Karjalan tazavallan kanzalline teatru

On otettu Рувики-späi
Karjalan tazavallan kanzalline teatru
Изображение логотипа
Petrozavodsk 06-2017 img19 Karelian National Theatre.jpg
Endizet nimet Suomelaine druamuteatru
Perustettu vuvvennu 1932
Palkindot Орден Дружбы народов  — 1982
Teatran taloi
Olopaikku Petroskoi, Karl Marksan prospektu, 19.
Johtokundu
Johtai Solovjev Sergei Ivanovič
Piäohjuaju Pol'akov V'ačeslav
Verkosivusto Официальный сайт
Логотип РУВИКИ.Медиа Медиафайлы на РУВИКИ.Медиа
Герб России

Ven'an Federacien kanzoin
kul'tuuruperindön objektat
№ 101410181250005

Karjalan tazavallan kanzalline teatru (suom. Karjalan Kansallinen teatteri) on valdivolline Petroskois ruadai druamuteatru. Se on ainavo ammatilline teatru muailmas, kudamas ozutetah spektakliloi suomen, karjalan, vepsän da ven'an kielil (spektaklilois on sinhronkiännös ven'an kielele).

Karjalan Kanzallizes teatras on kaksi lavua: suuri (300 istundupaikkua) da pieni (50 istundupaikkua).

Teatran endizet nimet

  • Karjalan Kanzalline druamuteatru (1932)
  • Valdivolline suomelaine druamuteatru (1932—1950)
  • Valdivolline karjal-suomelaine druamuteatru (1950—1956)
  • Valdivolline suomelaine druamuteatru (1956—1990)
  • Karjalan tazavallan valdivolline kanzalline teatru (1991 talvikuus algajen)

Teatran taloi

Teatran taloin alužin alustettih 2. elokuudu vuvvennu 1911, taloidu nostettih linnan hyvyönluadijah seurah niškoi. Rakendusruadoloi piettih gubernien inžinieran V'ačeslav Nikolajevič L'adinskoin projektan mugah, ruavot loppiettih vuvvennu 1913[1].

Uvven taloin erähäs zualas rubei ruadamah ven. Триумф-kinoteatru, toizes zualas gubernien virgumiehet piettih yhteiskunnallizii kerähmölöi.

Vuvvennu 1918 sie oli Ruskien gvardien gubernien štuabu[2], vuvvennu 1920 talois piettih yhtehine kerähmö, kudamal ilmoitettih Karjalan ruadokommuunan luadimizes.

Vuvvennu 1929 talois ruadoi Karjalan tazavallan Ven'an druamuteatru. Vuvvennu 1955 Ven'an teatru muutti uuzih tiloih Kirovan lagevole. Taloih jäi ruadamah ven. Триумф-kinoteatru.

Vuvvennu 1965 taloi kunnostettih (arhitektorannu oli S. G. Brodskii). Kunnostusruadoloin jällel taloi kaimai oman endizen nävön. Sih tuli Suomelaine druamuteatru, kudai enne ruadoi "Muanruadajan kois" Gogol’an uuličal.

24. kezäkuudu vuvvennu 2003 kaheksa vuottu kestäjän kunnostamizen jälgeh oli avattu Karjalan kanzallizen teatran uuzi taloi[3]. Teatru ruadau Petroskoin keskučas Kirovan lagevol. Sit samazes talois ruatah Karjalan tazavallan tyttiteatru da Karjalan tazavallan teatrualan ruadajien liitto.

Histourii

Tearan taloi. Nägö S. M. Kirovan lagevon čuraspäi
Tearan taloi. Uvvenvuvven pruazniekkoin aigua

Vuvvennu 1921 Karjalan tazavallan Ven'an druamuteatran tyveh (se oli perustettu vuvvennu 1918) järjestettih kanzalline artistujoukko, se oli teatran alguaigu. Artistujoukon kerättih suomelazet vallankumovuksellizien emigrantoin joukospäi. Joukon johtajannu oli Viktor Linden, Suomen suvaiččijoin teatroin endine ozuttelii da ohjai.

