ven'an bol'ševiekkoin kommunistizeh partieh.

8. kezäkuudu vuvvennu 1920 Kogo Ven'an keskustoimehpaniikomitietan dekrietän mugah Anuksen da Arhangelin gubernies, kus elettih karjalazet perustettih Karjalan ruadokommuunu^[4]. Petroskoi sit rodih gubernien piälinnakse da Karjalan avtonoumien keskuksekse.

Vuvven 1920 kezäkuus vuvven 1921 tuhukuussah Gylling oli Karjalan ruadokommuunan vallankumovuskomitietan enzimäzenny piälikönny.

Elokuul vuvvennu 1920 Gyllingan johtol norviegielaine inženieru H. Langset valmisti Karjalan ruadokommuunan kehityspluanan projektat.

11.-18. tuhukuudu vuvvennu 1921 I Kogo Karjalan Nevvostoloin kerähmön aigua Gyllingua vallittih Karjalan ruadokommuunan alovehen toimehpaniikomitietan piälikökse.

Heinykuul vuvvennu 1921 perustettu Luodehen alovehellizen talovusnevvoston perustandas rodih varavuo Karjalan ruadokommuunan avtonoumizele stuatusale. 23. sulakuudu vuvvennu 1921 Edvard Gylling Karjalan ruadokommuunan Rahvahan komissuaroin nevvoston piälikönny uvvessah vastai Leninan Kremlis da ezitti projektat. Gylling Ven'an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan ulgomualazien azieloin rahvahan komissuaran G. V. Čičerinan da Ven'an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan Rahvahan komissuaroin nevvoston (halličuksen) piälikön V. I. Leninan kannatuksel pani alguh dekrietän hyväksymizen, kudaman mugah tovestettas Karjalan ruadokommuunan avtonoumizet oigevuot. 26. sulakuudu vuvvennu 1921 mollembat dokumentat — Ven'an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan Rahvahan komissuaroin nevvoston da Ruavon da Puolistuksen Nevvoston piätös — hyväksyttih. Hyväksyttyh alovehen lähivuozien talovuon uvvistusohjelmah kuului rutto meččy-, bumuaganvalmistus- da kivenlouhindutevolližuon kehittämine.

Vuvvennu 1922 Gylling oli Karjal-Murmanskan sodavallankumovuskomitietan piälikönny.

Talvikuul vuvvennu 1922 Gyllingal leikattih hurai jalgu professoru G. I. Turneran bol'ničas Petrogruadas. Huruan siäriluun kylmändysviga, märrän olendu polviniveles da tartuttamine roittih kylmändän da jallan satatandan periä jiähallelmukseh pakuttuu. Jälles leikkavustu Gylling käytti kainalokeppilöi, vuvvennu 1925 ajoi Germuanieh, kus hänele luajittih kaksi protiezua^[2].

Karjalan avtonoumine socialistine nevvostotazavaldu

Heinykuul vuvvennnu 1923 Karjalan ruadokommuunu muutettih Avtonoumizekse Karjalan socialistizekse nevvostotazavallakse. Gylling rodih Avtonoumizen Karjalan socialistizen nevvostotazavallan Rahvahien Komissuaroin Nevvoston piälikökse (oli nevvoston piälikönny vuodessah 1935).

Syvyskuul vuvvennu 1930 Avtonoumizen Karjalan socialistizen nevvostotazavallan Rahvahien Komissuaroin Nevvoston piätökses perustettih Karjalan tiedo-tutkimusinstituuttu. Sen piälikökse rodih Gylling, säilyttäjen halličuksen piälikön virran. Varapiälikökse häi pani Karjalan valdivollizen (kodialovehen) muzein johtajan Stepan Makarjevan. Sen ližäkse Gylling ruadoi opastajannu Karjalan valdivollizes pedagouguinstituutas. Häi kuului Karjalan talohus da statistiekku –žurnualan toimituskundah (ven. «Экономика и статистика Карелии»).

Gylling kuului Ven'an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan Kogo Ven'an keskustoimehpaniikomitietan monien kučundukerähmölöih. Oli Kogo Nevvostoliiton bol'ševiekkoin kommunistizen partien Karjalan alovehkomitietan b'uroh kuulujannu. Händy vallittih Kogo Ven'an XI—XVI da Kogo Nevvostoliiton Nevvostoloin II-VII kerähmölöin deleguatakse.

