Pedri I:n mustopačas (Petroskoi)

On otettu Рувики-späi
Mustopačas
Mustopačas imperuattoru Pedri Suurele, Petroskoin perustajale
Pedri I:n mustopačas
Petrozavodsk 06-2017 img50 Peter I monument.jpg
61°47′26″ с. ш. 34°23′23″ в. д.GЯO
Mua Ven'a
Sijoittumine Petroskoi, Pedrun pieni puusto
Projektan luadii

kuvanvestäi Ivan Šreder,

arhitektoru Ippolit Monigetti
Arhitektoru (arhitektorat) Ippolit Antonovič Monigetti[d]
Perustandan päivymiäry 1873
Rakendamine 1872—1873 
Stuatussu Логотип конкурса «Вики любит памятники» ОКН № 1010007000№ 1010007000
Tila vältäväine
Логотип РУВИКИ.Медиа Медиафайлы на РУВИКИ.Медиа

Герб России

Ven'an Federacien kanzoin
kul'tuuruperindön objektat

Mustopaččahan olopaikan kuavu

Mustopačas imperuattoru Pedri Suurele, Petroskoin perustajale (ven. Памятник императору Петру Великому, основателю Петрозаводска) on Ven'an enzimäzen imperuattoran Pedri I:n mustopačas Petroskois, kuduan luajittih kuvanvestäi Ivan Nikolajevič Šreder da arhitektoru Ippolit Antonovič Monigetti.

Mustopačas alustettih 30. oraskuudu vuvvennu 1872 Pedri I:n roindan 200-vuozipäivän kunnivokse da avattih 29. kezäkuudu vuvvennu 1873 Aleksandrovskoin zavodan (Oniegan traktoruzavodan) avuandan 100-merkivuvvennu[1]. Mustopačas on Ven'an kul’tuuruperindön objektu (monumentuallizen taijon mustopačas) federuallizen merkičyksenke (1960)[2]. Mustopaččahan luajindan ehoittai on Anuksen gubernien gubernuattoru Grigorii Grigorjevič Grigorjev[1][3].

Mustopaččahan kuvailu

Mustopačas seizou Pedrun pienen puuston keskikohtal[4], koillizes se rajoittuu valgamoloih, lounahas — Oniegujärven randupihah, liidehpuoles — Petroskoin vezivokzualah da Karl Marksan prospektah, luodehes — Oniegujärven Petroskoin lahteh[2]. Pienen puuston projektan luadi arhitektoru V’ačeslav Vasiljevič Bugašev[5]. Pienen puuston keskimäine paikku, kudamalgi, kohti paisten, on nostettu pačas, on piälystetty piälystehkivilöil Šokšan vagoinkarvazes kvarciitas[2]. Puustoh tulou kaheksa kivyttroppastu, niilöin reunoin yliči kazvau dekoratiivistu tuhjuo[2]. Iče pieni puusto on istutettu enimäl koivuloil. Mustopaččahas ymbäri on kaheksakulmaine kukkuvago, kudai on aijoitettu tagoraudurešotkal[2].

Pedru on kuvattu šuorieh seizojakse, hurai jalgu on vähäzel oijendettu edehpäi[2]. Häi on sellinnyh vojennoih paradnoih vyöččimel vyötettyh saldattumundiirah polvessah; piäliči oigies olgupiäs hänel on riputettu kunnivomerkilentu, Pyhän apostolan Ondrein almuazutiähti on pandu ryndähdäle, pitkysiärisuappuat kannuksienke ollah hänen jallois, а bokas rippuu pystömiekku[2]. Imperuattoran oigei käzi ozuttau Petroskoin perustandupaikkah — Lohijoven suuh päi, kus vuvvennu 1703 alustettih Metallurgii- da oružuzavodu (Oniegan traktoruzavodu); huruas alahpäi heittyjäs käis Pedru pidäy kiärehkirjua[2]. Figuuru on valettu bronzas. Nelličurakorrondeh on luajittu borokkomustopaččahien perindölöin mugah Serdobol’an harmuas graniitas[прим. 1][2]. Korrondehen ezipuoles on kartušši. Silgi on bronzukirjaimis lad’d’attuu sanua:

Petr Postament.jpg Kirjutes mustopaččahan korrondehes:

 Imperuattoru
 Pedru Suurele,
 Petroskoin perustajale

1703
1672—1872

Mustopaččahan kogonaine korgevus on 6 metrii 30 santimetrua, Pedrun figuuran korgevus on 2 metrii 90 santimetrua da korrondehen — 3 metrii 40 santimetrua[6]. Painau imperuattoran mustopačas enämbi tonnua.

Monen kymmenen metrin piäs mustopaččahas on mustolaudu, kudai sanelou mustopaččahan histouriedu:

Мемориальная доска у памятника петру.JPG
Tekstu mustolavvas:
Mustopačas Pedri I:le
Petroskoin perustajale
oli alustettu vuvvennu 1872
Pyöryžäl lagevol
(nygöine V. I. Leninan lagevo)
Pedri I:n roindan 200-vuozipäivän nimeh
da avattu 30.VI.1873
Aleksandrovskoin
(Oniegan) zavodan
100-vuozipäivänny.
Nostettu vuvvennu 1978
Onieganjärven randupihal.
Kuvanvestäi I. N. Šreder.
Аrhitektoru I. A. Monigetti.