Karjalan lava

Kevätkuus vuvvennu 1922 Karjalan ruadokommuunan opastuksen narkoman virgah oli pandu Santeri Nuorteva[4]. Hänen mučoi, Sanni Nuorteva (Tuomisto), rubei Karjalan lava -suvaiččijoin teatran johtajakse, teatru jatkoi Lindenan artistujoukon dielon[5]. Sanni Nuortevan johtol da ozanotol ezitettih ozutelmii, niilöin joukosgi "Кarjalan lavan" ozanottajien kirjutettuloi tevoksii myö — runoilijoin Jalmari Virtazen, Santeri Mäkelän, Ragnar Nyströman.

7. ligakuudu vuvvennu 1922, Ligakuun vallankumovuksen viijenden merkipäivän nimeh, Karjalan lava -teatru pidi enzi-illan, kudamal ozutettih kaksi ozutelmua: yksiozaine ven. Любовный напиток — vodeviil’u pajoloin da kuplietoinke Minna Kantan ven. Он из Сюсмя -komiediespäi. Ozutelman piähengen Kettu Virnesan roulis ezityi Sanni Nuorteva. Sen jälgeh oli ozutettu Avgust Kocebun ven. Похищенная красавица -vodeviil’u, kudamas runoilii Jalmari Virtanen ozutteli tilanomistajan roulii. Ligakuun vallankumovuksen viijendekse merkipäiväkse "Karjalan lava" varusti proletuariirunoilijan Santeri Mäkelän (1870—1936) ven. Утро (suom. "Aamu") -ozutelman[6].

1930 vuozien allus artistujoukkoh tuli uuttu rahvastu, net oldih teatras kiinnostunnuot Suomes, Amierikan Yhtysvallois da Kanuadaspäi tulluot emigrantat (Kuuno Sevanderan artistujoukko). Suomen teatroin ohjuajii Kuuno Sevanderua da Alarik Sandelinua työttih Leningruadah kolmekuuhizile kursiloile, kus hyö tuttavuttih Nyströmanke da hänen stuudieh. 1931 vuvven lopus hyö tulduh järilleh Petroskoih da luajittih Karjalan valdivollizen druamuteatran kanzallizen stuudien (ven. Национальную студию Карельского государственного драматического театра).

Karjalan valdivollizen druamuteatran kanzallizen stuudien järjeständyruadoloih pandih Ragnar Nyströman. Sygyzyl vuvvennu 1932 Kuuno Sevanderan artistujoukkoh liityttih druamutehnikuman loppenuot. Perustettih Karjalan kanzalline druamuteatru[7].

Karjalan kanzalline druamuteatru

15. ligakuudu vuvvennu 1932 virrallizel tazol avattih Karjalan avtonoumizen socialistizen nevvostotazavallan Kanzalline teatru. Enzimäzen teatrukavven teatru algai Boris Lavren’ovan ven. Разлом-spektaklin enzi-illal. Spektaklii ohjai teatran johtai Ragnar Jakovlevič Nyström. Kaččomah sidä tuldih ozutelman luadii Boris Lavren’ov da kursan johtai Konstantin Tverskoi[8].

Repressiet da teatran salbuamine

1937 vuvven lopus da 1938 vuvven allus suurin oza miehii teatran artistujoukos repressiiruittih. Ruavos oli heitetty da otettu kiini teatran taidojohtai Ragnar Jakovlevič Nyström. Čehovan vodeviil’oin spektaklin karjalan kielel (ven. "Предложение", ven. "Медведь" da ven. "Юбилеи") jälgeh teatru salvattih (nenga silloi sanottih torua "buržuilistonacionalizmua vastah").