Vuozinnu 1933 da 1936 Gylling oli erähänny Karjalan tiedosanakniigan redaktorois. Ga tiedosanakniigua ei piästetty ilmah, sen erähät redaktorat (E. A. Gylling, S. A. Makarjev, N. N. Vinogradov) sit suudittih da ammuttihref>Николай Николаевич Виноградов, как сотрудник Карельского научно-исследовательского института (1932—1937 гг.) (неопр.). Kačondan päivymiäry: 23. kezäkuudu 2011. Arhiviiruittu 3. syvyskuudu 2013 </ref>.

1930-luvun puolivälis tazavallan johtokundah kohti rubei kuulumah kriitiekkua keskuksespäi — Gyllingua viäritettih "buržuaznois nacionalizmas", häi opitteli puolistua iččie viäritändöis ičenkriitiekal, ga se ei avvutannuh.

Pakkaskuul vuvvennu 1935 V Kogo Nevvostoliiton bol'ševiekkoin kommunistizen partien Karjalan alovehkomitietan plenumas E. A. Gyllingan poliittistu toimindua da hänen johtettuu "valankumovuksenvastastu" joukkuo moitittih. Ligakuul vuvvennu händy työttih iäre Avtonoumizen Karjalan socialistizen nevvostotazavallan Rahvahien Komissaroin Nevvoston piälikön virraspäi.

Sikse aigua, elokuul vuvvennu 1935, Kogo Nevvostoliiton bol'ševiekkoin kommunistizen partien Karjalan alovehkomitietan sekretarin virraspäi ajettih iäre hänen lähimäine abuniekku Gustav Rovio, kudamua työttih opastajan ruadoh Moskovah (otettu kiini da ammuttu vuvvennu 1938).

J. S. Vargan kyzyndäs Gyllingua työttih Kogo Nevvostoliiton bol'ševiekkoin kommunistizen partien ohjailub'uron vuvven 1936 pakkaskuun 16. päivän piätöksen mugah tutkimusruadoh Moskovah Nevvostoliiton tiedoakadiemien muailman talovuon da muailman poliitiekan instituuttah^[2].

Kiinniotandu da tapandu

17. heinykuudu vuvvennu 1937 Gyllingua otettih kiini valehdielon "vallankumovuksenvastazes nacionalistizes Gyllingan — Rovion yhtistyksen" mugah^[5].

Händy suudittih repressieloikse enzimäzen kategourien mugah vuvven 1938 kezäkuun 10. päivän Moskva-centr -luvettelus 88 hengie, № 25, NKVD:n valdivollizen turvalližuon piähallindon ’. ozaston piälikön valdivollizen turvalližuon vahnemban majouran I. I. Šapiron ezitykses. Allekirjutettih: Stalin, Molotov.^[6] Nellän päivän peräs, 14. kezäkuudu vuvvennu 1938, Gyllingua viäritti Nevvostoliiton Korgeviman Nevvoston Sodakolliegii valankumovuksenvastazen terroristuyhtistykseh ozanotandas (Ven\an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan Kriminualukoudekan stat’t’u 58-1а-2-7-8-11) da samannu piän händy ammuttih Kommunarka-ammundukentäl. Moskovan ammundat vuvvennu 1937 da 1938 mendih NKVD:n rahvahan komissuaran Ježovan vuvven 1937 elokuun 25. da 30. päivien, syvyskuun 11. da 20. päivien käskylöis, kudamat roittih Keskuskomitietan Poliittizen b'uron saman vuvven heinykuun 2. päivän piätöksis^[7].

Gyllingua reabilitiiruittih 16. kezäkuudu vuvvennu 1955 Nevvostoliiton Korgeviman suvvon Sodakolliegien piätökses persounan kul'tan borčan hantuzis.

Pereh

Ikaalizen linnan kirikkö, kus venčale mendih Edvard da Fanni.

Vuvvennu 1906 24-vuodehine Edvard nai Fanni Elizabet Ahrenas (ruoč. Fanny Elisabeth Achren (17.10.1885—6.09.1944)^[8]), Ikaalizen piiriliäkärän tyttäres^[9]. Edvardua da Fannii venčaittih Ikaalizen linnan kirikös (Ikaalisten kirkko) 14. kezäkuudu vuvvennu 1906.