Azientiedäjien mugah, Petroskoin mustopačas on yksi parahimii da lykykkähimäh tabah laujittuloi mustopaččahii Pedri I:n mustopaččahien keskes yhtes Bronzuračastajan, Piiterin Mihailan zamkan da Taganrogan Pedri I:n paččahienke[6]. Ga äijät azientiedäjät ollah sidägi mieldy, gu paččahan olopaikakse on vallittu sih pädemätöi kohtu[6][7], sendäh gu se seizou loitton XVIII—XIX vuozisualoin aigua nostettulois siviili- da tevolližusrakenduksis[2][6]. Silloi-toiči kuuluu rahvahan käskyy siirdiä mustopačas sen histouriellizele paikale — Pyöryžäle lagevole (Leninan lagevo)[6][7].

Pedri I da Karjal

Imperuattoru Pedri I

Pedri I:n mustopaččahan luajindu da nostandu Petroskoil on kiini Pedrun haldivoičendan aigukavves, kudaman tapahtumat koskiettih da vaikutettih Karjalah da äijäl miärättih sen tuliedu histouriedu.

Enzimästy kerdua tsuari kävyi Karjalah vuvvennnu 1702. Silloi häi yhtes oman gvardien, kansel’uarien da seuranke karjalazien muanruadajien avul viettih muga sanottuu " Osudarevan dorogua" (ribaitustaibaleh Karjalan N’uhčan kyläs Vienanmeren rannal Oniegujärven rannal olijah Povenčassah) Pähkinälinnan  (ven.) (olo. (Noteborg-linnan) valduamizekse[прим. 2] ruoččilazil. Se kävyndykerdu avvutti Pedrul ellendiä da arvostua alovehen mahtot da käyttiä niilöi tulielois pluanois[8][9].

Pedri I:n käskys vuvvennu 1702 perustettih enzimäine laivannostandutela Luadogan S’as’-joven suuh da sinävuongi Sviri-jovel alustettih Anuksen laivannostandutela. Tsuarin miärävös Anuksen ujezdah perustettih laivannostanduteloin raudutarbehien da merivoimien ammunduvehkehien täyttämizekse Petrovskoit Anuksen zavodat, kudamis tärgivimäkse rodih Petrovskoin (Šuojun) tykkivalanduzavodu (Oniegan traktoruzavodu) (on alustettu 29. elokuudu vuvvennu 1703 Lohijoven suus, sit lähtigi Petroskoin linnu). Täh joukkoh kuuluttihgi Povenčan da Aleksejevskoin tykkivalanduzavodat sego Kentjärven vaskensulatus- da ruaduzavodat. Laivannostanduteloin da zavodoin nostamistu Anuksen čupul valvoi Inkerinmuan gubernuattoru, kniäzi Aleksandr Danilovič Men’šikov[8][9].

Vuvvennu 1714 Kentjärvellyö löyttih minerualurauduvetty. Vuvvennu 1719 Pedri I käski nostua Ven'an enzimäine Marciualuviet -tervehyönhoidolu minerualuvien nouzeman luo. Juuri täs lähti kurortuhoido Ven’al[10]. Tsuari yhtes oman mučoin Jekaterina Aleksejevnanke nelli kerdu käydih tervehyönhoidolah — se oli vuozinnu 1719, 1720, 1722 da 1724. Matkan aigua Pedru azetui Petrovskoin zavodan alovehel, sie häi kačoi ruadoloin eistyndiä, iče tagoi raudua sepän ruadopajois[8][9][11]. Häneh niškoi oli rakendettu puuhine taloi (dvorču) avvonazen galdarinke[9][12]. Dvorčan edeh kaivettih lammikko, kudamah laskiettih kalua, azuttih savun, kus kazvoi koivuu, pihl’ajua da čihoi-tuhjuo[9]. Imperuattoran kuolendan jällel vuozinnu dvorču murendettih[12]; täl aijal dvorčan da savun kohtal on Kul’tuuru -da huogavundupuusto[9][12].

Histourii

Mustopaččahan luajindan mieli

Ajatus nostua mustopačas Pedri I:le enzi kerdua ilmestyi vie vuvvennu 1850. Gubernuattoru Nikolai Erastovič Pisarev huavai tsuarin endizen dvorčan sijale nostua mustopačas Pedri I:le linnan perustamizen hyvyös. Mustopaččahal olis pidänyh olla gubernuattoran mieles "prostoidu arhitektuurua kunnollizen kirjuteksenke". Syväinazieloin ministru gruafu Perovskoi ezitti mielen, gu projektu ei vastua "korgiedu tarkoitustu", da ehoitti lyödiä varua "todevuttamizekse hoški tavallistu, ga näbiedy taidomustomerkii"[13].