Talvivoinan aigua (1939—1940) teatran artistujoukko työttih Leningruadan linnah, se sie oli Leningruadan vojennoin okrugan alazennu. Joukko eli da harjaitti Zelenogorskas (silloine Terijoki-linnu), ozuttelijat ezityttih saldattoin ies voiskujoukkolois, ajeltih gospitaliloih.

Teatran avuamine (vuvvennu 1940), voinuvuvvet (1941—1944)

Vuvvennu 1940, Talvivoinan loppiettuu, teatru uvvessah rubei ruadamah Petroskois.

Vuvvennu 1940 Karjal-suomelazen druamuteatran johtajan virgah tuli Kotsalainen Stepan (Teppo) Ivanovič (1910—1941[9]), ohjuaju, GITISan loppenuh. Hänen enzimäzii ruadoloi oli Maksim Gor’koin ven. Егор Булычов и другие -ozutelmu.

Suuren Ižänmuallizen voinan enzipäivis Karjal puutui voinan kynzih, syvyskuus vuvvennu 1941 tazavallan suurin oza, Prtroskoin linnugi, jo oli suomelazien voiskien vallan ual. Voinuvuvvet teatru oli evakos, kus ruadoi enzimäi Siberis, sit Arhangel’skan alovehen Vel’skan linnas, vuvvennu 1943 se järilleh tuli Karjalah valloittamattomale alovehele.

Vuozinnu 1943—1945 teatran taidojohtajannu oli Nikolai Vasiljevič Demidov. Vuvvennu 1944 VTO (Ven’an Federacien teatruruadajien liitto) sanoi Demidovan ohjatun ven. "Нора" ("Кукольный дом") -spektaklin parahakse spektaklikse, kudai on azuttu G. Gibsenan ozutelmoin mugah Nevvostoliiton laval.

Vuvves 1944 teatran piätaidoilijannu oli Fred Lindhol’m (1902—1957)[10].

Vuvvet 1945—1991

Vuozinnu 1946—1949 teatran piäohjuajannu oli Tuorila Sulo Aleksandrovič[11].

Voinan jälgehizinny vuozinnu teatru pani da ozutti M. Gor’koin ven. "Васса Железнова" (1947), Hela Wuolijoen ven. "Женщины Нискавуори", Aleksis Kiven ven. "Семеро братьев", Maiju Lassilan ven. "Молодой мельник" (1948), Vilis Lacisan ven. "Сын рыбака" (1949) -spektaklit.

Vuvvennu 1949 teatru ezitti spektaklin El’mar Grinan ven. "Ветер с Юга" -pitkän kerdomuksen mugah. Ozutelmu merkittih Stalinan nimizel III astien palkindol (1950), sen sai ohjuaju Valter Suni, ozuttelijat Jelizaveta Tomberg da Toivo Lankinen.

Suomelaine teatru oli endizen Nevvostoliiton kanzallizien teatroin keskes enzimäzii teatroi, kudai otti käyttöh kuulokkehii sinhronkiännöksih niškoi ven'an kielele. Teatran repertuaran suurin oza oldih kiännetyt nevvosto-ozutelmat. Merkittävänny tapahtumannu teatran elokses rodih ozuttelumatku Moskovah vuvvennu 1951, matkan programmas oli Gor’koin ven. "Васса Железнова"-spektakli.

Vuvvennu 1965 Valdivolline suomelaine druamuteatru muutti Gogol’an uuličaspäi uudeh taloih — endizen Triumf-kinoteatran kunnostettuh taloih Kiroval lagevol. Vuvves 1966 Teatran piäohjuajan virras oli Haimi Toivo Sem’onovič.

Vuvves 1968 ozutelmoin varustanduruadoloih kučuttih ohjuajii Suomespäi.

Vuoazinnu 1974—1981 teatrua johti Karjalan avtonoumizen socialistizen nevvostotazavallan taidoalan arvostettu ruadai T. S. Haimi. Vuozinnu 1981—1997 teatran johtajannu oli Edvin Pavlovič Alatalo[12].