7. heinykuudu vuvvennu 1938 Fanni Gyllingua suudi Nevvostoliiton NKVD:n Erilline nevvottelu kui kodimuan pettäjän perehenhengie kaheksakse vuottu ruadoluagerii. Häi kuoli Karagandan luageris 6. syvyskuudu vuvvennu 1944. Fannii reabilitiiruittih 4. sulakuudu vuvvennu 1956.

Lapset^[1]:

tyttäret — Maija Elizabet Gylling (1907—1995) ruadoi Ivanovon alovehen Šuja-linnas opastajannu, Fanni Jelena Gylling (1910—1995) ruadoi Iževskas rakenduslaitoksen piäkonstruktorannu.
poigu — Valtter Eduardovič Gylling (1912—1988) ruadoi Tulas rakendushallindon piäinženierannu.

Palkindot

Ruskien Ruadoflavun kunnivomerki (20. sulakuudu vuvvennu 1931, ainavoluaduzis arvoruadolois Ven'an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan hyväkse Karjalas nevvostovallan lujittamizen alal^[2])
Sampo-kunnivomerki (5. kezäkuudu vuvvennu 2019, kuoltuu; arvoruadolois Karjalan kanzallizen valdivolližuon perustandas da lujitandas)^[10]^[11]

Musto

E. Gyllingan nimine randupiha Petroskois

Petroskois 8. kezäkuudu vuvvennu 1970 Nevvostorandupiha Lohijovensuus sai Gyllingan nimen.
Petroskois on säilynyh kodi, kuduas Gylling eli vuodessah 1935. Silloi tämä kaksikerroksine puutaloi oli eliittutaloinnu. Sie elettih kai tazavallan piämiehet.
Moskovas Gylling eli adresil Sverdlovan lagevo, taloi 3, fatieru 70.
Vuodessah 1936 Gyllingan nimi oli Volodarskoin uuličal Karhumäin Školapos'olkas^[12].

Kirjalližus

Эдвард Александрович Гюллинг — первый руководитель советской Карелии: [сборник документов] / сост.: Ю. М. Килин (отв. сост.), В. В. Килина; при участии Н. А. Басовой, Е. В. Евсеевой, В. А. Марковой, Е. В. Усачевой. — Петрозаводск: Periodika, 2020—712 с. ISBN 978-5-88170-371-4
Сто замечательных финнов. Калейдоскоп биографий = 100 suomalaista pienoiselämäkertaa venäjäksi / Ред. Тимо Вихавайнен (Timo Vihavainen); пер. с финск. И. М. Соломеща. — Хельсинки: Общество финской литературы (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura), 2004. — 814 с. — ISBN 951-746-522-X.. — Электронная версия (Kačondan päivymiäry: 26 pakkaskuudu 2009)
Tuure Vierros. Kalman poika. — Edico, 2006. — 216 с. — ISBN 9789529976027. Arhiivukoupii 18 sulakuudu 2011 Wayback Machine
Anna-Lisa Sahlström. Viimeinen ruhtinas. — Teos, 2009. — 302 с. — ISBN 9789518511901. (недоступная ссылка)
Хейккинен С., Мауранен Т. Научная деятельность Эдварда Гюллинга // Скандинав. сб. — Таллин, 1988. — С. 127—138. — (Тр. Тарт. гос. ун-та; Вып. 31).
Народные избранники Карелии: Депутаты высших представительных органов власти СССР, РСФСР, РФ от Карелии и высших представительных органов власти Карелии, 1923—2006: справочник / авт.-сост. А. И. Бутвило. — Петрозаводск, 2006. — 320 с.