Vie eräs mieli Pedri I:n mustopaččahan azettamizes kuului Anuksen gubernuattorale Grigorii Grigorjevič Grigorjevale. 14. sulakuudu vuvvennu 1871 häi kirjuttau vice-admirualale Konstantin Nikolajevič Posjetale: "… gubernuattoru tuli syväinazieloin ministralluo ezittelendänke Pedri I:n mustopaččahan azettamizes valdivokassan dengoih da uskoi, gu halliččijan tulii 200-vuozipäivy 30. oraskuudu vuvvennu 1872 on paras da pädevy histourielline hetki mustopaččahan avuamizekse". Gubernuattoru ehoitti paikangi sen nostamizekse: "… Hyövyllizin kohtu mustopaččahakse olis Valdivon toimikunnan taloin da Gubernuattoran koin välis olii Pyöryžy lagevo … Nägöala täs lagevos liideheh päi on avvonaine, sen ies on Aleksandrovskoin tykkizavodu, päivännouzupuoles nävytäh Pedrun sadu sego linnan Pedrun da Puavilan kirikkö "[6].

Alustandu da rakendamine

Pedru Suuren mustopaččahan makiettu Ivan Šrederan projektan mugah (Ven'an muzei, Piiteri)

30. oraskuudu vuvvennu 1872 mustopačas alustettih Pedri I:n roindan 200-vuozipäivän kunnivokse, а gubernuattoran kois azetettih mustopaččahas nelländen suurus gipsumakiettu[1][14].

Mustopaččahan alustamizen pruazniekkutapahtumat allettih 30. oraskuudu vuvvennu 1872 yheksändel čuasul huondestu Pedrun da Puavilan kiriköllyö, kunne linnalazet tuldih pruazniekkukirikkösluužbale. Jälles jumalanpalvelustu rahvas mendih Pyöryžäle lagevole, yhtelaigua pruazniekkukulgemizenke soitettih linnan kaikkien kirikkölöin kellot. Legevol gubernuattoru Grigorii Grigorjevič Grigorjev da piäpappi Ionafan yhtes mendih sil kohtalluo, kus tulien mustopaččahan kivialužimes virui graniittupala ongurdetun nellikulmazen syvendyksenke. Sih laskiettih metallulaudazen kaiverdetun tekstanke: "Vuvvennu 1872 oraskuun 30. päivänny imperuattoru Pedru Suuren roindan 200-vuozipäivänny Petroskoil Aleksandru II hyvän halličuskavven aigua hänen korgies imperuattorutahtos syväinazieloin ministran generualu-adjutantu A. J. Timaševan hengikohtazesti ezitetys ehoitukses Anuksen gubernien valdivonevvojan Grigorjevan haldivole, Anuksen da Petroskoin episkopan Ionafanan johtol on nostettu tämä mustopačas imperuattoru Pedri Suurele, Petroskoin perustajale. Pedri I:n kuva valettih akadiemiekku I. N. Šrederan modelin mugah, korrondehen professoru Monigetin kuvua myö azui taidoilii Baranov. Vuozinnu 1672—1872 "[15]. Sinnegi, kanzan perindyö myö, lykättih kobru vuvven 1872 raududengua, sen jälgen syvendys ummattih mruamorulavval da cementiiruittih. Pruazniekas Anuksen seminuarien rektoru protopappi P. Ščeglov ilo iänes sanoi, gu mustopaččahal pidäy nostattua meis suvaičus, kunnivoičus da kiitossanat Petroskoin perustajan kohtah. Viinanmyöjät I. Seliverstov da E. Minkin linnan enzimäzen mustomerkin alustamizen čottah paikallizen bataljonan saldatoile pandih ilmastu ryyppiämisty da haukkuamistu. Linnan ohjuajat, virguniekat da kupčullisto kerävyttih pruazniekkah gubernuattoran kodih.

Nostettih mustopačastu valdivokasan varoil, Petroskoin linnu sai täh tarkoitukseh 15 tuhattu rubl’ua[16].

Mustopaččahan korrondehen projektan luadijannu oli akadiemiekku Ippolit Antonovič Monigetti, Pedri I:n figuuran — akadiemiekku Ivan Nikolajevič Šreder, opastui P’otr Karlovič Klodt[9]. Luajittih musopačastu Piiteris Adol’f Morandan ruadopajas da valettih Sestroreckan instrumentuzavodal  (ven.) (olo.. Korrondehen Serdobol’an graniitas vesti kivanvestäi N. Barinov[6], azetti varustetul paikal Stepan Iljinan arteli. Anuksen gubernien vedomosti -lehtes kirjutettih, gu nämmien tärgielöin da jygielöin ruadoloin loppiettuu linnan piälikkö pidi murginan, kudaman aigua yhten stolan tagan istuttih ruadajat, policiipiälikkö da kai linnan herrallisto. Bronzumustopačas korrondehele azetettih azientiedäjät Fedei Galaktionov da Aleksei Stepanov — mollembii täh ruadoh piädykautti kučuttih Piiterispäi[16].