Vuozinnu 1974—1994 teatran piäohjuajannu ruadoi Ven’an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan, Karjalan avtonoumizen socialistizen nevvostotazavallan rahvahan artistu Pauli Unovič Rinne.

Vuvvennu 1982 teatru sen perustandan 50-vuozipäivän nimeh palkittih Kanzoin ystävyön kunnivomerkil.

Yhtes teatranke ruattih Nevvostoliiton kuulužat ohjuajat: I. Ol’švanger (1951,1971,1974), О. Lebedev (1961, 1966), N. Livšic (1965, 1968, 1971, 1974), L. Heifec (1970), R. Marsons (1968, 1969, 1971), А. Narodeckii (1973, 1974), G. Solovskii (1978, 1979, 1981), L. Bel’avskii(1980), А. Andrejev (1985, 1999—2001), F. Berman (1987), А. Ali-Husein (1994).

Teatran ruadovuozien aigah sie ruadoi nerokkahien ozuttelijoin joukko: Nevvostoliiton rahvahan artistu Jelizaveta Tomberg, Ven'an nevvostotazavallan rahvahan artistat Darja Karpova, Toivo Romppainen, Jurii Humppi da Toivo Lankinen, Karjalan rahvahan da arvostetut artistat Sulo Tuorila, Jouko Routtu, Aleksandr Šelin da Emma Hippeläinen, Viljo Ahvonen, Ven'an da Karjalan arvostettu artistu Pauli Rinne, Ven'an arvostettu artistu Orvo Björninen.

Karjalan tazavallan valdivolline kanzalline teatru

Vuozinnu 1994—2003 teatran piäohjuajan virras oli Ve’an Federacien taidoalan arvostettu ruadai Leonid Vladimirov.

Vuvvennu 1997 Petroskoin valdivollizes konservatouries avattih kanzallizen teatran stuudii, sen taidojohtajannu oli teatran johtai (1997—2004) Arvid Zeland.

Vuvvennu 2002 ven. "Старосветские помещики" -spektakli N. Gogol’an pitkän kerdomuksen mugah sanottih parahakse spektaklikse kanzoinvälizes kamernoloin teatroin Lambuška-festivualis. Vuvvennu 2003 teatrutaloin kaheksavuodehizen uvvistandan jälgeh avavui teatran Suuri lava.

Vuozinnu 2010—2022 teatrua johti Ven’an kul’tuurualan arvostettu ruadai Irina Pavlovna Šumskaja[13].

Vuvvennu 2017 teatru palkittih Ven’an kanzallizel Arlekin −2017  (ven.) (olo. -nimizel teatrupalkindol, se voitti festivualin mones nominacies. Täs joukos on Paras spektakli -nominacies voittanuh ven. Сын-медведь -spektakli, kudai on luajittu karjalazien suarnoin pohjal, ohjai spektaklii V'ačeslav Pol’akov[14].

Vuvvennu 2018 teatru uvvessah palkittih Ven’an kanzallizel Arlekin −2018 -nimizel teatrupalkindol, sinävuon festivualin mones nominacies voitti ven. Сказка о Попе и о работнике его Балде -spektakli, sen ohjuajannu on V'ačeslav Pol’akov[15].

Kezäkuus vuvvennu 2023 Kullervo-spektaklis teatran luomisjoukko palkittih Karjalan tazavallan piämiehen Sampo-palkindol[16].