Huomavukset

↑ ¹ ² ³ Гюллинг Ф. Е.. Эдвард Гюллинг: сборник статей воспоминаний. — Иркутск: Изд-во ИрГТУ, 2011—130 с. Arhiivukoupii 22 kezäkuudu 2021 Wayback Machine
↑ ¹ ² ³ ⁴ Эдвард Александрович Гюллинг — первый руководитель советской Карелии: [сборник документов]. — Петрозаводск: Periodika, 2020—712 с.
↑ История карелии, Образование трудовой коммуны
↑ Об образовании Корельской трудовой коммуны: Декрет ВЦИК от 8 июня 1920 г. // Собрание узаконений и распоряжений рабочего и крестьянского правительства. Отдел первый. М., 1920 г. № 53, ст. 232
↑ Эдвард Отто Вильгельм Гюллинг, Энциклопедия «Карелия» (неопр.). Kačondan päivymiäry: 23. kezäkuudu 2011. Arhiviiruittu 4. kevätkuudu 2016
↑ Гюллинг Эдвард Александрович. Институт истории естествознания и техники им. С. И. Вавилова РАН (неопр.). Kačondan päivymiäry: 23. kezäkuudu 2011. Arhiviiruittu 13. kylmykuudu 2007
↑ Памятник истории Спецобъект НКВД «Коммунарка» (неопр.). Kačondan päivymiäry: 23. kezäkuudu 2011. Arhiviiruittu 28. tuhukuudu 2015
↑ Фани-Элизабет Карловна Гюллинг — информация о репрессиях финнов в СССР (неопр.). Kačondan päivymiäry: 23. kezäkuudu 2011. Arhiviiruittu 4. kevätkuudu 2016
↑ Viimeinen ruhtinas — Edvard Gylling (неопр.). Kačondan päivymiäry: 23. kezäkuudu 2011. Arhiviiruittu 22. kevätkuudu 2016
↑ Указ Главы Республики Карелия от 05.06.2019 № 41 «О награждении государственной наградой Республики Карелия» Arhiivukoupii 4 oraskuudu 2021 Wayback Machine (Kačondan päivymiäry: 6 kezäkuudu 2019)
↑ Первый руководитель Карельской Трудовой Коммуны Эдвард Гюллинг награждён орденом «Сампо» (неопр.). Kačondan päivymiäry: 6. kezäkuudu 2019. Arhiviiruittu 6. kezäkuudu 2019
↑ Переименование посёлков и улиц Медвежьей горы//Сталтинская трасса. 1936. 13 октября

Linkat

[сборник-1] ¹ ² ³ Гюллинг Ф. Е.. Эдвард Гюллинг: сборник статей воспоминаний. — Иркутск: Изд-во ИрГТУ, 2011—130 с. Arhiivukoupii 22 kezäkuudu 2021 Wayback Machine

[сборник2-2] ¹ ² ³ ⁴ Эдвард Александрович Гюллинг — первый руководитель советской Карелии: [сборник документов]. — Петрозаводск: Periodika, 2020—712 с.

[3] История карелии, Образование трудовой коммуны

[4] Об образовании Корельской трудовой коммуны: Декрет ВЦИК от 8 июня 1920 г. // Собрание узаконений и распоряжений рабочего и крестьянского правительства. Отдел первый. М., 1920 г. № 53, ст. 232

[5] Эдвард Отто Вильгельм Гюллинг, Энциклопедия «Карелия» (неопр.). Kačondan päivymiäry: 23. kezäkuudu 2011. Arhiviiruittu 4. kevätkuudu 2016

[6] Гюллинг Эдвард Александрович. Институт истории естествознания и техники им. С. И. Вавилова РАН (неопр.). Kačondan päivymiäry: 23. kezäkuudu 2011. Arhiviiruittu 13. kylmykuudu 2007

[7] Памятник истории Спецобъект НКВД «Коммунарка» (неопр.). Kačondan päivymiäry: 23. kezäkuudu 2011. Arhiviiruittu 28. tuhukuudu 2015

[8] Фани-Элизабет Карловна Гюллинг — информация о репрессиях финнов в СССР (неопр.). Kačondan päivymiäry: 23. kezäkuudu 2011. Arhiviiruittu 4. kevätkuudu 2016

[9] Viimeinen ruhtinas — Edvard Gylling (неопр.). Kačondan päivymiäry: 23. kezäkuudu 2011. Arhiviiruittu 22. kevätkuudu 2016

[10] Указ Главы Республики Карелия от 05.06.2019 № 41 «О награждении государственной наградой Республики Карелия» Arhiivukoupii 4 oraskuudu 2021 Wayback Machine (Kačondan päivymiäry: 6 kezäkuudu 2019)

[11] Первый руководитель Карельской Трудовой Коммуны Эдвард Гюллинг награждён орденом «Сампо» (неопр.). Kačondan päivymiäry: 6. kezäkuudu 2019. Arhiviiruittu 6. kezäkuudu 2019

[12] Переименование посёлков и улиц Медвежьей горы//Сталтинская трасса. 1936. 13 октября

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]

[10]

[11]

[12]