Mustopaččahan avuandu

Pedri I:n mustopaččahan pruazniekkuavuajazet piettih 29. kezäkuudu vuvvennu 1873 Pedrunpäivänny (se oli Petroskoin linnan piäpruazniekku enne vallankumovustu) jo ielpäi varustetun käzikirjutuksen mugah. Piälinnaspäi pruazniekkah tuli Preobraženskoin gvardien hengivardoiččijoin hora. Mustopaččahan avuandupidoh tuldih linnan da ujezdan kylien eläjät. Pruazniekkupivot avattih gubernien bataljonan paruadal da ristukierrol. Myöhembi ammuttih 31-kerdaine tykkitervehtys. Mustopaččahan avuandupäivänny Pyöryžäle lagevole, kudamale se oli azetettu, annettih Pedrun nimi[17]. Piiterispäi kučuttu fotokuvuaju Monšteinu luadii mustopaččahan mondu fotokuvua. Mustopaččahalluo rahvahale juattih kodialovehhistourien tutkijan Aleksandr Ivanovan Imperuattoru Pedru Suuri da hänen toimindu Anukses -kniigastu. Suuri rahvaspruazniekku piettih Pedrun lagevol, Gost’upihalluo da Pedrun savus. Kupčat järjestettih paikallizen bataljonan alimazile virguarvoloile ilmazen gostitandan. Ehtäl cirkas oli Vol’f-velleksien ezitys da teatraskiinnostunnuzien spektakli. Loppih pruazniekku reidal seizojien Tsuari- da Tsaricu- höyrylaivoin ilotuliloih[1][18][19].

  • Pedri I:n mustopačas. Mustopačas pruazniekkuavuandan jälles

    Pedri I:n mustopačas. Mustopačas pruazniekkuavuandan jälles

  • Pedri:n I mustopačas. Fotokartočkas nägyy verkoraudurešotku. Fotokartočku luajittu vuvvennu 1873.

    Pedri:n I mustopačas. Fotokartočkas nägyy verkoraudurešotku.
    Fotokartočku luajittu vuvvennu 1873.

Gubernuattoran kois ezil olii mustopaččahan makiettu työttih Piiterih, kus se rubei kuulumah imperuattoru Aleksandru III:n Ven’an muzein keräilemäh (muzein nygöine nimi on Valdivolline Ven’an muzei).

Mustopaččahan toizet muuttamizet

Vuvvennu 1876 kupčan Ilja Fedulovič Gromovan lahjudengoih inženieru Poromenskoin kuvua myö Aleksandrovskoin zavodal čugunas valettih verkorešotku, kudamal aijoitettih mustopačas[1][прим. 3]. Aijan mugah mustopaččahas ymbäri rodih Pedrun nimine pieni puusto.

Mustopaččahan riičindy

12. sulakuudu vuvvennu 1918 Ven’an federatiivizen socialistizen nevvostotazavallan Rahvahien komissaroin nevvosto Vladimir Iljič Uljanovan-Leninan  (ven.) (olo. johtol hyväksyi Tazavallan mustomerkilöis -käskyn, kudamas on "tsuarien da heijän käskyläzien kunnivokse azetettuloin mustopaččahien ilmai histouriellisty da taidokiinnostustu" riičindän prižmivö. Mustomerkilöin riičindiä todevutettih "Ven'an muuttanuon suuren vallankumovuksen mustokse". Käskysgi oli mustopaččahien riičindäh tarvittavien denguvaroin annandu. Huavattih, gu jo oraskuun enzimäzekse päiväkse "rumimat idolat" roijah riičityt. Mustopaččahien riičindän vastuonalazikse alovehis miärättih gubernien deputuattunevvostoloi[20].

8. elokuudu vuvvennu 1918 Petroskoin linnan nevvoston toimehpaniikomitiettu piätti riiččie Pedri I:n da Aleksandru III:n mustopaččahat. Toimehpaniikomitiettu piätti täyttiä annettu käsky jo lähiaijal, "mustopaččahien riičindän jälgeh luadie niilöis käyttöpädemättömii, panna materjualat uudeh valandah", "korrondeh salvata". Piätös täytettih, Pedri I:n mustopačas riičittih da viettih Gubernuattoran puuston lagevol olijoin rakenduksien pihasaruah[9][прим. 4]. Korrondehen riičindyruadoloin da viendän aigua sen yksittäzet monoliitat pergavuttih, figuuru rikkavui. Pedrun lagevon da Pedrun pienen puuston nimet muutettih Nevvostolagevokse da Nevvoston pienekse puustokse, vähästy myöhembi linnan kartal rodih uuzi nimi — Ligakuun 25. päivän lagevo. Tyhjendetyle korrondehele taido-ozasto kačoi azettua Karl Marksan da gruafu Lev Tolstoin rinduvestokset, ga Vladimir Iljič Leninan kuolendan jälgeh piätettih tälle kohtale azettua Leninan mustopačas. Elokuus vuvvennu 1930 uvven mustopaččahan nostamizen täh korrondeh da čugunverkorešotku riičittih[16][21].