Artistujoukko

  • Ven'an rahvahan artistu P'otr Mikšijev †
  • Ven'an arvostettu artistu, Karjalan rahvahan artistu Vieno Kettunen (Mikšijeva) †
  • Karjalan arvostettu artistu Aleksandr Kuikka
  • Karjalan arvostettu artistu Sergei Lavrenov
  • Karjalan arvostettu artistu V’ačeslav Pol’akov
  • Karjalan arvostettu artistu Ol’ga Portretova
  • Karjalan arvostettu artistu Aleksei Belov
  • Karjalan arvostettu artistu Tamara Voronova
  • Karjalan arvostettu artistu Vladimir Sotnikov
  • Karjalan arvostettu artistu Andrei Gorškov
  • Karjalan arvostettu artistu Aleksandra Aniskina
  • Karjalan arvostettu artistu L’udmila Isakova
  • Karjalan arvostettu artistu Natalja Alatalo
  • Karjalan arvostettu artistu Julija Kuikka

Anastasija Aitman, Nikita Anisimov, Gleb Germanov, Sem’on Gorčakov, El’gar Guseinov, Dmitrii Ivanov, Lada Karpova, Ronja Kinnunen, Ksenija Kogan, Anni Kondrakova, Oles’a Leontjeva, Vadim Malinin, Ol’ga Malinina, Vladimir Matvejev, Marija Neneševa, Emil’ Sagdijev, Galina Fil’uškina, Nastasja Šum[17]

Teatran repertuaru

  • ven. "А зори здесь тихие…" (Boris Vasiljevan pitkän kerdomuksen mugah)
  • ven. "Беда от нежного сердца" (Vladimir Sollogub)
  • ven. "Валентинов день" (Ivan Viripajev)
  • ven. "Вверхтормашками" (Ksenija Dragunskaja)
  • ven. "Венецианские близнецы" (Karlo Gol’doni)
  • ven. "Вепсянка" (Nevvostoliiton urhonaizen Anna Lisicinan elokses sanelii spektakli-monolougu)
  • ven. "Волшебная кисточка" (Sem’on Golubčin)
  • ven. "Волшебный посох" (Dmitrii Golubeckii)
  • ven. "Двенадцатая ночь, или Что угодно" (Uiljam Šekspir  (ven.) (olo.)
  • ven. "Дело святое" (Florid Bul’akov)
  • ven. "Дом / Koti" (Seppo Kantervo)
  • ven. "Дом окнами в поле" (Aleksandr Vampilov)
  • ven. "Дорога в Небыван" (Irina Komissarova)
  • ven. "Земля карельская / Omalla mualla" (Antti Timonen)
  • ven. "Карамболь после полуночи. Фантазии Михаила Булгакова" (Grigorii Fuks)
  • ven. "Когда чувства есть… / Kun on tunteet" (Aleksis Kivi, Marija Jotuni  (ven.) (olo.)
  • ven. "Корона Тролля" (Ol’ga Portretova)
  • ven. "Лемби / Lembi" (Seppo Kantervo)
  • ven. "Листы каменной книги / Kivikirja" (Seppo Kantervo, (Aleksandr Linevskoin pitkän kerdomuksen mugah)
  • ven. "Невеста Солнца" (Marija Parm’onova)
  • ven. "Песни синего неба / Sinitaivaan laulu" (Seppo Kantervo)
  • ven. "Питер Пэн" (Dž. Barrin kirjan mugah)
  • ven. "Почему вода в море солёная" (karjalazen suarnan pohjal)
  • ven. "Приключения в лесу Ёлки-на-Горке" (Turbjörn Egner)
  • ven. "Раз, два, три, четыре, пять я иду тебя искать" (Liza Bulajeva)
  • ven. "Сказка о попе и о работнике его Балде" (A. S. Puškin)
  • ven. "Снежная королева" (Hans Christian Andersen)
  • ven. "Сын-Медведь / Poigu-kondii" (karjalazien suarnoin mugah)
  • ven. "Хаос / Kaaos" (Mika Myllyaho)
  • ven. "Ходари" (Vasilii Firsovan suarnoin aiguzih niškoi mugah)
  • ven. "Цветочек аленький" (Sergei Aksakovan tevoksien mugah)
  • ven. "Шалости жизни" (Viktor Läpin)
  • ven. "Шампанского!… Шампанского! / Samppanjaa! Heti!" (A. P. Čehov)
  • ven. "Экзамен Dance. 25 фраз о любви"[18]