Karjalan piämiehet vuvves 1921 algajen
Karjalan ruadokommuunan piämiehet	Edvard Gylling (1921—1923, alovehtoimehpaniikomitiettu) Aleksandr Šotman (1921—1923, talovusnevvosto)
Avtonoumizen Karjalan socialistizen nevvostotazavallan Rahvahan Komissuaroin nevvoston, Karjal-Suomelazen socialistizen nevvostotazavallan Rahvahan Komissuaroin nevvoston, Karjalan avtonoumizen socialistizen nevvostotazavallan Ministroin Nevvoston piämiehet	Edvard Gylling (1923—1935) Pavel Bušujev (1935—1937) P'otr Sol'akov (1937—1940) Pavel Prokkonen (1940—1947) Vol'demar Virolainen (1947—1950) Pavel Prokkonen (1950—1956) Ivan Bel'ajev (1956—1967) Andrei Kočetov (1967—1984) Jurii Ivanov (1984—1989) Sergei Blinnikov (1989—1994)
Puolovehen johtajat	Ivan Danilov (1920—1921) Vasilii Kudžijev (1921—1922) Iogan Järvisalo (1922—1929) Gustav Rovio (1929—1935) P'otr Irklis (1935—1937) Gennadii Kuprijanov (1938—1950) Aleksandr Kondakov (1950) Aleksandr Jegorov (1950—1955) Leonid Lubennikov (1955—1958) Ivan Sen’kin (1958—1984) Vladimir Stepanov (1984—1989) Nikolai Kirjanov (1989—1991)
Karjalan avtonoumizen socialistizen nevvostotazavallan Keskustoimehpaniikomitietan piäliköt	Aleksandr Šotman (1923—1924) Santeri Nuorteva (1924—1928) Nikolai Juščijev (1929—1934) Vasilii Averkijev (1934—1935) Nikolai Arhipov (1935—1936) Mark Gorbačov (1936—1937)
Karjalan avtonoumizen socialistizen nevvostotazavallan Prezidiuman piäliköt	Nikolai Arhipov (1936—1937) Mark Gorbačov (1937—1940) Otto Kuusinen (1940—1956) Pavel Prokkonen (1956—1979) Ivan Man'kin (1979—1984) Nikolai Kalinin (1984, vt) Ivan Sen’kin (1984—1985) Viktor Čeremovskii (1985, vt) Kuzma Filatov (1986—1989) Viktor Stepanov (1989—1990)
Korgeviman Nevvoston piäliköt	Viktor Stepanov (1990—1994)
Karjalan tazavallan halličuksen piämiehet	Viktor Stepanov (1994—1998) Sergei Katanandov (1998—2002)
Karjalan tazavallan piämiehet	Sergei Katanandov (2002—2010) Andrei Nelidov (2010—2012) Aleksandr Hudilainen (2012—2017) Artur Parfenčikov (vuvves 2017)

Karjalan tazavallan halličuksen piämiehet vuvves 1921 algajen
Karjalan ruadokommuunan alovehtoimehpaniivallan komitietan piäliköt	Edvard Gylling (1921—1923)
Avtonoumizen Karjalan socialistizen nevvostotazavallan Rahvahan Komissuaroin Nevvoston piäliköt	Edvard Gylling (1923—1925) Pavel Bušujev (1935—1937) P'otr Sol'akov (1937—1940)
Karjal-suomelazen socialistizen nevvostotazavallan Ministroin Nevvoston Rahvahan Komissuaroin Nevvoston piäliköt	P'otr Sol'akov (1940) I. P. Babkin (vvt) (1940) Pavel Prokkonen (1940—1947) Vol'demar Virolainen (1947—1950) Pavel Prokkonen (1950—1956)
Ministroin Nevvoston piäliköt Karjalan avtonoumine socialistine nevvostotazavaldu	Ivan Bel'ajev (1956—1967) Andrei Kočetov (1967—1984) Jurii Ivanov (1984—1989) Sergei Blinnikov (1989—1991)
Nevvostoliiton jälgehine Karjalan tazavaldu	Ministroin Nevvoston piäliköt Sergei Blinnikov (1991—1994) Halličuksen piäliköt Viktor Stepanov (1994—1998) Sergei Katanandov (1998—2002) piäministrat Sergei Katanandov (2002) Pavel Černov (2003—2010) Andrei Nelidov (2010) halličuksen piämiehet Andrei Nelidov (2010—2012) Aleksandr Hudilainen (2012—2017) Artur Parfenčikov (2017) Aleksandr Čepik (vuvves 2017)