Mustopačas riičindän jälgeh

10. talvikuudu vuvvennu 1926 Rahvahan komissaroin nevvostol, kudaman paginanvedäjänny oli Edvard Gylling, kuunneltih tazavallan finansoin rahvahan komissariatan tiedo № 52463 sit, gu opastuksen rahvahan komissariatale käskiettih ottua Pedri I:n mustopačas oman kačondan uale. Vuvvennu 1936 Kogo Ven’an keskustoimehpaniikomitiettu prižmi tazavallan laitoksii säilyttämäh mostopaččahan sen korgeiarvozennu olendua[16][22].

Mustopaččahan kundoh suandu

Vuvvennu 1940 mustopačas suadih endizeh kundoh da pandih Zavodan lagevol olijah pieneh puustoh Karjalan kodialovehmuzein lähäl (sil aigua muzei oli Petroskoin Aleksandr Nevskoin kirikön rakendukses)[2][6][23][прим. 5]. Tazavallan Ruskei Karjal -piälehti (ven. "Красная Карелия") mustopaččahan uuttu paikkua sellitti nenga, gu se on yksi kohtis, kus eli da ruadoi Pedri I, ga se ei olluh muga. Mustomerkin rikkovunnuzii ozii ei kohendettu kunnostuksen aigua — sit jo ei olluh pystomiekkua, kannuksii da piirdokirjuteksii. Uvvel sijal Pedru ozutti käil sih čurah, kuspäi linnu otti allun[16][24].

Mustopačas Zavodan lagevol

30. elokuudu vuvvennu 1960 mustopačas pandih valdivon vardoičusobjektoin kirjoile[25].

Petroskoin linnan 270-vuozipäivän varustandan aigua kuvanvestäi Vladimir Vasiljevič Afanasjev uudehes luadi mustopaččahan korrondeheh kartušin. Tuhukuus vuvvennu 1974 mustopačas piätettih kunnostua. Sen aigua luajittih piälizet kirjaimet, tavottih uuzi pystömiekku da luajittih kannukset vestokuvan pitkysiärisuappualoih[6]. Pystömiekku oli tavottu traktorutelan os’s’as. Mustopaččahan kavotettuloin ozien uvvet čuastit luajittih Oniegan traktoruzavodal vällän tavondan seppy M. F. P’antin, hänen abuniekku A. P. Nesterov, mehuanillizen vazaran konehmuasteri Marija Ivanova[6]. Taidoverkorešotku jäi luadimattah[16].

Vuvvennu 1974 uvven randupihan rakendusruadoloin alguamizen periä linnan virguniekat piätettih varustella mustopaččahan siirdämisty Kodialovehmuzeis randupihale Petroskoin 275-merkivuvven kunnivokse vuvvennu 1978. Arhitektoru V’ačeslav Bugašev luadi lagevon-pienen puuston projektan mustopaččahan sinne azettamizekse[26].

Mustopačas Oniegujärven randupihal

Pedru Suuren mustopačas Petroskoil. Kuvanvestäi Ivan Šreder, arhitektoru Ippolit Monigetti.

Mustopačas siirrettih uvvele paikale randupihal yöl pruazniekkuavuandua vaste, kudai piettih Petroskoin 275-merkipäivänny 29. kezäkuudu vuvvennu 1978. Avuajazis oldih tazavalln partii- da nevvostojohtokundu, kuduadu johti Nevvostoliiton kommunistizen partien Karjalan alovehkomitietan enzimäine piäsekretari Ivan Iljič Sen'kin[2][6][26].

2000 vuozinnu ei yhty kerdua mustopaččahas hävittih pystömiekku, kannukset da laudazes kirjaimet, niilöi moneh kerdah luajittih uudehes[27]. Vuvvennu 2007 Petroskoin linnan päivänny pandih uuzi petroskoilazien seppien tavottu aidu[28][29].

Vuvvennu 2011 piettih pienen puuston restauracii, kohendettih korrondeh da mustolavvas olijat kirjaimet pandih endizeh kundoh. Mustopaččahan histouries sanelii mustolaudu siirettih Karl Marksan prospektah päi. 28. kylmykuudu vuvvennu 2012 pieni puusto sai virrallizen nimen — Pedrun pieni puusto.

Nygözel aijal mistopačastu oigieh pietäh Petroskoin ei-virrallizennu tunnusmerkinny[6].

Pedrun figuuru merimiehen nygyaigaine virgukaglus kaglas

Nevvostoaijois lähtijen on olluh moine perindö Petroskoin jogiopiston kadiettoin opastuksenlopendupäivän yöl panna Pedri I:n piäle erilline merimiespaidu[30].