Huomavukset

  1. ↑ Лядинский Вячеслав Николаевич. Kačondan päivymiäry: 28. syvyskuudu 2012. Arhiviiruittu originualaspäi 11. kezäkuudu 2010
  2. ↑ Иван Михайлович Мулло, Памятники и памятные места Карелии. 1965
  3. ↑ Открытие нового здания Национального театра Карелии. 21.06.2003
  4. ↑ http://www.gov.karelia.ru/Karelia/1999/t/1999_6.html Arhiivukoupii 9 tuhukuudu 2015 Wayback Machine Вожди эпохи: Сантери Нуортева. КАРЕЛИЯ N 131 (1999) за 24 ноября 2009 года
  5. ↑ Финны в Карелии и в России: история возникновения и гибели диаспоры. Журнал Нева, 2002
  6. ↑ История советского драматического театра. Том 2. Наука, 1966
  7. ↑ Государственный Национальный театр Республики Карелия — История Arhiviiruittu 10 pakkaskuudu 2010 .
  8. ↑ http://www.gov.karelia.ru/Different/Dates/1999/04.html Arhiivukoupii 3 syvyskuudu 2014 Wayback Machine Д. К. Карпова.(к 85-летию со дня рождения)
  9. ↑ Vuvvennu 1941 kuadui frontal Petroskoidu puolistajes
  10. ↑ Карелия: энциклопедия: в 3 т. / гл. ред. А. Ф. Титов. — Петрозаводск: ИД «ПетроПресс», 2009. — Т. 2: К — П. — С. 165. — 464 с. — 3 000 экз. — ISBN 978-5-8430-0125-4.
  11. ↑ Карелия: энциклопедия: в 3 т. / гл. ред. А. Ф. Титов. — Петрозаводск: ИД «ПетроПресс», 2011. — Т. 3: Р — Я. — С. 188. — 384 с. — 3 000 экз. — ISBN 978-5-8430-0127-8.
  12. ↑ Не стало Эдвина Алатало. Kačondan päivymiäry: 4. kylmykuudu 2016. Arhiviiruittu 2. oraskuudu 2016
  13. ↑ Ирина Павловна. Немного не хватило…
  14. ↑ Подведены итоги конкурса на соискание Российской Национальной театральной премии «Арлекин» 2017 года - Официальный сайт Администрации Санкт‑Петербурга (рус.). www.gov.spb.ru. Kačondan päivymiäry: 20. oraskuudu 2025.
  15. ↑ Фестиваль Арлекин. Итоги фестиваля (неопр.). arlekinspb.ru. Kačondan päivymiäry: 19. oraskuudu 2025.
  16. ↑ Распоряжение Главы Республики Карелия от 19 июня 2023 года № 224-р
  17. ↑ https://n-teatr.ru/artisty Труппа / Näyttelijät
  18. ↑ https://n-teatr.ru/repertyar_teatra Репертуар театра

Kirjalližus

  • Колосенок С. В. Государственный Карело-Финский драматический театр. — Таллин, Эстгосиздат, 1956. — 112 с. с илл.
  • Стюф В. И. Государственный финский драматический театр Карельской АССР. — Петрозаводск, Госиздат, 1959. — 54 с. с илл.
  • Войцеховская А. В. Театры Карелии: указатель литературы (1945—1960). — Петрозаводск, 1962 (полный текст)
  • Никитин П. Е. Театр края Калевалы. — Петрозаводск: "Карелия", 1985. — 157 с.: ил.
  • Национальный театр Карелии: 70 лет, 1932—2002. — Петрозаводск, 2002. — 22 с.: ил.

Linkat

Lähteh - "https://olo.ruwiki.ru/w/index.php?title=Karjalan_tazavallan_kanzalline_teatru&oldid=126361459"