Mustopačas filatelies, numizmuatiekas da tunnusmerkilöis

Vuvvennu 2003 piettih Petroskoin linnan 300-vuozipäviä. Kolme vuottu enne pruazniekkua Petroskoin linnan hallindo da Petroskoin 300-vuozipäivän piendän fondu piettih kilbu linnan 300-vuozipävän logotiipan luadimizekse[31]. Linnan kymmenet taidoilijat luajittih pruazniekan tunnusmerkii. Voitti kilvas Sampo-TV-yhtymän taidoilii da dizaineru Aleksei Truhin[32]. Hänen tunnusmerkin variantas on Pedri I:n mustopaččahan kuvua, Raudodoroguazemu, Karjalan tazavallan kanzalline kirjasto da Karjalan tazavallan muuzikkuteatru[33]. Pruazniekan nimeh Oniegan traktoruzadodugi järjesti kilvan parahas Zavodu da liinu: kolme vuozisadua yhtes -tunnusmerkis[34]. Kilvan voittajakse rodih petroskoilaine eläkkehel olii Aleksei Mihailovič Varuhin[34]. Hänen tunnusmerkis on Pedri I:n pačas OTZ-kirjaimet tagakuvas, kudamis on kuvattu linnan nähtävykset[34]. Sidä samastu tunnusmerkii käytettih Oniegan traktoruzavodan tuottehien ozuttelus[34].

Saman pruazniekan nimeh piästettih kolmen rubl’an arvoine Petroskoi. 300 vuottu -poštumarku[35]. Poštumarkah on kuvattu Pedri I:n mustopačas Aleksandr Nevskoin kirikkö da endine Piäpoštutoimiston taloi tagakuvas, kus nygöi on Karjalan tazavallan poštulaitoksien federualline haldivo da poštuozasto № 35. Poštumarkan piirdäi on taidoilii Adol’f Petrov[35]. Sen painosmiäry on 180 tuhattu palua[35]. Mustopaččahan kuvuagi on monis poštukonvertois, kartočkois da erillizis pečattilois[36][37].

Mustopaččahan kuva on kolmen rubl’an arvozes Pyöryžan lagevon arhitektuurukogomus, Petroskoin linnu -mustohobjudengasgi vuvven 2010 Ven'an arhitektuurumustomerkit -sarjaspäi, kudai on valmistettu 925. hobjan miärän segasulattehes (kallehen metallan massu on 31,1 grammua). Hobjudengan kiändöpuoles Pedrun mustopaččahan ližäkse on Petroskoin hallindotaloin, Pyöryžän lagevon paikan da rauduverkorešotkan kohokuvua. Hobjudengan painosmiäry on 7,5 tuhattu palua[38].

  • Poštumarku mustopačas kuvas

    Poštumarku mustopačas kuvas

  • Poštan erilline pečatti mustopaččahan kuvanke

    Poštan erilline pečatti mustopaččahan kuvanke

  • Petroskoin linnan 300-vuozipäivän pruazniekan tunnusmerki

    Petroskoin linnan 300-vuozipäivän pruazniekan tunnusmerki

  • 3-rubl'an arvoine mustohobjudengu «Pyöryžan lagevon arhitektuurukogomus, Petroskoin linnu»

    3-rubl'an arvoine mustohobjudengu
    «Pyöryžan lagevon arhitektuurukogomus, Petroskoin linnu»

Mil voibi piästä mustopaččahalluo

Avtotransportal suau piästä mustopaččahassah vai Karl Marksan prospektan  (ven.) (olo. kauti. Oniegujärven randupiha on salvattu mašinoil ajelendale. Mustopaččahan lähäl nimittumua yhteiskunnallistrasportan liikehty ei ole. Lähin Kul’tuuru- da huogavundupuusto -azetuskohtu on 430 metrin piäs mustopaččahas luonahah päi[прим. 6]. Sil azetutah trolleibussu 4 da avtoubusat 16, 19, 25[39][40]. Net ajetah linnan keskuččah päi. Vie 200 metrin piäs iellehpäi on Kirovan lagevo -azetuskohtu, sen kauti kävväh trolleibusan 3 sego avtoubusan pienen da keskisuuren synnyndän 13 maršruuttua[39][40].

Huomavukset

  1. ↑ Serdobol’ on Sordavalan linnan endine nimi (vuodessah 1918)
  2. ↑ Нотебург — шведское название крепости Орешек
  3. ↑ В книге Улицы и площади старого Петрозаводска (c. 8) указано, что решётка установлена на пожертвования купца Громова в 1876 году и выполнена на Александровском заводе, а в статье Ограда для императора говорится о том, что решётка была смонтирована изначально и изготовлена петербургской мастерской Моранда (и отлита в Сестрорецке)
  4. ↑ По книге История Петрозаводска С. Н. Филимончик (стр. 202) памятник демонтирован в 1918 году, а по данным статьи Ограда для императора — в августе 1930 года
  5. ↑ По данным статьи ven. Ограда для императора, паспорта памятника Петру I и сайта Национального архива Республики Карелия памятник перенесён на Заводскую площадь в 1940 годом, а по книге История Петрозаводска С. Н. Филимончик (стр.202) — в 1938 году
  6. ↑ Измерения осуществлялись с помощью сервиса Яндекс. Карты
  1. ↑ 1 2 3 4 5 Карельский государственный краеведческий музей. Улицы и площади старого Петрозаводска / Ред. А.М. Жульников. — Петрозаводск: Скандинавия, 2003. — С. 8—14. — 500 экз. — ISBN 5948040208.
  2. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Объект культурного наследия № 1010007000 // Реестр объектов культурного наследия Викигида.
  3. ↑ Григорий Григорьевич Григорьев. Карелия Официальная. Kačondan päivymiäry: 10. heinykuudu 2025. Arhiviiruittu 17. ligakuudu 2013  (Kačondan päivymiäry: 10 heinykuudu 2025)
  4. ↑ Nimi puustol annettih 28. kylmykuudu vuvvennu 2012
  5. ↑ Калин С. Е. Памятник Петру I в Петрозаводске // Титов А.Ф. Карелия : Энциклопедия в трёх томах. — Петрозаводск: ПетроПресс, 2009. — Т. 2 (К—П). — С. 340. — ISBN 5843001210.
  6. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Михаил Данков, Сергей Павков. Ограда для императора // Карелия : Республиканская общественно-политическая газета. — Петрозаводск: Издательский Дом «Карелия», 2002. — № 58 (905).
  7. ↑ 1 2 Александр Тихий. Памятниками красных вождей мы отпугиваем туристов. Ника-медиа. Kačondan päivymiäry: 10. heinykuudu 2025. Arhiviiruittu originualaspäi 14. elokuudu 2011  (Kačondan päivymiäry: 10 heinykuudu 2025)
  8. ↑ 1 2 3 Петр I и Карелия. Карелия Официальная. Kačondan päivymiäry: 10. heinykuudu 2025. Arhiviiruittu 20. ligakuudu 2008  (Kačondan päivymiäry: 10 heinykuudu 2025)
  9. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 Филимончик С.Н., Гольденберг М.Л. История Петрозаводска: Учебное пособие / Худ. Т.В.Лалиашвили. — Петрозаводск: Карелия, 2003. — 5 000 экз. — ISBN 5754508301.
  10. ↑ Марциальные воды // Большая советская энциклопедия : [в 30 т.] / гл. ред. А. М. Прохоров. — 3-е изд. — М. : Советская энциклопедия, 1969—1978.  (Kačondan päivymiäry: 10 heinykuudu 2022)
  11. ↑ История. Санаторий «Марциальные воды». Kačondan päivymiäry: 10. heinykuudu 2025. Arhiviiruittu originualaspäi 12. oraskuudu 2010  (Kačondan päivymiäry: 10 heinykuudu 2025)
  12. ↑ 1 2 3 Петровский парк. История глазами архитектора. Страницы истории. Петрозаводск — 300 лет. Kačondan päivymiäry: 10. heinykuudu 2025. Arhiviiruittu 5. kylmykuudu 2011  (Kačondan päivymiäry: 10 heinykuudu 2025)
  13. ↑ Парк Культуры и Отдыха. Kačondan päivymiäry: 10. heinykuudu 2025. Arhiviiruittu originualaspäi 3. kylmykuudu 2012
  14. ↑ Олонецкая лѣтопись. Петрозаводскъ. Празднованіе 200-лѣтія со дня рожденія Императора Петра Великаго // Олонецкія губернскія вѣдомости : газета. — Петрозаводск, 1872. — № 42.
  15. ↑ Национальный архив Республики Карелия. Kačondan päivymiäry: 10. heinykuudu 2025. Arhiviiruittu 6. ligakuudu 2014
  16. ↑ 1 2 3 4 5 6 Газета "Город", 21 июня 2001 года
  17. ↑ Архитектурный ансамбль Круглой площади. Карельский государственный краеведческий музей. Kačondan päivymiäry: 10. heinykuudu 2025. Arhiviiruittu 9. syvyskuudu 2011  (Kačondan päivymiäry: 10 heinykuudu 2025)
  18. ↑ Олонецкая лѣтопись. Петрозаводскъ. Торжественное открытие памятника Императору Петру Великому // Олонецкія губернскія вѣдомости : газета. — Петрозаводск, 1873. — № 51.
  19. ↑ Шлейкин Ю.В., Кутьков Н.П., Лобанов В.П. Три века Петрозаводска: иллюстрированная история города / Ред. А.М.Жульников. — Петрозаводск: Издательство «ПетроПресс», 2003. — 320 с. — 3 000 экз. — ISBN 5843000850.
  20. ↑ Декрет СНК РСФСР от 12.04.1918 О памятниках Республики. Kačondan päivymiäry: 10. heinykuudu 2025. Arhiviiruittu 23. talvikuudu 2021
  21. ↑ Фото: Группа шведских рабочих, прибывшая на празднование 10-летия АКССР, 3 — 4 августа 1930 года. Автор фото Я. М. Роскин
  22. ↑ Газета "Красная Карелия", 15 декабря 1938 года
  23. ↑ Календарь знаменательных и памятных дат Карелии 2010 года. Национальный архив Республики Карелия. Kačondan päivymiäry: 10. heinykuudu 2025. Arhiviiruittu 14. elokuudu 2011  (Kačondan päivymiäry: 10 heinykuudu 2025)
  24. ↑ Памятник Петру I. Kačondan päivymiäry: 10. heinykuudu 2025. Arhiviiruittu 7. tuhukuudu 2016
  25. ↑ Постановление Совета Министров РСФСР № 1327 от 30.08.1960, приложение 1
  26. ↑ 1 2 Воспоминания о жизни и творчестве / Эдуард Андреев. — Петрозаводск, 2022. — 152, [2] с.: ил., портр. ISBN 978-5-904704-96-43
  27. ↑ В Петрозаводске царя оставили без шпаги. Независимая газета. Kačondan päivymiäry: 10. heinykuudu 2025. Arhiviiruittu 14. syvyskuudu 2007  (Kačondan päivymiäry: 10 heinykuudu 2025)
  28. ↑ Чистое небо над праздничным городом. Республиканская общественно-политическая газета «Карелия» (3. heinykuudu 2007). Kačondan päivymiäry: 10. heinykuudu 2025. Arhiviiruittu 4. kevätkuudu 2016  (Kačondan päivymiäry: 10 heinykuudu 2025)
  29. ↑ Валерий Сидоркин. Славные работники - кузнецы и плотники. Республиканская общественно-политическая газета «Карелия» (10. heinykuudu 2007). Kačondan päivymiäry: 10. heinykuudu 2025. Arhiviiruittu 4. kevätkuudu 2016  (Kačondan päivymiäry: 10 heinykuudu 2025)
  30. ↑ Газета "Карельская губерния", 23 марта 2010 года
  31. ↑ Пресс-центр администрации Петрозаводска. 4 апреля 2000. Карелия Официальная. Kačondan päivymiäry: 10. heinykuudu 2025. Arhiviiruittu 4. kevätkuudu 2016  (Kačondan päivymiäry: 10 heinykuudu 2025)
  32. ↑ Символ 300-летия принят! Карелия. Общественно-политическая газета Республики Карелия. Kačondan päivymiäry: 10. heinykuudu 2025. Arhiviiruittu 4. kevätkuudu 2016  (Kačondan päivymiäry: 10 heinykuudu 2025)
  33. ↑ ПОСТАНОВЛЕНИЕ Главы Самоуправления города Петрозаводска от 11.09.2000 № 3471 "Об утверждении положения об использовании эмблемы 300-летия Петрозаводска" (недоступная ссылка)
  34. ↑ 1 2 3 4 Завод и город: три века вместе. Карелия. Общественно-политическая газета Республики Карелия. Kačondan päivymiäry: 10. heinykuudu 2025. Arhiviiruittu 4. kevätkuudu 2016  (Kačondan päivymiäry: 10 heinykuudu 2025)
  35. ↑ 1 2 3 К 300-летнему юбилею Петрозаводска выйдет памятная марка. РИА Новости. Kačondan päivymiäry: 10. heinykuudu 2025. Arhiviiruittu 14. elokuudu 2011  (Kačondan päivymiäry: 10 heinykuudu 2025)
  36. ↑ Художественный маркированный конверт № 105К-2006. Петрозаводск. Памятник императору Петру Великому, основателю Петрозаводска. Издательско-торговый центр «Марка». Kačondan päivymiäry: 10. heinykuudu 2025. Arhiviiruittu 14. elokuudu 2011  (Kačondan päivymiäry: 10 heinykuudu 2025)
  37. ↑ Спецгашение № 65ш-2003. 300 лет Петрозаводску. Издательско-торговый центр «Марка». Kačondan päivymiäry: 10. heinykuudu 2025. Arhiviiruittu 14. elokuudu 2011  (Kačondan päivymiäry: 10 heinykuudu 2025)
  38. ↑ Памятные и инвестиционные монеты 2010 года. 1 ноября 2010 года. Центральный банк Российской Федерации. Kačondan päivymiäry: 10. heinykuudu 2025. Arhiviiruittu 31. pakkaskuudu 2012  (Kačondan päivymiäry: 10 heinykuudu 2025)
  39. ↑ 1 2 Маршруты движения троллейбусов. ПМУП «Городской транспорт». Kačondan päivymiäry: 10. heinykuudu 2025. Arhiviiruittu 10. kylmykuudu 2012  (Kačondan päivymiäry: 10 heinykuudu 2025)
  40. ↑ 1 2 Общая схема маршрутов автобусов. Петрозаводск транспортный. Kačondan päivymiäry: 10. heinykuudu 2025. Arhiviiruittu 26. kylmykuudu 2010  (Kačondan päivymiäry: 10 heinykuudu 2025)

Kirjalližus

  • Мулло И. М. Памятник Петру I // Памятники и памятные места Карелии. — Петрозаводск: Карелия, 1984. — С. 48—49. — 25 000 экз.
  • Калин С. Е. Памятник Петру I в Петрозаводске // Титов А. Ф. Карелия : Энциклопедия в трёх томах. — Петрозаводск: ПетроПресс, 2009. — Т. 2 (К—П). — С. 340. — ISBN 5843001210.

Linkat

Lähteh - "https://olo.ruwiki.ru/w/index.php?title=Pedri_I:n_mustopačas_(Petroskoi)&oldid=126361600"